Uskonnottomuus kertoo sivistyksestä

Enpä sanoisi. Uskonnottomuus on joillakin ihmisillä yksi äärimmilleen vieden kulttuurirelativismin muoto.

Siinä kasvatetaan itselle kuvitteellista sädekehää uhraamalla oman kulttuurin näkökulma pois ja kohtelemalla kaikkia maailman uskontoja ja ideologioita saman arvoisina. Sivistykseen tietysti kuuluu, että pystyy jossain määrin irrottautumaan omasta näkökulmastaan ja ottamaan muut huomioon, mutta ei niin että unohtaa kuka on ja mistä tulee. Eivät ne muutkaan sitä tee, ja osa kyllä käyttää hyväkseen näitä äärirelativisteja. Ja koska länsimaat ovat jo hylänneet kristinuskoon perustuvaa kulttuuriaan aika massiivisesti, voi sanoa että tuo hyväksikäyttö kohdistuu länsimaihin kokonaisuutena.

Länsimaalaiset eivät kuitenkaan ole uskonnottomuudellaan juuri pyhittyneet, ja heillä pinna katkeaa jossain vaiheessa kun asiat eivät rullaakaan mukavasti. Mitä he sitten tekevät? Ei enää ole yhteistä moraalista sopimusta oikeasta ja väärästä, ja periaatteessa mikä tahansa käy. Ei tule olemaan kaunista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ottaa huomioon että on olemassa uskontoja joissa ei uskota jumaliin, mites ap suhtaudut niihin? Esim. taolaisuus ja buddhalaisuus.

No ovatko ne oikeastaan uskontoja? Ei minusta, enneminkin ne ovat elämänfilosofioita.

Kyllä niissä kuitenkin on esim. vahvat käsitykset siitä, mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen ja millaisia johtopäätöksiä siitä pitää tehdä. Ja mukana on yliluonnollisia, ei tieteellisesti määriteltyjä "voimia". Onhan jokainen uskontokin samalla nimen omaan elämänfilosofia. Mietitään, miten se pitää ottaa huomioon yksilön elämässä, että on se Jumala tai jumalia...