Mitä kadutte elämässä?

Saisi varmaankin keskustelua aikaiseksi jos viitsisi edes vastata omaam kysymykseensä.

Sitä että en estänyt lihomista kun lihoin lyhyessä ajassa paljon.

Ja sitä että en ole ottanut raha-asioista paremmin vastuuta.

Molemmat asiat on varmasti sen takia olleet retuperällä koska minulla on ollut masennusta ym. mielenterveyden ongelmia koko ikäni, mutta kuitenkin, nyt olisi helpompaa ja vähemmän stressiä jos ei olisi näitä ongelmia ollut.

Nostetaan vanha topic.

Kadun välillä sitä, että heitin hyvän ihmissuhteen ja elämänpolun alun jonka olin ensi kertaa elämässä saanut rakennettua, pois ja hukkaan.

Olin silloin niin keskeneräinen. Olin aika rikki, hajalla enkä lainkaan valmis. Välillä silti kaduttaa, vaikka ei sille mitään voi että silloin toimi niin kuin toimi.

Nyt tuntuu, että nyt olen se ihminen joka mun olisi silloin pitänyt olla, että asiat olisivat toimineet ja onnistuneet.

Kaipaan sitä ihmistä ja elämää, se oli minun elämäni alku. Mutta heitin sen pois. Olen ihan onnellinen nytkin, mutta pari vuotta jo katunut.

Enkä voi saada sitä menetettyä takaisin. Aikaa ei voi kelata taaksepäin. Mutta osa musta on silti sitä mieltä, että jos ilmestyisit nyt mun oven taakse ja sanoisit, että miksei yritettäisi vielä, en epäröisi hetkeäkään. Ja jos säkin näkisit, miten hyvin voin nyt. Että musta tuli kuin tulikin se ihminen, jonka sä kokoajan näit ja halusit että musta tulee.

Kadun kun päästin exän menemään. Oma vikani. Enkä koskaan voi enää sanoa sitä.

Kadun sitä, että lähdin työelämään, enkä ruvennut sosiaalipummiksi...

Käytin nuorena pelimiehenä naisia hyväkseni.

En kadu mitään. Kaikki ratkaisut, mitä olen elämässäni tehnyt olivat parhaita ratkaisuja silloin, kun sitä hetkeä elin.

Mäkin kadun sitä, kun päästin exän menemään, ja vielä petin sitä. Se oli tosi rikas. ;(