Kuinka olette auttaneet ystävää pääsemään yli erostanne?
Minä ja mies erosimme keväällä. Erosta jo 3kk. Itsellä fiilikset vaihtelevat, mutta pääasiassa olen "päässyt jaloilleni" alun tunnekuohujen jälkeen. Elämä hymyilee, ja olen jo kerran käynyt kahvilla erään uuden miehen kanssa. Mitään sen kummempaa ei ole tapahtunut.
Meillä on ystäväpariskunta, jossa molemmat osapuolet olivat yhteisiä ystäviämme (tavanneet kauttamme). Naispuoleinen ystäväni (lapsuudenkaverini) on kuitenkin ottanut eromme todella raskaasti. Hän saattaa soittaa kolmesti viikossa itkuisia puheluita, joissa hän toivoo, että palaisimme takaisin yhteen. Itsellä ristiriitaiset fiilikset asiasta, mutta ei hänkään varmaan voi mitään tunteilleen. Kaikista hassuinta on, että he ovat onnellisesti yhdessä, eikä hänellä ole koskaan ollut ex-mieheeni tiedettävästi mitään aikaisempaa suhdetta.
Kommentit (3)
Sun ystäväsi tietää, että hänellä on sama edessä ja kuvittelee, että jos palaatte yhteen ei hänkään eroa. Naisten logiikkaa. Huom olen itse siis nainen ja kokenut tämän käytännössä.
Ihan omituinen ystävä jos ottaa toisten eron noin raskaasti.
Onpa outoa? Ei meidän ystävät ottaneet meidän eroa tuolla lailla. Lohduttivat molempia. Edes äitini ei yrittänyt meitä takaisin yhteen. Miehen isä oli todella surullinen ja kysyi eikö me voitaisi kumminkin yrittää.