Lue keskustelun säännöt.
Huonekaverina laitoksella
02.04.2006 |
Mimmosia huonekavereita teillä on ollu joko synnytyksen jälkeen tai vaikkapa muutenkin vaan sairaalassa?
Mulla oli synnärillä nelikymppinen nainen, joka höpötti koko ajan että ihanaa, nyt saa juoda kaljaa. Kaikki jutut pyöri juomisen ja pubien ympärillä. Kertoi reseptejä, kuinka saa hyvää kotiviiniä ja paljion potkua siihen. Ja koko sen viikon ajan noita juttuja riitti, mitä siellä oltiin. Ja mies oli samanlainen. Lisäks vielä väänteli vauvan sormia keskariasentoon, näytteli kaikille kuinka vauva näyttää " kesoa" ja hekotteli tuolle jutulle, hyvä ettei sillä äijällä ollu kuset housussa. Opetti vauvan kouluikäisille sisaruksille tietty myös että näin vauva näyttää sormea. Välillä meinasi huvittaa nuo niiden jutut, mutta kyllä enimmäkseen hirvitti. Mimmostahan ryyppäämistä perheessä oikeesti on.. Lapsia kävi kyllä sääliksi :(
Kommentit (5)
Esikoisen synnyttyä meitä oli 4 samassa huoneessa ja kaikki olivat tosi mukavia. Seuraavien synnyttyä oli vain yksi kämppis ja ihan mukavaa oli rupatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisen syntyessä oli yhden yön ja pari päivää kaverina vanhempi nainen, joka oli ihan kiva tyyppi. Ainoo miinuspuoli, että kuorsasi hirveesti koko yön, enkä saanut nukuttua.
Toinen huonekaveri ei juuri puhellut, pesi käsiään ja desinfioi KOKO AJAN, mies ja lapset kun tuli käymään, oli käsien pesu ja desinfioiminen koko tapaamisen pääasia.
Kuopuksen syntymän jälkeen samassa huoneessa oli ensin nuori tyttö, joka sai esikoisen. Hiljainen äiti ja hiljainen vauva.
Toinen huonekaveri oli nuori, kovaääninen äiti, joka kertoili puhelimessa ainoastaan seiskan juoruja...
Ei mitään hirveetä tosiaankaan kummallakaan kertaa. Toivottavasti en itsekään ollut mikään hirviöhuonekaveri ;)
ei puhunut mitään. Olivat ukkonsa kanssa melkoisia uhkapelureita, hirveitä summia pistivät vedonlyöntiin. Tölly oli koko ajan tekstitv:llä tai sitten katsoivat urheiluruutua tai raveja. Nautin kun sain jäädä yksin huoneeseen yhdeksi yöksi.
Molemmat saimme hiukan keskostytöt ja melko saman ikäisiä olimme. Molemmilla oli omat ongelmamme lastemme kanssa joka kovasti yhdisti. Ja vaikka minulla ei vierihoidossa tyttöä ollutkaan ja tällä toisella äidillä oli niin silti kovasti höpöttelimme ja toisia tuimme niinä huonoina hetkinä varsinkin kun hormoonit hyrrää niin välillä tuntui tosi pahalta, mutta kiitos tämän huonetoverin muistot ovat silti pääasiallisesti hyviä. Ja joo vielä näin kolmen ja puolenvuoden jälkeenkin ystäviä ollaan vaikka ei koskaan edes samassa kunnassa olla asuttu....
oliko tuo ap:n huonekaveri seinäjoella? tunnen meinaan perheen johon toi sopii kuin nyrkki silmään...