Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miksi on huono asia jos ei ole kavereita?

Vierailija
12.08.2017 |

Miksi on huono asia jos ei ole kavereita tai ei ole sosiaalinen? Minulla ei ole ikinä ollut kavereita. Ei ala-asteella, ei ylä-asteella, ei lukiossa, ei armeijassa, eikä nytkään yliopistolla ja ikää on jo semmoset 27 vuotta. Miksi täälläkin ollaan niin huolissaan siitä että ei ole kavereita? Mitä haittaa muka siitä on? Itselläni ei ole ollut ikinä ongelmia. En vain pidä muiden ihmisten seurasta, viihdyn yksin parhaiten.
M27

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
12.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Vierailija
2/9 |
12.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei se ongelma olekaan ellei tee sitä sellaista itselleen. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
12.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei se ongelma olekaan ellei tee sitä sellaista itselleen. 

Niinpä

Vierailija
4/9 |
12.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos on elämäänsä tyytyväinen, eikä aiheuta muille harmia asia on täysin ok.

Usein vaan oletuksena on, että kaikki hsluaa kavereita, jollekkin täytyy saada avautua ja turvautua.

Mun ystävä on mun mies, muita kunnon ystäviä ei ole ollutkaan. Kavereita kyllä ja työporukan kanssa tulen hyvin toimeen, mutra vapaa-ajan olen mieluiten omissa oloissani.

Toinen lapsistani on samanlainen, opettajat on huolissaan kun ei ole kavereita, lasta ei haittaa.

Mieluummin vaikka yksin kuin huonon/kuluttavan ihmisen seurassa.

Vierailija
5/9 |
12.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

samanlainen tilanne kuin ap:lla. ainoa haitta on jos on joku tapahtuma niin kukaan ei pyydä mukaan ja yleensä naiset vieroksuvat vaikka kuitenkin seurustelun aikana huutavat jos on kavereiden kanssa aikana jona ei ole naiselle juuri sopiva. ..... ja suurin typeryys on , että jos jotain haittaa kaverittomuus niin miksi ei pyydä mukaan kaveriporukkaan.

Vierailija
6/9 |
12.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

No jos tulee jotain ongelmia, niin ystävän kanssa on hyvä purkaa tuntojaan ja saada tukea ja ymmärrystä. Sulla ei varmaan ole vielä ollut mitään isompia ongelmia etkä ole joutunut kokemaan esim. surua. 

Minäkin viihdyn parhaiten itseni seurassa ja koen muut ihmiset lähinnä rasittavina. Mutta mulla on kuitenkin perhe ja sisko ja muutama hyvä ystävä, joiden seurassa kyllä viihdyn. En välitä kovin tiiviistä yhteydenpidosta ystävien kanssa, mutta silloin, tällöin on kiva tavata ja käydä yhdessä vaikka elokuvissa tai syömässä. Liiallisesta sosiaalisuudesta väsyn, eli sanotaanko, että kerta viikossa jonkun ystävän seurassa riittää tai joku sosiaalinen tilaisuus.

Varskinkin vanhempana ystävien tärkeys tulee esille. Äitini on jo vanha, isäni kuollut ja me lapset olemme äitini ainoat seuralaiset, ellei meitä olisi, hän olisi ihan yksin, sillä hänellä ei ole koskaan ollut ystäviä, paitsi lapsena leikkikavereita.  Minusta ystävät ovat kaikille tärkeitä, mutta erityisesti perheettöimille. Toivoisin todella, että äidillänikin olisi edes yksi ystävä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
12.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

samanlainen tilanne kuin ap:lla. ainoa haitta on jos on joku tapahtuma niin kukaan ei pyydä mukaan ja yleensä naiset vieroksuvat vaikka kuitenkin seurustelun aikana huutavat jos on kavereiden kanssa aikana jona ei ole naiselle juuri sopiva. ..... ja suurin typeryys on , että jos jotain haittaa kaverittomuus niin miksi ei pyydä mukaan kaveriporukkaan.

Itsellä hyvin samankaltainen tilanne. Itellä ylä-asteella ja lukiossa oli sellasta porukasta pois jättämistä ja kun yritti jutella jollekulle niin vastaukset oli luokkaa "just, joo, mm" yms. Ja usein ei edes tullu mitään vastauksia. Samoten jos yritti puhua jollekin niin tuntui kuin olisi puhunut seinälle. Itse vihasin yli kaiken paritöitä ja ryhmätöitä, jäin siis aina ilman paria. Mua ei ikinä ole suoraan kiusattu, mutta aina on ollut sellasta viestimistä, että seurani ei kelpaa ja sitä olen saanut kuullut koko elämäni ajan.

Ap

Vierailija
8/9 |
12.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin. Joskus hämmennyn, kun ihmiset tuntuvat olettavan, että kaverittomuus on henkilölle itselleen ikävä asia.

Olen joskus todennut, ettei mulla ole kavereita, sanomatta sitä tietoisesti mitenkään apeasti tai kavereita haikailevasti (vaan enemmänkin vain osoittaakseni, että olen sellainen ihminen, joka ei kaipaa kavereita), mutta vastaukseksi olen saanut, että "mä voin olla sun kaveri". Okei, on tietysti kiva että jotkut pitää musta sen verran että voisi olla kavereitani, mutta harmittaa vähän ettei ihmiset ymmärrä, että mulle riittää olla ystävällisissä väleissä ilman että ollaan kavereita. En siis jaksa esim. hengailla sen pakollisen näkemisen (työpaikka tmv. tilanne jossa kohdataan säännöllisesti) lisäksi, viestitellä tai soitella vapaa-ajalla tai mitään sellaista. En taida osata ilmaista tätä asiaa ihmisille ja pelkään että jos yritän selittää, niin kuulostan jotenkin epäkohteliaalta tai annan vahingossa kuvan, etten halua olla ihmisten kanssa tekemisissä tai olisin joku ihmisvihaaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
12.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jos on elämäänsä tyytyväinen, eikä aiheuta muille harmia asia on täysin ok.

Usein vaan oletuksena on, että kaikki hsluaa kavereita, jollekkin täytyy saada avautua ja turvautua.

Mun ystävä on mun mies, muita kunnon ystäviä ei ole ollutkaan. Kavereita kyllä ja työporukan kanssa tulen hyvin toimeen, mutra vapaa-ajan olen mieluiten omissa oloissani.

Toinen lapsistani on samanlainen, opettajat on huolissaan kun ei ole kavereita, lasta ei haittaa.

Mieluummin vaikka yksin kuin huonon/kuluttavan ihmisen seurassa.

Tuo viimeinen lause on niin totta. Mulla on ollut aina kouluissa yms niin huono porukka, että ei pahemmin seura kiinnosta.

Ap