Lue keskustelun säännöt.
Onkohan mulla OCD? Tajusin että mun ajatukset on tosi samanlaisia...
Hezarkezar
10.08.2017 |
Oon aina yhdistänyt pakko-oireisen häiriön käytökseen, esim. tarkistaa hellan ja pesee kädet 50 kertaa. Mut ihan nyt vasta katsoin yhden OCD:stä kärsivän tubettajan videon jossa se kuvailee pakkoAJATUKSIAAN. Ne kuulosti tosi samalta mitä mulla.
Ensinnäkin katastrofiajatukset. Jos mies tai joku muu läheinen ei puoleen tuntiin vastaa puhelimeen, olen lähes varma, että ko. ihminen on kuollut. Aivoinfarktiin, sydäninfarktiin, auton alle. Käyn läpi uutissivustoja onnettomuusuutisten varalta. Kiihdyn niin että en pysty tekemään mitään muuta. Toisaalta joskus osaan rauhoittaakin itseäni. Joskus on pakko ottaa esim. annos viinaa että rauhoitun.
Olen lisäksi noin 2 vuotta ajatellut että mulla on MS-tauti. Tämä pakkomielle alkoi aika pian sen jälkeen kun äidillä todettiin Parkinson. Tarkkailen mahdollisia oireita koko ajan. Ihan koko ajan.
Pidän kaikkea merkkinä ja vahvistuksena siitä että mun epäily on oikea, esim. kaikkia logoja joissa on mukana lyhenne MS, kaikkia kävelykepin kanssa, pyörätuolissa tai muuten huonosti liikkuvia ihmisiä jotka tulee vastaan. Samoin jos menen jonnekin sivustolle ja tauti tulee siellä otsikoissa vastaan, sydän hyppää kurkkuun ja pidän sitä merkkinä.
Joskus mulla on myös pakkomielteitä esim. astua joka lattialaatan keskelle eikä saumoille tai muuten jotain pahaa tapahtuu. Mutta ei ole mitään yhtä rituaalia joka olisi koko ajan päällä. Käyn töissä, harrastan ja nukun hyvin, mutta se on aika raskasta kun nää kelat pyörii koko ajan.
Kuulostaako OCD:lta? Olen syksyllä menossa terapiaan.
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
saattaapi olla
Kiitos valaisevasta vastauksesta:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka rajoittavina pidät oireitasi? Kuinka suuren osan päivästä ne vievät? Voi hyvinkin olla ocd, tai yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Käsittääkseni ocd-diagnoosi edellyttää ihan konkreettisia pakko-oireitakin, ei "vain" ajatuksia, vaikka nekin ovat ahdistavia. En ole varma.
Onneksi alkaa terapia, kerro siellä heti näistä.
On ocd:tä. Monella voi olla sekoitus pakkoajatuksia ja pakkotoimintoja (laskeminen, vaihtuvat rituaalit) tai vain jompia kumpia. Tuo on myös huolestuttavaa, että tarvit alkoholia rauhoittuaksesi. Siihen tarvitset myös apua!
Tietokin auttaa, toki yksistään tiedon saanti ei riitä. Mutta se voi vähän rauhoittaa, kun alkaa paremmin hahmottaa , mistä on kyse. Googlaa esim. "Obsessive thoughts" ja "ocd natural treatment". Ocd voi olla hyvin monen tekijän summa eikä tarkkaa syytä sille tiedetä. Tässä joitain tekijöitä, mikä voi johtaa ocd:n puhkeamiseen: perinnöllinen alttius, kova fyysinen/henkinen stressi, negatiiviset elämäntapahtumat, traumat, vanhempien käytös, puutteet kasvatuksessa/kasvuympäristössä lapsena, lähipiirille tapahtuneet ikävät tapahtumat, joita on vierestä joutunut todistamaan, hormonaaliset häiriöt (estrogeenidominanssi, kilpirauhasen sairaudet...), erilaiset ravinnepuutokset ja -epätasapainot elimistössä (itseäni kiinnostaa tällä hetkellä etenkin mm. boorin ja piin yhteys ocd:hen ja hormoneihin), infektiot, diagnosoimattomat/hoitamattomat ruoka-aineallergiat ja yliherkkyydet, maksan heikentynyt toiminta/maksan rasittuneisuus, häiriöt aivojen toiminnassa ym.
Masennuslääkitys voi olla joillain tarpeen, mutta itse olen pyrkinyt etsimään ja korjaamaan noita mahdollisia syitä. Jos mahdollista, hakeudu funktionaaliselle lääkärille. Heidän avullaan pystyy parhaiten selvittämään noita eri tekijöitä. Tosin funktionaalisten lääkäreiden ajat on tällä hetkellä Suomessa kiven alla, mutta on myös ravitsemusterapeutteja, joilla on funktionaalisen puolen koulutus. He voisivat myös pystyä auttamaan. Elimistön kokonaisvaltainen hoito yhdistettynä kunnolliseen ja riittävään terapiaan olisi ihanteellisin apu.
T. Toinen pakkoajatuksista kärsivä, joka myös hakeutumassa vielä terapiaan
Vierailija kirjoitti:
Kuinka rajoittavina pidät oireitasi? Kuinka suuren osan päivästä ne vievät? Voi hyvinkin olla ocd, tai yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Käsittääkseni ocd-diagnoosi edellyttää ihan konkreettisia pakko-oireitakin, ei "vain" ajatuksia, vaikka nekin ovat ahdistavia. En ole varma.
Onneksi alkaa terapia, kerro siellä heti näistä.
Pystyn toimimaan enkä välttele mitään tilanteita, mutta väsyttävää tää on ja päivittäin ahdistaa. Joskus saa hetken rauhaa kun on nivaa tekemistä mut sit heti kun stressi päällä tai vain omien ajatusten kanssa ilman ärsykkeitä niin pam, ahdistus päällä. Kokonaisuutena pidän itseäni silti ihan onnellisena ihmisenä.
Mulla on aiemmin ollut masennus ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, joista olen kuntoutunut. Mutta nämä pakkoajatukset on mielestäni aika uusia.
Vaikuttaa OCD:lta selvästikin. Myös pakkoajatus-tyyppisessä OCD:ssä on usein niitä pakkotoimintoja, mutta ne on mentaalisia pakkotoimintoja kuten itselleen vakuuttelu / todistelu siitä että mieleen tuleva pakkoajatus on esim. järjetön. Looginen vakuuttelu (rationalisointi) ei toimi OCD:n kohdalla, vaan itse asiassa ylläpitää OCD:tä. Tässä kohtaa voi psykologikin mennä harhaan ellei tunne hyvin OCD:tä. Pakkoajatuksista käytetään joskus huonoa termiä Pure O (pure obsessional), joka antaa sen käsityksen että olisi vain obsessioita, näin ei juuri koskaan ole, vaan yleensä aina on obsessioiden lisäksi kompulsiot, vaikkakaan kompulsioiden ei tarvitse olla fyysisiä kompulsioita vaan mentaalisia kompulsioita. Oleellista on jokaisen obsession kohdalla tehdä VALINTA, miten toimii: rupeaako analysoimaan asiaa ja antamaan sille energiaa vai kääntääkö huomion pois johonkin "järkevään" tekemiseen. Vaikka ajatus tuntuisi ahdistavalta, niin pitäisi pystyä ohittamaan asia mahdollisimman nopeasti. Tämä käyttäytyminen pitkän päälle muuttaa hermoratoja fyysisesti aivoissa ja obsessio ei enää saa niin suurta voimaa ajatuksissa. Olen itse kärsinyt ongelmasta ja lukenut aiheesta melko paljon englanniksi ja tiedän että näitä ohjeita on paljon helpompi antaa kuin noudattaa. Asiaan hyvin perehtynyt terapeutti voi olla erittäin paljon avuksi, joskus voi olla vain vaikea löytää sellainen oikeasti pätevä terapeutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa OCD:lta selvästikin. Myös pakkoajatus-tyyppisessä OCD:ssä on usein niitä pakkotoimintoja, mutta ne on mentaalisia pakkotoimintoja kuten itselleen vakuuttelu / todistelu siitä että mieleen tuleva pakkoajatus on esim. järjetön. Looginen vakuuttelu (rationalisointi) ei toimi OCD:n kohdalla, vaan itse asiassa ylläpitää OCD:tä. Tässä kohtaa voi psykologikin mennä harhaan ellei tunne hyvin OCD:tä. Pakkoajatuksista käytetään joskus huonoa termiä Pure O (pure obsessional), joka antaa sen käsityksen että olisi vain obsessioita, näin ei juuri koskaan ole, vaan yleensä aina on obsessioiden lisäksi kompulsiot, vaikkakaan kompulsioiden ei tarvitse olla fyysisiä kompulsioita vaan mentaalisia kompulsioita. Oleellista on jokaisen obsession kohdalla tehdä VALINTA, miten toimii: rupeaako analysoimaan asiaa ja antamaan sille energiaa vai kääntääkö huomion pois johonkin "järkevään" tekemiseen. Vaikka ajatus tuntuisi ahdistavalta, niin pitäisi pystyä ohittamaan asia mahdollisimman nopeasti. Tämä käyttäytyminen pitkän päälle muuttaa hermoratoja fyysisesti aivoissa ja obsessio ei enää saa niin suurta voimaa ajatuksissa. Olen itse kärsinyt ongelmasta ja lukenut aiheesta melko paljon englanniksi ja tiedän että näitä ohjeita on paljon helpompi antaa kuin noudattaa. Asiaan hyvin perehtynyt terapeutti voi olla erittäin paljon avuksi, joskus voi olla vain vaikea löytää sellainen oikeasti pätevä terapeutti.
Mitä voi tehdä silloin, kun ahdistus on niin suurta eikä pysty olemaan rationalisoimatta? Kun on pakko järkeillä ja märehtiä asiat uudestaan ja uudestaan läpi? Kun ei vain pysty keskittymään siihen muuhun tekemiseen? Olin kerran jopa viisi vuotta odottamallani lempibändini keikalla, enkä pystynyt keskittymään konserttiin ja nauttimaan siitä, kun mun oli pakko miettiä murheeseeni liittyvät asiat läpi kotaisin ja listata ne mielessäni yhä uudestaan ja uudestaan läpi. Tämä on ollut varmaan kaikista pahin kerta. Tuo bändi on siis niin tärkeä mulle, olen kuunnellut sitä jo 25 vuotta ja he kiertää todella harvoin, vain 4-5 vuoden välein. Ehkä tästä tajuaa ongelman laajuuden?
Tai ennen äitiyslomaa, kun olin töissä, sain kyllä työni hoidettua ja töihin pääsin aina, siellä ajatukset pysyi aika hyvin kurissa, mutta kotona työasiat ja muut ocd-aiheet pyöri päässä lähes 24/7. Vapaapäivinä saattoi mennä iltaan asti, ennen kuin pääsin sängystä ylös ja vessaa pidemmälle. Heräsin siis kyllä jo aamulla, mutta en saanut itseäni liikkeelle, kun jumitin ajatuksissani ja listasin niitä ahdistuksissani. Kaupassa kävin ja siellä ne ehkä hetken saattoi olla poissa, jatkuen taas kotona.
Äitiyslomalla yllättäen olen pysynyt melko hyvin toimintakykyisenä. Tosin nyt kun alkaa olla enää muutama kuukausi töihin paluuseen, alan olla koko ajan enemmän ja enemmän ahdistunut työasioista.
Lääkärille en ole näistä puhunut, mutta terapialähete mulla on erään traumaattisen asian takia, joka tapahtui vuosi sitten. Kuinka pahassa jamassa olen?
Joo, tiiän tunteen. Kaikkea pitää olla parillinen määrä, kaiken pitää olla symmetrisesti ja siistiä pitää olla. Saatan siivota 2-3x pvä jotain ja 7x/vko suursiivous jolloin puhdistan jopa valokatkaisijat ja ovenkahvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa OCD:lta selvästikin. Myös pakkoajatus-tyyppisessä OCD:ssä on usein niitä pakkotoimintoja, mutta ne on mentaalisia pakkotoimintoja kuten itselleen vakuuttelu / todistelu siitä että mieleen tuleva pakkoajatus on esim. järjetön. Looginen vakuuttelu (rationalisointi) ei toimi OCD:n kohdalla, vaan itse asiassa ylläpitää OCD:tä. Tässä kohtaa voi psykologikin mennä harhaan ellei tunne hyvin OCD:tä. Pakkoajatuksista käytetään joskus huonoa termiä Pure O (pure obsessional), joka antaa sen käsityksen että olisi vain obsessioita, näin ei juuri koskaan ole, vaan yleensä aina on obsessioiden lisäksi kompulsiot, vaikkakaan kompulsioiden ei tarvitse olla fyysisiä kompulsioita vaan mentaalisia kompulsioita. Oleellista on jokaisen obsession kohdalla tehdä VALINTA, miten toimii: rupeaako analysoimaan asiaa ja antamaan sille energiaa vai kääntääkö huomion pois johonkin "järkevään" tekemiseen. Vaikka ajatus tuntuisi ahdistavalta, niin pitäisi pystyä ohittamaan asia mahdollisimman nopeasti. Tämä käyttäytyminen pitkän päälle muuttaa hermoratoja fyysisesti aivoissa ja obsessio ei enää saa niin suurta voimaa ajatuksissa. Olen itse kärsinyt ongelmasta ja lukenut aiheesta melko paljon englanniksi ja tiedän että näitä ohjeita on paljon helpompi antaa kuin noudattaa. Asiaan hyvin perehtynyt terapeutti voi olla erittäin paljon avuksi, joskus voi olla vain vaikea löytää sellainen oikeasti pätevä terapeutti.
Mitä voi tehdä silloin, kun ahdistus on niin suurta eikä pysty olemaan rationalisoimatta? Kun on pakko järkeillä ja märehtiä asiat uudestaan ja uudestaan läpi? Kun ei vain pysty keskittymään siihen muuhun tekemiseen? Olin kerran jopa viisi vuotta odottamallani lempibändini keikalla, enkä pystynyt keskittymään konserttiin ja nauttimaan siitä, kun mun oli pakko miettiä murheeseeni liittyvät asiat läpi kotaisin ja listata ne mielessäni yhä uudestaan ja uudestaan läpi. Tämä on ollut varmaan kaikista pahin kerta. Tuo bändi on siis niin tärkeä mulle, olen kuunnellut sitä jo 25 vuotta ja he kiertää todella harvoin, vain 4-5 vuoden välein. Ehkä tästä tajuaa ongelman laajuuden?
Tai ennen äitiyslomaa, kun olin töissä, sain kyllä työni hoidettua ja töihin pääsin aina, siellä ajatukset pysyi aika hyvin kurissa, mutta kotona työasiat ja muut ocd-aiheet pyöri päässä lähes 24/7. Vapaapäivinä saattoi mennä iltaan asti, ennen kuin pääsin sängystä ylös ja vessaa pidemmälle. Heräsin siis kyllä jo aamulla, mutta en saanut itseäni liikkeelle, kun jumitin ajatuksissani ja listasin niitä ahdistuksissani. Kaupassa kävin ja siellä ne ehkä hetken saattoi olla poissa, jatkuen taas kotona.
Äitiyslomalla yllättäen olen pysynyt melko hyvin toimintakykyisenä. Tosin nyt kun alkaa olla enää muutama kuukausi töihin paluuseen, alan olla koko ajan enemmän ja enemmän ahdistunut työasioista.
Lääkärille en ole näistä puhunut, mutta terapialähete mulla on erään traumaattisen asian takia, joka tapahtui vuosi sitten. Kuinka pahassa jamassa olen?
Mulla on kans uudessa työssä selvästi pahentunut oireet, tai jopa alkanut pakkoajatukset. Hyvä merkki että olet pysynyt toimintakykyisenä. Varmasti mitataan kunnolla sitten vointi kun olet aloittanut työt. Että onko ennakkoahdistus pahempaa kuin itse työssä olo. Voisi tehdä hyvää tuossa muutoskohdassa saada terapeutin juttutukea.
Minulla on ocd ja ahdistuneisuushäiriö. Oma mielipiteeni viestisi perusteella on se, että sinulla on ahdistuneisuushäiriö, ei ocd.
Olen käynyt ala-asteelta asti terapiassa (olen nyt 20-v) ja olen alkanut hahmottamaan missä käytöksessäni on kyse ocd:stä ja missä ahdistuneisuushäiriöstä. Minulla on esimerkiksi tuota samaa, että jos joku ei vastaa puhelimeen, niin pelkään että tämä on kuollut. Käyn läpi onnettomuussivuja ynnä muita selvittääkseni onko tapahtunut onnettomuuksia joissa ko. ihminen voisi olla. Tämä johtuu ahdistuneisuushäiriöstä. Jos joku ei vastaa puhelimeen ja laitan tälle viestiä "Kaikki ok?" tms, niin en saa laittaa sitä "väärään" kellonaikaan, joita ovat tietyt minuutit. Esimerkiksi kello 13:15, 13:17, 13:18, 13:20, 13:22 ovat ok laittaa viestiä mutta kello 13:16, 13:19, 13:21 ei ole ok. Jos kello on 13:16 kun olen saanut kirjoitettua viestin, niin avaan puhelimesta kellon ja odotan että minuutti vaihtuu klo 13:17sta ennenkuin voin laittaa viestin tai jotain pahaa tapahtuu. Tämä on ocd:tä.
Minulla on paljon ocd rituaaleja, tuo yllä mainittu oli vain yksi esimerkki.
Tuo sinun MS-taudin pelko on minusta ahdistushäiriötä. Ocd on rituaaleja jotta jotain pahaa ei tapahtuisi, ahdistushäiriö on pelkoa että jotain tapahtuu. Sinä et suorita rituaaleja MSn takia, vaan sitä ahdistut ja etsit merkkejä siitä.
Sekä OCDn että ahdistushäiriöön liittyy molempiin pakkoajatukset, mutta pakkoajatukset liittyvät moneen muuhunkin asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta taas vaikuttaa, että aloittajalla vois olla sekä ocd että yleistynyt ahdistuneisuushäiriö?
saattaapi olla