Varatut, tuletteko toimeen kumppaninne ystävien/perheen kanssa?
Itse tulen miehen perheen kanssa toimeen mutta hänen ystävät ovat toinen asia..
Kommentit (11)
En tule. Minua ei hyväksytä porukkaan, koska olen kotoisin eri paikkakunnalta, kuin muut. Erilaisuus näkyy ja kuuluu.
Olenkin ottanut etäisyyttä tarkoituksella.
Kyllähän sitä kaikkien kanssa toimeen tulee ihan peruskäytöstavoilla. Mutta mitään hirveän syvää läheisyyttä en tunne miehen ystäviä tai sukulaisia kohtaan. Ihan mukavaa porukkaa suurimmaksi osaksi silti.
Vierailija kirjoitti:
En tule. Minua ei hyväksytä porukkaan, koska olen kotoisin eri paikkakunnalta, kuin muut. Erilaisuus näkyy ja kuuluu.
Olenkin ottanut etäisyyttä tarkoituksella.
Tuollainen erilaisuus on kyllä kuvittelua. Kannattaisi ehkä matkustella vähän niin huomaisi että jotkut Haapavetiset ja Nivalalaiset on ihan samaa porukkaa.
Tulen kyllä toimeen, mutta ei ole mitään mielenkiintoa kaveerata miehen perheen kanssa yhtään enempää kuin on pakko. Heissä ei ole mitään vikaa, mutta olemme täysin erilaisia ihmisiä eikä sitten puheenaiheitakaan tunnu sään lisäksi juuri olevan.
Ystavien kanssa tulen toimeen oikein hyvin ja samoin miehen sisarusten, mutta appivanhemmat eivat ole minulle lammenneet. Mieheni tulee vanhasta englantilaisesta aatelissuvusta ja he olisivat halunneet esikoiselleen puolison samoista piireista, minun kuvitellaan olleen vain tittelin ja rahan perassa. Tosiasassa en tiennyt mieheni taustaa tavatessamme ja meinasin pudota pyrstolleni kun ensimmaista kertaa vierailin anoppilassa ja minulle selvisi minkalaiseen sukuun olin miniakokelaana.
Ollaan oltu yhdessa jo parikymmenta vuotta.
Perheen kanssa tulen toimeen hyvin. Ystäviä olen tavannut vasta aika vähän, mutta hyvin niidenkin kanssa, vaikka haapavetiset onkin aika kummaa porukkaa :D
Miehen isän kanssa en ole tekemisissä juuri ollut, kun mieskään ei ole hänen kanssaan kovin läheinen. Anopin kanssa taas tullaan hyvin juttuun ja monesti ollaan ihan kahdestaan käyty ostoksilla. Käydään hänen luonaan joka viikko. Miehen veljeä tulee usein myös nähtyä ja hyvin toimeen tullaan,kaikki voi olla omia itsejään toisten seurassa. Mies taas ei niin vietä aikaa minun perheeni kanssa. Mies tulee vierailulle mukaan esim jouluna ja pääsiäisenä kun on ns "pakko." Harmittaa ettei hän halua edes tutustua heihin paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä kaikkien kanssa toimeen tulee ihan peruskäytöstavoilla. Mutta mitään hirveän syvää läheisyyttä en tunne miehen ystäviä tai sukulaisia kohtaan. Ihan mukavaa porukkaa suurimmaksi osaksi silti.
Olen yrittänyt ajatella noin, mutta mieheni isä on kyllä niin hankala ihminen, rasistinen ja alkoholisti, että en tiedä ketään joka tulisi varsinaisesti hänen kanssaan toimeen, paitsi kylän muut juopot. Yritän vältellä häntä. Toki silloin kun näemme, välit on ihan asialliset. Miehen muut sukulaiset ovatkin sitten todella mukavia.
Sukuaan ei kukaan voi valita joten ei ihme jos on ongelmia. Ystävät taas ovat enimäkseen samantyyppisiä ihmisiä, joten ongelmia pitäisi olla vähemmän.
Todella kummallista porukkaa niin perhe kuin ystävätkin. Appivanhempia välttelen kuin ruttoa. Ei mielestäni miehenkään kanssa sovita oikein yhteen mutta kattellaan vielä kun lapsi on niin pieni eikä mitään suurempia ongelmia kuitenkaan ole. Toimeen tietysti tulen normaaleilla käytöstavoilla.
En tule toimeen.