Miten sopu 1- ja 3-vuotiaille?
Hei!
Ongelma on siis sisarusten yhteinen leikki... Tai edes se, että he leikkisivät omia leikkejään sovussa. Tällä hetkellä he tönivät, repivät vaatteista ja nuorempi jopa puree vanhempaa. Kaikki yhteinen toiminta tuntuu päättyvän tällaiseen riitaan ja hirveään huutoon. Äidin pitäisi olla paikalla jatkuvasti, jotta edes jonkinlainen sopu pysyisi. Mitään en pysty tekemään ilman, että juoksen jatkuvasti valtakunnansovittelijan tehtävissä... Puurot palaa pohjaan, tiskikone jää jatkuvasti täyttämättä, tänään pesin pyykit ilman pesujauhetta (se vaan unohtui).
Ja pahinta on mielestäni se, että lapset kaipaavat niin paljon kaikkea tekemistä. Nuorempi haluaisi vanhemmalta huomiota ja vanhempi ei kestä yksivuotiaan sotkemista ja säheltämistä. Ja ymmärrän kyllä, eihän tuo yksivuotias osaa sellaisia leikkejä mistä 3-v on kiinnostunut. Heillä on tietysti yhteinen lastenhuone, joten omaa tilaa on hankala antaa. Ja muutenkin... Yksivuotias raivostuu suljetuista ovista ja siitä, että hänet jätetään "ulkopuolelle".
Mitä tehdä? Kuinka teillä muilla? :)
Kommentit (3)
Kaikki mitä kirjoitit, on NIIN tuttua, mutta voin lohduttaa, että varmaankin suurimmassa osassa se helpottuu, kun lapsille tulee ikää lisää. Meillä on esikoinen ollut koko ajan kotihoidossa, mutta koko kuopuksen elämän ajan esikoinen on käynyt 3 krt/vko kerhossa 2,5-3 h/krt. Eli muuten ovat aina yhdessä.
Meilläkin on vain yksi yhteinen lastenhuone, mutta ollaan alusta asti pyritty järjestämään asiat niin, että esikoinen saa halutessaan olla siellä rauhassa. Ja silloin kuopus joutuu olemaan olohuoneessa leikkimässä tms. vaikka kuinka haluaisi olla lastenhuoneessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että esikoinen voisi olla lastenhuoneessa yksin aina, kun haluaa, koska se olisi epäreilua kuopusta kohtaan. Mutta muutamia kertoja päivässä, noin 15-30 min kerrallaan saa esikoinen leikkiä siellä rauhassa ja mä pidän sen aikaa huolen, ettei kuopus mene sinne häiritsemään. Eli yleensä tämä järjestely ei onnistu silloin, kun laitan ruokaa tms. vaan näin voidaan tehdä silloin, kun mä olen "vapaalla" ja pidän seuraa kuopukselle. Tai nykyään onnistuu kyllä muulloinkin, koska kuopus viihtyy myös itsekseen leikkien olohuoneessa. Ja jos kuopus haluaa leikkiä lastenhuoneessa rauhassa, niin pidän huolen, että esikoinen ei ole silloin siellä häiritsemässä.
Viime syksy, jolloin esikoinen oli reilut 4 v ja kuopus reilut 1,5 v oli mun muistaakseni pahin tappeluvaihe, mitä meillä on ollut. Talvella tappelut sitten vähenivät ja vaikka edelleen nahistelevat niin kuin lähes kaikki sisarukset varmaankin tekevät, ovat he talvesta asti leikkineet tosi nätisti keskenään. Ja leikkivätkin tosi paljon keskenään, oikeastaan koko ajan. Tietenkin nyt on jo senkin takia helpompaa, kun kuopus on jo sen ikäinen, että voi leikkiä esikoisen kanssa kaikilla samoilla leluilla, myös esim. pikkulegoilla. Tilanne oli tietenkin eri silloin, kun kuopus oli 1 v, mutta esikoinen "leikki" kyllä silloinkin mielellään hänen kanssaan. Meillä esikoinen lopetti päiväunet 3-vuotiaana, joten kuopuksen päiväuniaikana ehdittiin sitten rauhassa maalata, askarrella, lukea pidempiä kirjoja jne. Onnistuuko tämä teillä vai nukkuu vanhempi lapsia vielä päiväunet? Entä onko miehesi illalla kotona, jolloin toinen voisi olla kuopuksen kanssa ja toinen tehdä esikoisen kanssa "isompien" juttuja? Suosittelen myös sitä, että muutamia kertoja päivässä annatte esikoiselle mahdollisuuden leikkiä rauhassa lastenhuoneessa, vaikka kuopus sitä kuinka protestoisi.
Jaksamista! Toi sisarusten välinen nahistelu on todella rasittavaa, mutta helpottaa kyllä ajan kanssa! Tai ainakin muuttaa muotoaan =) Yritä myös olla mahdollisimman oikeudenmukainen, vaikka toinen onkin vasta 1-v, ettei vanhempi lapsi koe, että aina häntä torutaan tms.
Meidän pihapiirissä on vain yksilapsisia perheitä tai vanhimmat ovat jo koulussa, joten sen vuoksi tuntuu myös niin hankalalta. Tuntuu aina, että meidän lapset on niin vaikeita... Ja kaiken lisäksi jatkuvasti saa kuulla, että on se hyvä kun heistä on seuraa toisilleen. Joopa joo... Olen kyllä lopen kyllästynyt tällaiseen seuraan.
Ehkä tämä tosiaan menee pikkuhiljaa ohi tai ainakin helpottuu. Yksivuotiaalla on nyt pitemmän aikaa ollut sellainen kasvukausi, että hän koettelee rajojaan kaikessa. Ja kaikki kiinnostaa. Ja mihinkään ei silti jaksa keskittyä. Voi huokaus!
Meillä molemmat lapset nukkuvat vielä päiväunia, mutta vanhempi kyllä usein herää aikaisemmin. Täytyisi jaksaa silloin touhuta hänen kanssaan... Ja iltaisin on tietty isä kotona, joten olemme jonkin verran jakaneet tehtäviämme. Toinen käy esim. pyöräilemässä vain toisen lapsen kanssa. Näin kesäloman kynnyksellä alkaa vaan voimat todella loppua ja kukaan ei jaksaisi iltaisin enää yhtään mitään. Tai siis lapset jaksaa nahistella...
Olipa hassusti kerrottu. Siis pahinta on se, että vanhempi lapsista ei saa hetken rauhaa. Ymmärrättekö? Hän haluaisi piirtää ja maalata jne. Nuorempi ei sitten yhtään jaksa kiinnostua palikoista tms. turvallisemmasta. Yritän tietysti keksiä yhteisiä juttuja, mutta yleensä ne epäonnistuvat.
Välillä tuntuu, että onko meidän pakko laittaa lapset päivähoitoon, että saisivat seuraa ja molemmille ikätasoon sopivaa tekemistä.