Lue keskustelun säännöt.
Joku ruikuttaa mokkapalojen leipomisesta ja joku hoitaa vapaaehtoisena sen valmennuksen...
11.08.2017 |
Nappulaliigassa on ainakin oma mieheni jo monta vuotta käyttänyt useamman tunnin viikossa joukkueen valmennukseen. Ilmaiseksi,koska haluaa, että lapsella on joukkue ja hyvä harrastus. Harjoitukset suunnitellaan, paikalle roudataan välineet, järkätään pelit, pidetään harkat...
Ja joku kokee ongelmaksi pari mokkapalapeltiä. Ilman talkoita näitä harrastuksia vaan ei ole.
Kommentit (292)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko ikinä miettineet, että perustatte oman seuran, kaikki kun on niin helppoa ja halpaa, suorastaan lastenleikkiä. Kaikki juoksevat ja muutkin asiat hoituu ihan vaan itsestään.
Samaan syssyyn voitte alkaa järjestää turnauksiakin, sekään ei vaadi teiltä mitään järjestelyjä, kaikki hoituu ihan vaan itsestään.
Minä en ole ainakaan sanonut, että se olisi lastenleikkiä tai edes halpaa. Minä vain kysyi, mihin sitä rahaa menee. Onhan tuo nyt hämmentävää, että täällä puhutaan satasien kenttävuokrista/tunti, mutta netissä kaupunkien sivuilla lukee ihan selvästi, että vuokraa ei makseta. Siitähän se ero ja ihmettely jo syntyy. Mutta tätä ei nyt jostain syystä huomioida ollenkaan, vaan haukutaan kiittämättömäksi idiootiksi.
Minä olisin tyytyväinen sellaiseen systeemiin, että kaikki maksetaan heti siinä osallistumismaksussa, että tietäisi jo siinä vaiheessa, onko hommaan varaa vai ei. Minä kyllä mieluummin annan ihan suoraan rahaa, kuin aikaani, jota on muutenkin vähän.
Meillä ainakin on seura parantanut läpinäkyvyyttä. Joka vuoden alussa kerrotaan, paljonko kenttien vuokrat maksaa ja paljonko tuomarikulut on. Lisäksi näytetään, että ainoan palkatun työntekijän palkkakulut sivukuluineen on x euroa, seuran pienen toimiston vuokra x euroa ja mainonnan kulut x euroa. Lisäksi seuralla on mm. kirjanpitokuluja. Nämä jyvitetään kaikille joukkueille. Seura saa onneksi avustuksia, joten joukkuetta kohden nuo "yleiset" menot tulee kohtuullisemmiksi. Meillä ei ole edustusjoukkue lainkaan budjetoitu samaan kuin junioritoiminta. Sikäli fiksua, että jos edustus jää miinukselle, sitä ei maksa ainakaan harrastajalasten vanhemmat.
Sama juttu. Nämä käydään läpi vanhempainillassa (yksi syksyllä ja yksi keväällä). Samassa vanhempainillassa sovitaan siitä, tehdäänkö jotain erityisempää kauden aikana tai hankitaanko jotain ja sovitaan varainhankinnasta.
Suurimmat valittajat vaan eivät käy noissa vanhempainilloissa.
Seuran budjetti, toimintasuunnitelma ja toimintakertomus löytyvät lisäksi nettisivuilta "seurasivuilta", salasanan ja käyttäjätunnuksen takaa.
No nyt tarkoitat isoja, rikkaita seuroja. Ei todellakaan pienissä seuroissa ole riittävästi palkattua toimistohenkilökuntaa, että seuran budjetti, toimintasuunnitelma ja -kertomus löytyisi jonkun tunnuksen ja salasanan takaa!!! Nettisivutkin on suurimmalla osalla urheiluseuroista aika kotikutoiset. Niihin ei haluta tuhlata vanhempien rahoja.
Katinkontit! Minä puhun keskisuuresta yksilölajin seurasta maakuntakaupungissa, jolla ei ole yhtäkään SM-tason urheilijaa, toiminta koostuu harrastus- ja kilparyhmistä.
Tämä voi tulla todellakin seuratoimintaa tuntemattomalle yllärinä, mutta seuroilla on johtokunta/hallitus tms. joka koostuu vanhemmista ja jotka tekevät sitä vapaaehtoisesti. Ja ylläri, ylläri, nämä vanhemmat yleensä vastaavat esim. niistä nettisivujen päivityksistä. 90 % seuroista seurasivut löytyvät Sporttisaitin takaa ja se on muistaakseni ilmainen, valmis alusta jonka silloinen Suomen Liikunta ja Urheilu (mikälie Valo nykyisin) loi juuri seurojen käyttöön ja johon on helppo luoda perusnettisivut. Olen ollut tuon seuran toiminnassa kymmenen vuotta mukana ja yhden kauden viestintävastaavana johtokunnassa ja vastannut siis netisivujen sisällöstä - ihan ilmaiseksi oman päivätyöni ohessa.
On vaikea löytää nykyisin rekisteröityä seuraa (siis ry -tyyppistä) jolla ei ole nettisivuja. On hyvin hankalaa järjestää minkäänlaisia tapahtumia tai turnauksia jos ei ole nettisivuja.
Jokaiselta urheiluseuralta (ry muotoinen) vaaditaan nuo edellä mainitut dokumentit ja monella ne laitetaan nettisivuille, sinne sporttisaittiin luotuun salattuun sivustoon. Mutta kun edes niitä käyttäjätunnuksia ei suuri osa jaksa pyytää. tai edes tiedä/muista että siellä on ne jäsensivutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äläpä muuta viserrä! Itsekin joukkueenjohtajana olen kuunnellut tätä valitusta leipomisesta jo ihan liikaa. Meidän joukkueessa buffettoimintaa on n. 1-2 x vuodessa, mutta sekin on aivan ylivoimaista joillekin. Kun on niin kiire eikä työssäkäyvä kerkee. For your information: me jojot ja valmentajatkin ollaan työssäkäyviä ja perheellisiä, mutta silti uhraamme aikaa teidän lapsillenne useamman tunnin viikossa. Pullanpaistaminen tai kahden tunnin seisominen kiskassa/vuosi on pientä siihen verrattuna.
Tuo yh ei nyt oikeen tajua, että juuri talkootoiminnalla pyritään nimenomaan pitämään maksut inhmillisinä ja varmistamaan myös vähävaraisten perheiden mahdollisuus harrastaa ja pelata.
Tämä on niin totta. Pojat pelasivat sm-tasolla lajia X ja voin sanoa, että joukkuenjohtaja ja valmentaja (kulukorvauksilla) olivat lähes puolipäiväisiä toimia. Harkkoja 3-4krt. viikossa + pelit päälle.
Jostain syystä kun jojo:a valittiin ei niitä vapaaehtoisia ollut jonossa. Kaikki tiesivät, että viikonloput paloivat siinä kun turnauksia oli lähes joka viikonloppu. Itse mielelläni oli järkkärinä, toimitisijana tai erotuomarina (lisenssi löytyy) harkkapeleissä kun ei se sitonut kuitenkaan samalla tavoin kuin valmentajan tai jojo:n touhu.
Jokainen voi itse laskea paljonko esim. 20 joukkueen turnaus vaati työtä kun jojo itse vuokrasi pelipaikat, rekrytoi joukkueet, tuomarit, palkinnot, buffetin yms. Tämä nainen oli uskomaton tehopakkaus ja ottaisin hänet milloin tahansa hoitamaan mitä tahansa työtehtäviä. Kaiken muun hyvän lisäksi hän hankki sponsoreita joukkueelle.
Hän teki varmasti oman työn ohessa pari viikkoa duunia jotta turnaus saatiin järkättyä. Lopputulemana oli taloudellisesti positiivinen tulos ja selkeä alennus kuukausimaksuun. Kaikki yhden energiapakkauksen ansiosta.
Tosin hän laati listan, että x ja x tekevät tuon, y ja y ovat tuossa työvuorossa jne. Kenelläkään ei tullut mieleen vastustella ja vedota kiireisiinsä tms.
Ymmärrän toki YH:t ja olen tästä puhunut monen muunkin kanssa. Kun kuukausimaksut menevät yli 100e (matkakulut, varusteet yms.) niin se oli tosi kova pala monelle vähävaraiselle.
Erääseen ulkomaiseen harjoitusturnaukseen (maksut monta sataa euroa) oli tosi vähän osallistujia ja seuraan "ilmestyi" yllätyssponsori. Itse epäilen, että kyseessä oli erään pojan menestynyt yrittäjäisä, joka kaikessa hiljaisuudessa maksoi matkakuluja tekemättä numeroa itsestään. Pojat saivat ikimuistoisen ulkomaanmatkan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äläpä muuta viserrä! Itsekin joukkueenjohtajana olen kuunnellut tätä valitusta leipomisesta jo ihan liikaa. Meidän joukkueessa buffettoimintaa on n. 1-2 x vuodessa, mutta sekin on aivan ylivoimaista joillekin. Kun on niin kiire eikä työssäkäyvä kerkee. For your information: me jojot ja valmentajatkin ollaan työssäkäyviä ja perheellisiä, mutta silti uhraamme aikaa teidän lapsillenne useamman tunnin viikossa. Pullanpaistaminen tai kahden tunnin seisominen kiskassa/vuosi on pientä siihen verrattuna.
Tuo yh ei nyt oikeen tajua, että juuri talkootoiminnalla pyritään nimenomaan pitämään maksut inhmillisinä ja varmistamaan myös vähävaraisten perheiden mahdollisuus harrastaa ja pelata.Tämä on niin totta. Pojat pelasivat sm-tasolla lajia X ja voin sanoa, että joukkuenjohtaja ja valmentaja (kulukorvauksilla) olivat lähes puolipäiväisiä toimia. Harkkoja 3-4krt. viikossa + pelit päälle.
Jostain syystä kun jojo:a valittiin ei niitä vapaaehtoisia ollut jonossa. Kaikki tiesivät, että viikonloput paloivat siinä kun turnauksia oli lähes joka viikonloppu. Itse mielelläni oli järkkärinä, toimitisijana tai erotuomarina (lisenssi löytyy) harkkapeleissä kun ei se sitonut kuitenkaan samalla tavoin kuin valmentajan tai jojo:n touhu.
Jokainen voi itse laskea paljonko esim. 20 joukkueen turnaus vaati työtä kun jojo itse vuokrasi pelipaikat, rekrytoi joukkueet, tuomarit, palkinnot, buffetin yms. Tämä nainen oli uskomaton tehopakkaus ja ottaisin hänet milloin tahansa hoitamaan mitä tahansa työtehtäviä. Kaiken muun hyvän lisäksi hän hankki sponsoreita joukkueelle.
Hän teki varmasti oman työn ohessa pari viikkoa duunia jotta turnaus saatiin järkättyä. Lopputulemana oli taloudellisesti positiivinen tulos ja selkeä alennus kuukausimaksuun. Kaikki yhden energiapakkauksen ansiosta.
Tosin hän laati listan, että x ja x tekevät tuon, y ja y ovat tuossa työvuorossa jne. Kenelläkään ei tullut mieleen vastustella ja vedota kiireisiinsä tms.
Ymmärrän toki YH:t ja olen tästä puhunut monen muunkin kanssa. Kun kuukausimaksut menevät yli 100e (matkakulut, varusteet yms.) niin se oli tosi kova pala monelle vähävaraiselle.
Erääseen ulkomaiseen harjoitusturnaukseen (maksut monta sataa euroa) oli tosi vähän osallistujia ja seuraan "ilmestyi" yllätyssponsori. Itse epäilen, että kyseessä oli erään pojan menestynyt yrittäjäisä, joka kaikessa hiljaisuudessa maksoi matkakuluja tekemättä numeroa itsestään. Pojat saivat ikimuistoisen ulkomaanmatkan.
Mikä järki tässä on, harkat 4 kertaa viikossa ja pelit päälle, ulkomaan leirit sun muut. Millä ajalla tuollaiset pojat harrastavat mitään muuta tai edes tekevät läksynsä?
Vierailija kirjoitti:
Ei velvoittavat talkoot ole mikään normi harrastuksissa, useimmissa harrastuksissa niitä ei ole. Seuratoimintaan tottumattomien (tai sanotaan että tällaiseen seuratoimintaan tottumattomien, koska ei se kaikissa seuroissakaan ole normi) on vaikea ymmärtää että kun kuvittelee ostavansa palvelun sillä hinnalla minkä seura harrastajalle ilmoittaa, niin siitä seuraakin lisäkuluja ja/tai pakkotyötä. Ei se tarkoita että ihminen ajattelisi koko maailman pyörivän oman napansa ympärillä, tai että pitäisi muita palvelijoinaan tai suhtautuisi heidän työpanokseensa halveksuvasti, vaan että kaupan ehdot ovat muuta kuin annettiin ymmärtää. Vähän sama kuin ruokakaupassa kassan jälkeen tulisi sitten se vaihe että sinua vaaditaan osallistumaan hyllyjen täyttämiseen tai hierojalta lähtiessäsi hieroja edellytettäisiin valitsemaan listalta mieleisesi siivoustyö hierojan työtiloissa. Kuka aikuinen ei älähtäisi jos oman elokuussa aloitetun kuntosalijäsenyyden lisänä alkaisi talven mittaan tippua mokkisbuffet-pestejä ja sukkien kotimyyntiä? Ei se ole halveksintaa vaan hämmennystä siitä että kaupan ehdot poikkeavat totutusta eivätkä olleet kaupantekohetkellä selvillä, mikä on aika epäreilua. Ei "kaikki" tiedä että ilmoittaessasi lapsesi netissä jalkapalloon sitoudut paljon muuhunkin kuin a) maksamaan netissä mainitut maksut, b) hankkimaan lapselle lajiin sopivat henkilökohtaiset varusteet ja c) kuljettamaan lapsen oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.
Seuratoiminnan vapaaehtoistyö kuulostaa minusta tosi hienolta ja arvostettavalta, ja valmentajien työpanos huikealta panostukselta. Järjestelyt jotka mahdollistaa maksujen pitämisen sillä tasolla että vähävaraisemmillakin on mahdollisuuksia on hyvä juttu, . Mutta jos tämä mokkapalanillitys on yleinenkin ongelma (kuten tästä ketjusta voi päätellä) niin miksei niitä osallistumisen pelisääntöjä tehdä selväksi heti alkuunsa uudelle harrastajalle tai perheelle? Ei luulisi olevan vaikea, nettiin vaikkapa maksuohjeiden yhteyteen (tai paperilaskun mukana kotiin) seuratoiminnan luonteesta ja talkoohengestä lyhyt tiedote joka ohjeistettaisiin lukemaan ennen aloittamista?
Kyllä kai kaikki ihmiset tietävät, että urheiluseuroissa jäsenmaksu ja harrastemaksut eivät kata kaikkia menoja? Pitää valita sitten yksilölaji tai mennä jumppaan tai tanssitunnille, jos ei ole valmis tekemään mitään. Ei seura voi velvoittaa talkootoimintaan. Usein se raha menee joukkueen omaksi hyväksi, joka kerätään. Oman lapsen seurassa turnaukset on täysin vapaaehtoisia. Joukkue päättää keskenään, osallistuvatko turnauksiin ja kuinka usein. Matkat, turnausmaksut, majoitukset maksetaan itse. Yleensä seurassa on kovempitasoisia ja vähän huonommin menestyviä joukkueita. Kovempitasoiset joukkueet luonnollisesti kilpailevat enemmän, eli turnauksiinkin voi kulua monta sataa euroa kaudessa. Näitä rahoitetaan myös hankkimalla rahaa joukkueelle. Et voi mitenkään tietää, millainen porukka juuri tiettyjen lasten muodostama joukkue on. Meilläkin oma lapsi osallistui edellisen joukkueensa kanssa turnauksiin vain kerran syksyllä ja kerran keväällä. Nyt uuden joukkuejaon myötä turnauksia oli viime vuonna 5 kpl, ja kauimmat monensadan km päässä. Turnauksiin kului meiltä omaa rahaa noin 80 €-satanen per turnaus (2-3 pv). Jos talkootyöllä ei olisi hankittu rahaa ollenkaan, summan olisi saanut vähintään tuplata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äläpä muuta viserrä! Itsekin joukkueenjohtajana olen kuunnellut tätä valitusta leipomisesta jo ihan liikaa. Meidän joukkueessa buffettoimintaa on n. 1-2 x vuodessa, mutta sekin on aivan ylivoimaista joillekin. Kun on niin kiire eikä työssäkäyvä kerkee. For your information: me jojot ja valmentajatkin ollaan työssäkäyviä ja perheellisiä, mutta silti uhraamme aikaa teidän lapsillenne useamman tunnin viikossa. Pullanpaistaminen tai kahden tunnin seisominen kiskassa/vuosi on pientä siihen verrattuna.
Tuo yh ei nyt oikeen tajua, että juuri talkootoiminnalla pyritään nimenomaan pitämään maksut inhmillisinä ja varmistamaan myös vähävaraisten perheiden mahdollisuus harrastaa ja pelata.Tämä on niin totta. Pojat pelasivat sm-tasolla lajia X ja voin sanoa, että joukkuenjohtaja ja valmentaja (kulukorvauksilla) olivat lähes puolipäiväisiä toimia. Harkkoja 3-4krt. viikossa + pelit päälle.
Jostain syystä kun jojo:a valittiin ei niitä vapaaehtoisia ollut jonossa. Kaikki tiesivät, että viikonloput paloivat siinä kun turnauksia oli lähes joka viikonloppu. Itse mielelläni oli järkkärinä, toimitisijana tai erotuomarina (lisenssi löytyy) harkkapeleissä kun ei se sitonut kuitenkaan samalla tavoin kuin valmentajan tai jojo:n touhu.
Jokainen voi itse laskea paljonko esim. 20 joukkueen turnaus vaati työtä kun jojo itse vuokrasi pelipaikat, rekrytoi joukkueet, tuomarit, palkinnot, buffetin yms. Tämä nainen oli uskomaton tehopakkaus ja ottaisin hänet milloin tahansa hoitamaan mitä tahansa työtehtäviä. Kaiken muun hyvän lisäksi hän hankki sponsoreita joukkueelle.
Hän teki varmasti oman työn ohessa pari viikkoa duunia jotta turnaus saatiin järkättyä. Lopputulemana oli taloudellisesti positiivinen tulos ja selkeä alennus kuukausimaksuun. Kaikki yhden energiapakkauksen ansiosta.
Tosin hän laati listan, että x ja x tekevät tuon, y ja y ovat tuossa työvuorossa jne. Kenelläkään ei tullut mieleen vastustella ja vedota kiireisiinsä tms.
Ymmärrän toki YH:t ja olen tästä puhunut monen muunkin kanssa. Kun kuukausimaksut menevät yli 100e (matkakulut, varusteet yms.) niin se oli tosi kova pala monelle vähävaraiselle.
Erääseen ulkomaiseen harjoitusturnaukseen (maksut monta sataa euroa) oli tosi vähän osallistujia ja seuraan "ilmestyi" yllätyssponsori. Itse epäilen, että kyseessä oli erään pojan menestynyt yrittäjäisä, joka kaikessa hiljaisuudessa maksoi matkakuluja tekemättä numeroa itsestään. Pojat saivat ikimuistoisen ulkomaanmatkan.
Mikä järki tässä on, harkat 4 kertaa viikossa ja pelit päälle, ulkomaan leirit sun muut. Millä ajalla tuollaiset pojat harrastavat mitään muuta tai edes tekevät läksynsä?
Mikä järki on tehdä yhtään mitään? Jos me kaikki vaan mädännytään kotiin ja ulistaan somessa, syödään sipsiä ja juodaan limua. Eikö niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äläpä muuta viserrä! Itsekin joukkueenjohtajana olen kuunnellut tätä valitusta leipomisesta jo ihan liikaa. Meidän joukkueessa buffettoimintaa on n. 1-2 x vuodessa, mutta sekin on aivan ylivoimaista joillekin. Kun on niin kiire eikä työssäkäyvä kerkee. For your information: me jojot ja valmentajatkin ollaan työssäkäyviä ja perheellisiä, mutta silti uhraamme aikaa teidän lapsillenne useamman tunnin viikossa. Pullanpaistaminen tai kahden tunnin seisominen kiskassa/vuosi on pientä siihen verrattuna.
Tuo yh ei nyt oikeen tajua, että juuri talkootoiminnalla pyritään nimenomaan pitämään maksut inhmillisinä ja varmistamaan myös vähävaraisten perheiden mahdollisuus harrastaa ja pelata.Tämä on niin totta. Pojat pelasivat sm-tasolla lajia X ja voin sanoa, että joukkuenjohtaja ja valmentaja (kulukorvauksilla) olivat lähes puolipäiväisiä toimia. Harkkoja 3-4krt. viikossa + pelit päälle.
Jostain syystä kun jojo:a valittiin ei niitä vapaaehtoisia ollut jonossa. Kaikki tiesivät, että viikonloput paloivat siinä kun turnauksia oli lähes joka viikonloppu. Itse mielelläni oli järkkärinä, toimitisijana tai erotuomarina (lisenssi löytyy) harkkapeleissä kun ei se sitonut kuitenkaan samalla tavoin kuin valmentajan tai jojo:n touhu.
Jokainen voi itse laskea paljonko esim. 20 joukkueen turnaus vaati työtä kun jojo itse vuokrasi pelipaikat, rekrytoi joukkueet, tuomarit, palkinnot, buffetin yms. Tämä nainen oli uskomaton tehopakkaus ja ottaisin hänet milloin tahansa hoitamaan mitä tahansa työtehtäviä. Kaiken muun hyvän lisäksi hän hankki sponsoreita joukkueelle.
Hän teki varmasti oman työn ohessa pari viikkoa duunia jotta turnaus saatiin järkättyä. Lopputulemana oli taloudellisesti positiivinen tulos ja selkeä alennus kuukausimaksuun. Kaikki yhden energiapakkauksen ansiosta.
Tosin hän laati listan, että x ja x tekevät tuon, y ja y ovat tuossa työvuorossa jne. Kenelläkään ei tullut mieleen vastustella ja vedota kiireisiinsä tms.
Ymmärrän toki YH:t ja olen tästä puhunut monen muunkin kanssa. Kun kuukausimaksut menevät yli 100e (matkakulut, varusteet yms.) niin se oli tosi kova pala monelle vähävaraiselle.
Erääseen ulkomaiseen harjoitusturnaukseen (maksut monta sataa euroa) oli tosi vähän osallistujia ja seuraan "ilmestyi" yllätyssponsori. Itse epäilen, että kyseessä oli erään pojan menestynyt yrittäjäisä, joka kaikessa hiljaisuudessa maksoi matkakuluja tekemättä numeroa itsestään. Pojat saivat ikimuistoisen ulkomaanmatkan.
Mikä järki tässä on, harkat 4 kertaa viikossa ja pelit päälle, ulkomaan leirit sun muut. Millä ajalla tuollaiset pojat harrastavat mitään muuta tai edes tekevät läksynsä?
SM-tasolla pelaavat menevät yleensä urheilupainotteisiin kouluihin joissa on paljon harjoituksia koulun ajalla (mm. liikuntatunnit on korvattu lajitreeneillä).
Tosin tuo on täyttä totta ja vaatii pojilta uskomatonta itsekuria. Meillä pojat eivät koskaan ryypänneet tai rellestäneet teini-iässä koska treeneissä piti olla kunnossa.
Meillä tuosta yhtälöstä tuli mahdoton kun aikaa ei riittänyt kouluun, mutta tiedän poikia joiden keskiarvo on lähellä kymppiä ja heillä on joka viikko tosi tiukka ohjelma. Meillä tuli myös ongelmaksi se, että se vie vanhemmilta tosi paljon aikaa kun täytyi kuskata treeneihin. Joskus oli viikkoja putkeen siten, että maanantait olivat vapaita. Muuten oli treenejä tai pelejä.
Ei huippuja tule sattumalta vaan ne kaikki ovat käyneet tosi kovan harjoittelujakson nuoruudessaan läpi ja vieläkin on "asiantuntijoita" jotka sanovat, että suomessa harjoitellaan liian vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äläpä muuta viserrä! Itsekin joukkueenjohtajana olen kuunnellut tätä valitusta leipomisesta jo ihan liikaa. Meidän joukkueessa buffettoimintaa on n. 1-2 x vuodessa, mutta sekin on aivan ylivoimaista joillekin. Kun on niin kiire eikä työssäkäyvä kerkee. For your information: me jojot ja valmentajatkin ollaan työssäkäyviä ja perheellisiä, mutta silti uhraamme aikaa teidän lapsillenne useamman tunnin viikossa. Pullanpaistaminen tai kahden tunnin seisominen kiskassa/vuosi on pientä siihen verrattuna.
Tuo yh ei nyt oikeen tajua, että juuri talkootoiminnalla pyritään nimenomaan pitämään maksut inhmillisinä ja varmistamaan myös vähävaraisten perheiden mahdollisuus harrastaa ja pelata.Tämä on niin totta. Pojat pelasivat sm-tasolla lajia X ja voin sanoa, että joukkuenjohtaja ja valmentaja (kulukorvauksilla) olivat lähes puolipäiväisiä toimia. Harkkoja 3-4krt. viikossa + pelit päälle.
Jostain syystä kun jojo:a valittiin ei niitä vapaaehtoisia ollut jonossa. Kaikki tiesivät, että viikonloput paloivat siinä kun turnauksia oli lähes joka viikonloppu. Itse mielelläni oli järkkärinä, toimitisijana tai erotuomarina (lisenssi löytyy) harkkapeleissä kun ei se sitonut kuitenkaan samalla tavoin kuin valmentajan tai jojo:n touhu.
Jokainen voi itse laskea paljonko esim. 20 joukkueen turnaus vaati työtä kun jojo itse vuokrasi pelipaikat, rekrytoi joukkueet, tuomarit, palkinnot, buffetin yms. Tämä nainen oli uskomaton tehopakkaus ja ottaisin hänet milloin tahansa hoitamaan mitä tahansa työtehtäviä. Kaiken muun hyvän lisäksi hän hankki sponsoreita joukkueelle.
Hän teki varmasti oman työn ohessa pari viikkoa duunia jotta turnaus saatiin järkättyä. Lopputulemana oli taloudellisesti positiivinen tulos ja selkeä alennus kuukausimaksuun. Kaikki yhden energiapakkauksen ansiosta.
Tosin hän laati listan, että x ja x tekevät tuon, y ja y ovat tuossa työvuorossa jne. Kenelläkään ei tullut mieleen vastustella ja vedota kiireisiinsä tms.
Ymmärrän toki YH:t ja olen tästä puhunut monen muunkin kanssa. Kun kuukausimaksut menevät yli 100e (matkakulut, varusteet yms.) niin se oli tosi kova pala monelle vähävaraiselle.
Erääseen ulkomaiseen harjoitusturnaukseen (maksut monta sataa euroa) oli tosi vähän osallistujia ja seuraan "ilmestyi" yllätyssponsori. Itse epäilen, että kyseessä oli erään pojan menestynyt yrittäjäisä, joka kaikessa hiljaisuudessa maksoi matkakuluja tekemättä numeroa itsestään. Pojat saivat ikimuistoisen ulkomaanmatkan.
Mikä järki tässä on, harkat 4 kertaa viikossa ja pelit päälle, ulkomaan leirit sun muut. Millä ajalla tuollaiset pojat harrastavat mitään muuta tai edes tekevät läksynsä?
En ole kyseinen kirjoittaja, mutta ainakaan meillä koripallojuniori ei voikaan harrastaa mitään muuta. Harkat 3-4 kertaa viikossa ja viikonloppuisin pelit/turnaukset. Harrastus lähti koriskerhosta 6 vuotta sitten, ja intoa riittää. Hän kokeili alussa kun koris oli vain kerran viikossa myös salibandya, jalkapalloa, laskettelua, uintia ja yleisurheilua. Mikään muu laji ei tuntunut omalta. Ja koululainen tekee meillä läksyt heti koulun jälkeen ennen koristreenejä, jotka alkaa yleensä vasta klo 18 tai 18.30. Korista ei ole kesällä ollenkaan, ja nyt koko koulun kesäloman hän onkin tavannut kavereitaan päivittäin. Koriskaudella hoitaa ensin koulun ja harrastuksen ja ajoittaa muut menot niiden mukaan. Toki esim. kaverin synttäreiden takia voi jättää koristreenit väliin, mutta noin isoilla ei enää kaverisynttäreitä useinkaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko ikinä miettineet, että perustatte oman seuran, kaikki kun on niin helppoa ja halpaa, suorastaan lastenleikkiä. Kaikki juoksevat ja muutkin asiat hoituu ihan vaan itsestään.
Samaan syssyyn voitte alkaa järjestää turnauksiakin, sekään ei vaadi teiltä mitään järjestelyjä, kaikki hoituu ihan vaan itsestään.
Minä en ole ainakaan sanonut, että se olisi lastenleikkiä tai edes halpaa. Minä vain kysyi, mihin sitä rahaa menee. Onhan tuo nyt hämmentävää, että täällä puhutaan satasien kenttävuokrista/tunti, mutta netissä kaupunkien sivuilla lukee ihan selvästi, että vuokraa ei makseta. Siitähän se ero ja ihmettely jo syntyy. Mutta tätä ei nyt jostain syystä huomioida ollenkaan, vaan haukutaan kiittämättömäksi idiootiksi.
Minä olisin tyytyväinen sellaiseen systeemiin, että kaikki maksetaan heti siinä osallistumismaksussa, että tietäisi jo siinä vaiheessa, onko hommaan varaa vai ei. Minä kyllä mieluummin annan ihan suoraan rahaa, kuin aikaani, jota on muutenkin vähän.
Meillä ainakin on seura parantanut läpinäkyvyyttä. Joka vuoden alussa kerrotaan, paljonko kenttien vuokrat maksaa ja paljonko tuomarikulut on. Lisäksi näytetään, että ainoan palkatun työntekijän palkkakulut sivukuluineen on x euroa, seuran pienen toimiston vuokra x euroa ja mainonnan kulut x euroa. Lisäksi seuralla on mm. kirjanpitokuluja. Nämä jyvitetään kaikille joukkueille. Seura saa onneksi avustuksia, joten joukkuetta kohden nuo "yleiset" menot tulee kohtuullisemmiksi. Meillä ei ole edustusjoukkue lainkaan budjetoitu samaan kuin junioritoiminta. Sikäli fiksua, että jos edustus jää miinukselle, sitä ei maksa ainakaan harrastajalasten vanhemmat.
Sama juttu. Nämä käydään läpi vanhempainillassa (yksi syksyllä ja yksi keväällä). Samassa vanhempainillassa sovitaan siitä, tehdäänkö jotain erityisempää kauden aikana tai hankitaanko jotain ja sovitaan varainhankinnasta.
Suurimmat valittajat vaan eivät käy noissa vanhempainilloissa.
Seuran budjetti, toimintasuunnitelma ja toimintakertomus löytyvät lisäksi nettisivuilta "seurasivuilta", salasanan ja käyttäjätunnuksen takaa.
No nyt tarkoitat isoja, rikkaita seuroja. Ei todellakaan pienissä seuroissa ole riittävästi palkattua toimistohenkilökuntaa, että seuran budjetti, toimintasuunnitelma ja -kertomus löytyisi jonkun tunnuksen ja salasanan takaa!!! Nettisivutkin on suurimmalla osalla urheiluseuroista aika kotikutoiset. Niihin ei haluta tuhlata vanhempien rahoja.
Tässä on sulle esimerkiksi pienen kaupungin jalkapalloseuran nettisivut:
https://www.klubi36.fi/joukkue5451/23073
Hain ensimmäisellä mieleen tulevalla pienellä kaupungilla ja jalkapallo -hakusanalla googlesta.
Tällä seuralla ei näyttäis olevan yhtään palkattua työntekijää, sen sijaan nettisivuilta löytyy johtokunta ja nettisivuista vastaavien henkilöiden tiedot.
Jäsensivuja ei ole, mutta toimintasuunnitelma ja hyvin selkeä selvitys talkootoiminnasta löytyy ihan nettisivuilta. Löytyy myös "vähävaraisten perheiden tukeminen" -sivu.
Tässä on toinen todella pienen paikkakunnan pieni seura:
https://lieksantaitoluistelijat.sporttisaitti.com/
Löytyy jäsensivut ja paljon muuta informaatiota. Täällä näyttäis olevan joku "seuratyöntekijä" -nimikkeellä. Nettisivut on kuitenkin puheenjohtajan vastuulla.
taas yksi esimerkki siitä, että kuvitellaan seuroilla olevan jotain palkattua henkilökuntaa jos niillä on toimivat nettisivut. Ei ole useimmiten, vaan nekin tehdään vapaaehtoistyönä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äläpä muuta viserrä! Itsekin joukkueenjohtajana olen kuunnellut tätä valitusta leipomisesta jo ihan liikaa. Meidän joukkueessa buffettoimintaa on n. 1-2 x vuodessa, mutta sekin on aivan ylivoimaista joillekin. Kun on niin kiire eikä työssäkäyvä kerkee. For your information: me jojot ja valmentajatkin ollaan työssäkäyviä ja perheellisiä, mutta silti uhraamme aikaa teidän lapsillenne useamman tunnin viikossa. Pullanpaistaminen tai kahden tunnin seisominen kiskassa/vuosi on pientä siihen verrattuna.
Tuo yh ei nyt oikeen tajua, että juuri talkootoiminnalla pyritään nimenomaan pitämään maksut inhmillisinä ja varmistamaan myös vähävaraisten perheiden mahdollisuus harrastaa ja pelata.Tämä on niin totta. Pojat pelasivat sm-tasolla lajia X ja voin sanoa, että joukkuenjohtaja ja valmentaja (kulukorvauksilla) olivat lähes puolipäiväisiä toimia. Harkkoja 3-4krt. viikossa + pelit päälle.
Jostain syystä kun jojo:a valittiin ei niitä vapaaehtoisia ollut jonossa. Kaikki tiesivät, että viikonloput paloivat siinä kun turnauksia oli lähes joka viikonloppu. Itse mielelläni oli järkkärinä, toimitisijana tai erotuomarina (lisenssi löytyy) harkkapeleissä kun ei se sitonut kuitenkaan samalla tavoin kuin valmentajan tai jojo:n touhu.
Jokainen voi itse laskea paljonko esim. 20 joukkueen turnaus vaati työtä kun jojo itse vuokrasi pelipaikat, rekrytoi joukkueet, tuomarit, palkinnot, buffetin yms. Tämä nainen oli uskomaton tehopakkaus ja ottaisin hänet milloin tahansa hoitamaan mitä tahansa työtehtäviä. Kaiken muun hyvän lisäksi hän hankki sponsoreita joukkueelle.
Hän teki varmasti oman työn ohessa pari viikkoa duunia jotta turnaus saatiin järkättyä. Lopputulemana oli taloudellisesti positiivinen tulos ja selkeä alennus kuukausimaksuun. Kaikki yhden energiapakkauksen ansiosta.
Tosin hän laati listan, että x ja x tekevät tuon, y ja y ovat tuossa työvuorossa jne. Kenelläkään ei tullut mieleen vastustella ja vedota kiireisiinsä tms.
Ymmärrän toki YH:t ja olen tästä puhunut monen muunkin kanssa. Kun kuukausimaksut menevät yli 100e (matkakulut, varusteet yms.) niin se oli tosi kova pala monelle vähävaraiselle.
Erääseen ulkomaiseen harjoitusturnaukseen (maksut monta sataa euroa) oli tosi vähän osallistujia ja seuraan "ilmestyi" yllätyssponsori. Itse epäilen, että kyseessä oli erään pojan menestynyt yrittäjäisä, joka kaikessa hiljaisuudessa maksoi matkakuluja tekemättä numeroa itsestään. Pojat saivat ikimuistoisen ulkomaanmatkan.
Mikä järki tässä on, harkat 4 kertaa viikossa ja pelit päälle, ulkomaan leirit sun muut. Millä ajalla tuollaiset pojat harrastavat mitään muuta tai edes tekevät läksynsä?
Mikä järki on tehdä yhtään mitään? Jos me kaikki vaan mädännytään kotiin ja ulistaan somessa, syödään sipsiä ja juodaan limua. Eikö niin?
Juuri näin. Meidän kummipoika (12 v) ei muuta teekään kuin pelaa, pelaa, katsoo leffoja ja vielä vähän pelaa. Meiltä toivoi synttärilahjaksi scoottilaudan. Sitten kun sai sen, kävi ilmeisesti kerran skeittirampeilla ja innostus lopahti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äläpä muuta viserrä! Itsekin joukkueenjohtajana olen kuunnellut tätä valitusta leipomisesta jo ihan liikaa. Meidän joukkueessa buffettoimintaa on n. 1-2 x vuodessa, mutta sekin on aivan ylivoimaista joillekin. Kun on niin kiire eikä työssäkäyvä kerkee. For your information: me jojot ja valmentajatkin ollaan työssäkäyviä ja perheellisiä, mutta silti uhraamme aikaa teidän lapsillenne useamman tunnin viikossa. Pullanpaistaminen tai kahden tunnin seisominen kiskassa/vuosi on pientä siihen verrattuna.
Tuo yh ei nyt oikeen tajua, että juuri talkootoiminnalla pyritään nimenomaan pitämään maksut inhmillisinä ja varmistamaan myös vähävaraisten perheiden mahdollisuus harrastaa ja pelata.Tämä on niin totta. Pojat pelasivat sm-tasolla lajia X ja voin sanoa, että joukkuenjohtaja ja valmentaja (kulukorvauksilla) olivat lähes puolipäiväisiä toimia. Harkkoja 3-4krt. viikossa + pelit päälle.
Jostain syystä kun jojo:a valittiin ei niitä vapaaehtoisia ollut jonossa. Kaikki tiesivät, että viikonloput paloivat siinä kun turnauksia oli lähes joka viikonloppu. Itse mielelläni oli järkkärinä, toimitisijana tai erotuomarina (lisenssi löytyy) harkkapeleissä kun ei se sitonut kuitenkaan samalla tavoin kuin valmentajan tai jojo:n touhu.
Jokainen voi itse laskea paljonko esim. 20 joukkueen turnaus vaati työtä kun jojo itse vuokrasi pelipaikat, rekrytoi joukkueet, tuomarit, palkinnot, buffetin yms. Tämä nainen oli uskomaton tehopakkaus ja ottaisin hänet milloin tahansa hoitamaan mitä tahansa työtehtäviä. Kaiken muun hyvän lisäksi hän hankki sponsoreita joukkueelle.
Hän teki varmasti oman työn ohessa pari viikkoa duunia jotta turnaus saatiin järkättyä. Lopputulemana oli taloudellisesti positiivinen tulos ja selkeä alennus kuukausimaksuun. Kaikki yhden energiapakkauksen ansiosta.
Tosin hän laati listan, että x ja x tekevät tuon, y ja y ovat tuossa työvuorossa jne. Kenelläkään ei tullut mieleen vastustella ja vedota kiireisiinsä tms.
Ymmärrän toki YH:t ja olen tästä puhunut monen muunkin kanssa. Kun kuukausimaksut menevät yli 100e (matkakulut, varusteet yms.) niin se oli tosi kova pala monelle vähävaraiselle.
Erääseen ulkomaiseen harjoitusturnaukseen (maksut monta sataa euroa) oli tosi vähän osallistujia ja seuraan "ilmestyi" yllätyssponsori. Itse epäilen, että kyseessä oli erään pojan menestynyt yrittäjäisä, joka kaikessa hiljaisuudessa maksoi matkakuluja tekemättä numeroa itsestään. Pojat saivat ikimuistoisen ulkomaanmatkan.
Mikä järki tässä on, harkat 4 kertaa viikossa ja pelit päälle, ulkomaan leirit sun muut. Millä ajalla tuollaiset pojat harrastavat mitään muuta tai edes tekevät läksynsä?
Mikä järki on tehdä yhtään mitään? Jos me kaikki vaan mädännytään kotiin ja ulistaan somessa, syödään sipsiä ja juodaan limua. Eikö niin?
ei tuo ole mikään perustelu koska voit samalla motiivilla vaihtaa harrastukseksi ihan mitä tahansa pitsinnypläyksestä vuorikiipeilyyn tai limunjuontiin + sipsinsyöntiin (voi sitäkin harrastaa)
Monet parhaat muistot ja kaverit on tullu mulla seurojen kautta, vieläkin touhutaan kaikenlaista yhdessä, uusin villitys on toi frisbeegolf :) Kaikkea ei voi laskea rahassa, kuten hyviä ystäviä ja ikimuistoisia muistoja.
Tuo on yksi syy miksi niin moni on valmis uhraamaan seuroissa omaa aikaa ja laittamaan riihikuivaa rahaakin, halutaan lapsille hyvä lapsuus, kivaa tekemistä jota hekin voi sitten muistella vanhempana. Ei sitä tekemisen riemua ja iloa voi oikein rahassa mitata.
Joten iso kiitos ainakin minulta kaikille tekijänaisille ja miehille jotka tuon mahdollistavat. Tämäkin kesä on ollut täynnä ikimuistoisia hetkiä ja reissuja meidänkin pikkuseurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riitta Jallinoja on tutkinut keskiluokan perhearvoja ja toteaa, että ylenpalttinen panostus lasten harrastuksiin on yksi keino tehdä distinktiota meidän hyvin ja keskiluokkaisten ihmisten ja muiden huonompien ihmisten välillä. Täälläkin ne muut ovat sohvalla makoilevia sipsinsyöjiä, jotka pelaavat pelkkää pleikkaa. Keskiluokalla ei ole jäljellä juuri muita statussymboleja kun esim. tekniikassa hinnat ovat tulleet alas ja kotien kilpavarustelu ei tuota distinktiota riittävästi verrattuna työväenluokkaan. Koska peruste lasten harrastuksiin panostamisessa ei ole lasten harrastamisessa vaan vanhempien mahdollisuudesta tehdä distinktiota ja vahvistaa keskiluokkaista identiteettiä, nousevat nämä mokkapalat ja ylenpalttiset ajankäytöt esiin. Ilmeisesti juuri tästä syystä keskiluoka suosimia harrastuslajeja ovat nimen omaan mahdollisimman aikaa vievät joukkueurheilulajit. Se, että saattelee lapsen parina iltana viikossa vaikka harrastelijanäyttelemisharjoituksiin ei tuota riittävää panostusta, jolla kilpailla.
Mokkapalat=kuin ylenpalttista kilpavarustelua. Maksaako noiden tekeminen edes 20euroa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo yksi vain tajua. Tehdään ajatusleikki, kaikki lopettaa talkoo, vapaaehtois ja ilmaistyön seuroissa, kukaan ei tee mitään seuran eteen.
Kaikki seurat lopettaa toimintansa tuon jälkeen, Suomessa ei järjestetä enää yhtään kisaa, turnausta, ottelua jne. Tuo vapaaehtois, talkoo ja ilmaistyö on täysin korvaamatonta. Puhutaan kymmenien jos ei jopa satojen miljoonien hyödystä kokonaistasolla, kun kaikki lasketaan yhteen.
Tai ehkä sinä et tajua että kaikki eivät halua lastensa harrastuksesta tuollaista vapaaehtoisaktivistien järjestämää työleiriä jossa vapaaehtoinen osallistuminen on käytännössä pakollista tai muut savustavat sinut lapsineen ulos seurasta kun olet vaan loinen joka ei osallistu.
Haluatko kuitenkin, että lapsesi pääsee niihin turnauksiin? Tarkoitan, että niitä turnauksia ylipäänsä on.
Mikä on sun ratkaisu tähän? Miten ne turnaukset järjestetään ilman että vanhemmat osallistuu? Kuka ne järjestää? Sovitaan, että jokainen vanhempi maksaa kausimaksun lisäksi 500 € turnausrahaa (ihan hatusta vedettynä) ja kukaan ei tee enää vapaaehtoistyötä.
Tulet sunnuntaina lapsesi kanssa turnauspaikalle ja kas, se turnaus on järjestynyt sinne itsekseen sillä että lyötiin rahaa tiskiin. Kentät on varautuneet, erotuomarit ovat tulleet paikalle itsestään rahan voimalla, tulospalvelu on järjestynyt, kaikki on vaan organisoitunut itsestään. 20 joukkuetta siellä pelailee itsestään syntyneiden aikataulujen ja systeemien mukaan, koska vanhemmat maksoivat könttäsumman kauden alussa. Nyt Audit ja Bemarit vaan droppaa lapset parkkikselle ja ulkoistettu taho hulehtii homman siitä eteenpäin.
Suomessa ei vielä ole sellaisia yrityksiä, jotka olisivat erikoistuneet tällaisiin lasten urheilutapahtumien järjestelyihin. Pitäis olla melkoinen tietotaito eri lajeista ja mieletön määrä henkilökuntaa reservissä. En uskalla edes arvailla mikä olisi hintalappu täysin ulkoistetulle junnujen jalkapalloturnaukselle, jossa kaikki toimihenkilöt olisivat palkattuja alkaen ensiapuväestä päättyen mahdolliseen cateringiin.
Vaikka tolla lisämaksulla palkattaisiin joku ihminen järjestelyvastuuseen, hän ei pystyisi pientäkään urheilutapahtumaa viemään läpi yksin, koska yksi ihminen ei voi olla monessa paikassa yhtäaikaa.
99 % osallistuvista vanhemmista ei ole mitään hikipinkoja ja suorittavia "vapaaehtoisaktivisteja", vaan ihan tavallisia töissä käyviä, useamman lapsen vanhempia. Läheskään kaikki vanhemmat eivät osallistu kaikkeen, mutta suurin osa osallistuu välillä. Sen mukaan miten milloinkin pystyy. Siitä syntyy se kokonaisuus, joka mahdollistaa näiden tapahtumien järjestämisen. Toki usein (onneksi) löytyy ne pari sellaista, jotka antavat isommankin panoksensa lapsensa harastukseen ja siitä hyötyy sitten koko joukkue.
Sitten on osa, joka ei osallistu koskaan mihinkään. Koska ei vaan tajua.
Ei joillekin rekisteröidy ja mene jakeluun, kuuppa on vain jumissa kun he edes yrittää hahmottaa seurojen perustoimintaa. Nuo ihmiset myös kokee, että kaikkien muiden velvollisuus paitsi heidän on uhrata omaa aikaa sen seuran puolesta.
Kaikki tapahtuu ja järjestyy itsekseen heidän omassa päässä luomassa LaaLaa landiassa, samassa Satumaassa kaikki on myös ilmaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei velvoittavat talkoot ole mikään normi harrastuksissa, useimmissa harrastuksissa niitä ei ole. Seuratoimintaan tottumattomien (tai sanotaan että tällaiseen seuratoimintaan tottumattomien, koska ei se kaikissa seuroissakaan ole normi) on vaikea ymmärtää että kun kuvittelee ostavansa palvelun sillä hinnalla minkä seura harrastajalle ilmoittaa, niin siitä seuraakin lisäkuluja ja/tai pakkotyötä. Ei se tarkoita että ihminen ajattelisi koko maailman pyörivän oman napansa ympärillä, tai että pitäisi muita palvelijoinaan tai suhtautuisi heidän työpanokseensa halveksuvasti, vaan että kaupan ehdot ovat muuta kuin annettiin ymmärtää. Vähän sama kuin ruokakaupassa kassan jälkeen tulisi sitten se vaihe että sinua vaaditaan osallistumaan hyllyjen täyttämiseen tai hierojalta lähtiessäsi hieroja edellytettäisiin valitsemaan listalta mieleisesi siivoustyö hierojan työtiloissa. Kuka aikuinen ei älähtäisi jos oman elokuussa aloitetun kuntosalijäsenyyden lisänä alkaisi talven mittaan tippua mokkisbuffet-pestejä ja sukkien kotimyyntiä? Ei se ole halveksintaa vaan hämmennystä siitä että kaupan ehdot poikkeavat totutusta eivätkä olleet kaupantekohetkellä selvillä, mikä on aika epäreilua. Ei "kaikki" tiedä että ilmoittaessasi lapsesi netissä jalkapalloon sitoudut paljon muuhunkin kuin a) maksamaan netissä mainitut maksut, b) hankkimaan lapselle lajiin sopivat henkilökohtaiset varusteet ja c) kuljettamaan lapsen oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.
Seuratoiminnan vapaaehtoistyö kuulostaa minusta tosi hienolta ja arvostettavalta, ja valmentajien työpanos huikealta panostukselta. Järjestelyt jotka mahdollistaa maksujen pitämisen sillä tasolla että vähävaraisemmillakin on mahdollisuuksia on hyvä juttu, . Mutta jos tämä mokkapalanillitys on yleinenkin ongelma (kuten tästä ketjusta voi päätellä) niin miksei niitä osallistumisen pelisääntöjä tehdä selväksi heti alkuunsa uudelle harrastajalle tai perheelle? Ei luulisi olevan vaikea, nettiin vaikkapa maksuohjeiden yhteyteen (tai paperilaskun mukana kotiin) seuratoiminnan luonteesta ja talkoohengestä lyhyt tiedote joka ohjeistettaisiin lukemaan ennen aloittamista?
Kyllä kai kaikki ihmiset tietävät, että urheiluseuroissa jäsenmaksu ja harrastemaksut eivät kata kaikkia menoja? Pitää valita sitten yksilölaji tai mennä jumppaan tai tanssitunnille, jos ei ole valmis tekemään mitään. Ei seura voi velvoittaa talkootoimintaan. Usein se raha menee joukkueen omaksi hyväksi, joka kerätään. Oman lapsen seurassa turnaukset on täysin vapaaehtoisia. Joukkue päättää keskenään, osallistuvatko turnauksiin ja kuinka usein. Matkat, turnausmaksut, majoitukset maksetaan itse. Yleensä seurassa on kovempitasoisia ja vähän huonommin menestyviä joukkueita. Kovempitasoiset joukkueet luonnollisesti kilpailevat enemmän, eli turnauksiinkin voi kulua monta sataa euroa kaudessa. Näitä rahoitetaan myös hankkimalla rahaa joukkueelle. Et voi mitenkään tietää, millainen porukka juuri tiettyjen lasten muodostama joukkue on. Meilläkin oma lapsi osallistui edellisen joukkueensa kanssa turnauksiin vain kerran syksyllä ja kerran keväällä. Nyt uuden joukkuejaon myötä turnauksia oli viime vuonna 5 kpl, ja kauimmat monensadan km päässä. Turnauksiin kului meiltä omaa rahaa noin 80 €-satanen per turnaus (2-3 pv). Jos talkootyöllä ei olisi hankittu rahaa ollenkaan, summan olisi saanut vähintään tuplata.
Mistä ihmeestä tällainen pitää tietää, jos itse ei mihinkään seuraan ole ennen lasten harrastuksia kuulunut? Ei näitä koulussakaan opeteta, joten mistä ihmeestä tulee tällainen oletus? Juu, se on pääteltävissä, että henkilökohtaiset varusteet pitää itse hankkia ja esim kyydit kisoihin, mutta miten tavallinen pulliainen voi olla tietoinen jostain tuomarimaksuista ja muusta byrokratiasta?
Itse olen lapsena ja aikuisenakin harrastanut sellaisia asioita, joissa ei ole tarvinnut tehdä juuri mitään. Olen harrastanut partiota ja kansalaisopistojen liikuntapiireissä erilaisia lajeja. Partiossa kerättiin rahaa lippukunnan leiriin kerran vuodessa jollain myyjäisillä ja myytiin joulukalentereita, muuten ihan itse maksettiin ne isommat leirit. Kansalaisopiston piireissä ei ole tarvinnut tehdä senkään vertaa, sen kun raahautuu paikalla ja siinä se.
Oma moka jos ei tajua ilmoittautua valmentajaksi. Silloin joutuu leipomaan.
Valmentajan hommat on kivoja. Saa olla ulkona ja komennella lapsia. Sitten kun menestytään niin otan aina kaiken kunnian mahtavien valmentajantaitojeni vuoksi ja kaikki vanhemmat kehuvat minua. Jos ei menestystä tule niin silloin syytän lapsia siitä, että eivät ota harjoituksia tosissaan. Vanhemmat kyllä uskovat minua. Olenhan mies ja vapaaehtoinen valmentaja jolla on mittava tausta eri urheilulajeista peruskoulusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei velvoittavat talkoot ole mikään normi harrastuksissa, useimmissa harrastuksissa niitä ei ole. Seuratoimintaan tottumattomien (tai sanotaan että tällaiseen seuratoimintaan tottumattomien, koska ei se kaikissa seuroissakaan ole normi) on vaikea ymmärtää että kun kuvittelee ostavansa palvelun sillä hinnalla minkä seura harrastajalle ilmoittaa, niin siitä seuraakin lisäkuluja ja/tai pakkotyötä. Ei se tarkoita että ihminen ajattelisi koko maailman pyörivän oman napansa ympärillä, tai että pitäisi muita palvelijoinaan tai suhtautuisi heidän työpanokseensa halveksuvasti, vaan että kaupan ehdot ovat muuta kuin annettiin ymmärtää. Vähän sama kuin ruokakaupassa kassan jälkeen tulisi sitten se vaihe että sinua vaaditaan osallistumaan hyllyjen täyttämiseen tai hierojalta lähtiessäsi hieroja edellytettäisiin valitsemaan listalta mieleisesi siivoustyö hierojan työtiloissa. Kuka aikuinen ei älähtäisi jos oman elokuussa aloitetun kuntosalijäsenyyden lisänä alkaisi talven mittaan tippua mokkisbuffet-pestejä ja sukkien kotimyyntiä? Ei se ole halveksintaa vaan hämmennystä siitä että kaupan ehdot poikkeavat totutusta eivätkä olleet kaupantekohetkellä selvillä, mikä on aika epäreilua. Ei "kaikki" tiedä että ilmoittaessasi lapsesi netissä jalkapalloon sitoudut paljon muuhunkin kuin a) maksamaan netissä mainitut maksut, b) hankkimaan lapselle lajiin sopivat henkilökohtaiset varusteet ja c) kuljettamaan lapsen oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.
Seuratoiminnan vapaaehtoistyö kuulostaa minusta tosi hienolta ja arvostettavalta, ja valmentajien työpanos huikealta panostukselta. Järjestelyt jotka mahdollistaa maksujen pitämisen sillä tasolla että vähävaraisemmillakin on mahdollisuuksia on hyvä juttu, . Mutta jos tämä mokkapalanillitys on yleinenkin ongelma (kuten tästä ketjusta voi päätellä) niin miksei niitä osallistumisen pelisääntöjä tehdä selväksi heti alkuunsa uudelle harrastajalle tai perheelle? Ei luulisi olevan vaikea, nettiin vaikkapa maksuohjeiden yhteyteen (tai paperilaskun mukana kotiin) seuratoiminnan luonteesta ja talkoohengestä lyhyt tiedote joka ohjeistettaisiin lukemaan ennen aloittamista?
Kyllä kai kaikki ihmiset tietävät, että urheiluseuroissa jäsenmaksu ja harrastemaksut eivät kata kaikkia menoja? Pitää valita sitten yksilölaji tai mennä jumppaan tai tanssitunnille, jos ei ole valmis tekemään mitään. Ei seura voi velvoittaa talkootoimintaan. Usein se raha menee joukkueen omaksi hyväksi, joka kerätään. Oman lapsen seurassa turnaukset on täysin vapaaehtoisia. Joukkue päättää keskenään, osallistuvatko turnauksiin ja kuinka usein. Matkat, turnausmaksut, majoitukset maksetaan itse. Yleensä seurassa on kovempitasoisia ja vähän huonommin menestyviä joukkueita. Kovempitasoiset joukkueet luonnollisesti kilpailevat enemmän, eli turnauksiinkin voi kulua monta sataa euroa kaudessa. Näitä rahoitetaan myös hankkimalla rahaa joukkueelle. Et voi mitenkään tietää, millainen porukka juuri tiettyjen lasten muodostama joukkue on. Meilläkin oma lapsi osallistui edellisen joukkueensa kanssa turnauksiin vain kerran syksyllä ja kerran keväällä. Nyt uuden joukkuejaon myötä turnauksia oli viime vuonna 5 kpl, ja kauimmat monensadan km päässä. Turnauksiin kului meiltä omaa rahaa noin 80 €-satanen per turnaus (2-3 pv). Jos talkootyöllä ei olisi hankittu rahaa ollenkaan, summan olisi saanut vähintään tuplata.
Mistä ihmeestä tällainen pitää tietää, jos itse ei mihinkään seuraan ole ennen lasten harrastuksia kuulunut? Ei näitä koulussakaan opeteta, joten mistä ihmeestä tulee tällainen oletus? Juu, se on pääteltävissä, että henkilökohtaiset varusteet pitää itse hankkia ja esim kyydit kisoihin, mutta miten tavallinen pulliainen voi olla tietoinen jostain tuomarimaksuista ja muusta byrokratiasta?
Itse olen lapsena ja aikuisenakin harrastanut sellaisia asioita, joissa ei ole tarvinnut tehdä juuri mitään. Olen harrastanut partiota ja kansalaisopistojen liikuntapiireissä erilaisia lajeja. Partiossa kerättiin rahaa lippukunnan leiriin kerran vuodessa jollain myyjäisillä ja myytiin joulukalentereita, muuten ihan itse maksettiin ne isommat leirit. Kansalaisopiston piireissä ei ole tarvinnut tehdä senkään vertaa, sen kun raahautuu paikalla ja siinä se.
Niin. Miten luulet niiden kalentereiden tulleen teille lippukuntaan myytäviksi? Kuka ne tilasi? Kuka mietti, että millainen määrä? Miten ne jaeltiin eri ihmisille ja kirjattiin kuinka monta kukakin otti myyntiin? Kuka keräsi rahat ja tilitti ne eteenpäin Suomen Partiolaisille?
Kuka järjesti myyjäisille tilan? Organisoi sen, että siellä on myyntipöytä ja että sinne saadaan myytävää? Kuka ne myytävät artikkelit sinne teki? Ettei vaan vanhemmat leiponeet?
Oliko teillä siis palkattu henkilö joka hoiti kaiken tämän taustatyön?
Ymmärrätkö? Tässä on pohjimmiltaan kyse aivan samasta asiasta kuin urheiluseurassa. JOKU tekee työn sen eteen, että tällaisia pystytään tekemään. Ne eivät vaan hoidu itsestään.
Kansalaisopistossa on palkatut ihmiset suunnittelemassa toimintaa ja vetämässä kursseja, se on aika erilaista toimintaa. Kaupungin kansalaisopiston ohjelma tuli justiinsa. Siellä on töissä näemmä 4 opistosihteeriä, rehtori, apulaisrehtori, tiedottaja ja löytyy vielä virastomestari ja viikonlopputoimintaa varten vahtimestari.
Lisään vielä, että miten luulet sen lippukunnan leirin järjestyneen?
Tiedätkö sä tarkkaan mitä sun vanhemmat teki? Tai ehkä he eivät osallistuneet ollenkaan ja siitä on tullut tekemisen malli harrastuksista joissa "ei tarvii tehdä mitään"?
T.273
Mun kaverit on rakentanu talkoilla frisbeegolfradan. Voi kuule olisitte nähneet kuinka paljon oli silmää tekeviä patsastelemassa, kun rata oli valmis ja pidettiin viralliset avajaiset. Nyt on pikkukylällä kiva rata jota kaikki voi käyttää, samat kaverit perusti myös seuran jonka nimissä on kisojakin järjestetty.
Kaikki osaa toki valittaa ja aukoa päätä, sitten on ne toiset ihmiset jotka tekee, niin että voi muutkin tulla valmiiseen pöytään.