Ero perheessä, jossa pieniä lapsia

Ero ajatuksena ei ole hetken mielijohde, tätä on pohdittu yhteensä reilusti yli vuoden päivät. Parisuhteesta ei voida minun ja kumppanini kanssa enää edes puhua, meillä ei ole mitään yhteistä, ei arvostusta toista kohtaan. Molemmat ovat täysin loppu tilanteeseen. Riitely ei ole rakentavaa keskustelua, vaan haukkumista (puolin ja toisin) seksiä ei ole ollut vuoteen. Kumppani ei ole halukas menemään parisuhdeterapiaan, olen kaksi vuotta ehdottanut että mentäisiin, aluksi ei kokenut tarvetta, ja nyt on kuulemma liian myöhäistä. Lapset alle kouluikäisiä. Taloudellisesti molemmat samalla viivalla, joten kumpikaan ei joudu ns. Rahan takia elämään toisen kanssa, ei omisteta mitään, joten senkin puolesta helppoa laittaa hackmannit jakoon. Haluaisin kokemuksia, mikä on ollut haastavinta erotilanteessa? Olisitko jälkeenpäin katsottuna vielä yrittänyt parantaa suhdetta? Mitä hyväksi havaitsemia käytännön vinkkejä arjesta suoriutumiseen yksin sinulla olisi antaa? Ja mitä käytännön vinkkejä eron hoitamiseen olisi tarjolla? Asiallisia vastauksia toivoisin.