Se tunne kun haluisit vaan antaa periks kaiken suhteen...

Tällä hetkellä musta tuntuu siltä. Haluis vaan kelata aikaa taaksepäin ja tehdä niin paljon asioita toisin. Mikään ei tunnu tällä hetkellä hyvältä, kaikki ahdistaa ja haaveissa olis irtiotto ihan kaikesta.

Työ on paskaa, haluisin vaihtaa alaa. Teen jatkuvasti kaiken väärin ja kyllähän sen näkee muiden kehonkielestä, ettei mun seura oo sellasta, mitä muut haluis. Parisuhde on ihan järkyttävää sähläystä mun osalta, koska menin helvetti kännipäissään laittamaan viestiä vuosien takaiselle säädölle, etten oo vieläkään päässy siitä yli, vaikka oon oikeesti hyvässä parisuhteessa. Kaduttaa ja hävettää, koska oikeesti haaveilen vieläkin siihen menneeseen. Mun mies oli mulle se kakkos-vaihtoehto, sen jälkeen kun tää entinenkin säätö alotti vakavan parisuhteen. Nyt oltiin taas yhteyksissä ja jostain syystä kuvittelin, et me voitas molemmat vaan hylätä kaikki ja olla yhdessä. Helvetin lapsellista. Mitään ei oo käyny, enkä tahdo miestäni pettää, mut hitto että hävettää ja paljon.

Siinäpä itseasiassa tällä hetkellä olevat ongelmat. Lisäks en saa ahdistukselta syötyy enkä nukuttuu, laihtunukkii oon nyt parin kuukauden aikana melkein hitto 10 kiloo kun ei vaan haluu syödä. Yöunetkin jääny 4-5 tuntisiks oli työpäivä vai ei ja oon aivan poikki...

Miten näistä hiton ajatuksista pääsee eroon ja sais jotai järkee omiin ajatuksiin? Iltasin vaan toivon, ettei aamulla heräis enää ja vois alottaa koko helvetin elämän alusta...