Vanhemmat ja heidän lapsensa tuntuvat menevän aina etusijalle.

Tuota kauppajono ja vessajono -juttua minäkään en ymmärrä, mutta tuolla ravintolassa heillä vaan saattoi olla tilaus,joka valmistui vaan nopeammin kuin teidän. Nimim: kolmen lapsen äiti.  

Lapsettomilla sitä riittää pohdittavaa ja ihmeteltävää lapsiperheiden elämästä. Ihan oikein silmät pyöreinä... :D

Jep. Arkipäivää. Työpaikalla ne, joilla on lapsia menevät aina ensin lomavalinnoissa, sijaiseksi joutuvat ne, joilla ei ole lapsia, lentokoneissa lapsimatkustajia pitää vaan ymmärtää ja vapaaehtoisesti lapsettomat ovat sitten vähintään mielenvikaisia toisen luokan kansalaisia elleivät jopa pohjasakkaa.

Usein etenkin naisesta tulee Äiti lastensaamisen jälkeen ja Äiti ei koskaan erehdy tai tee mitään väärin. Siksi he olettavat, että heillä on oikeus viedä bussissa kaikki tila, etuilla jonoissa ja vallata koko katu tai kahvila kärryineen.

Lapsettoman parisuhdeasiat ovat vapaasti kaikkien ruodittavana, kun taas perheelliset ovat aina siinä ylevässä joukossa, josta ei tarvitse puhua tai ei ainakaan saa arvostella.

Tosin ravintolassa lapsiperheen tilaamat annokset saatoivat olla nopeampia ja helpompia tehdä... tai ehkä ravintola halusi ne kakarat nopeasti ulos meuhkaamisen varalta, joten menivät ykköseksi.

Tee lapsia, pääset paljon helpommalla.

Toivon, ettei oma pääni mene sekaisin ja minusta tulee vain äiti, ei Äiti.

Välillä täällä valitetaan kiilaavista mummoista ja nyt sitten lapsista. Itse emme ole lapsen kanssa kiilanneet eikä meitä ole kiilattu. 

Minusta on kyllä ihan oikein, että pikkulapset, mutta myös hyvin iäkkäät vanhukset sekä vammaiset ja pitkäaikaissairaat menevät erilaisissa jonotus- yms. tilanteissa muiden edelle, jos on tarvetta.

Pikkulasten vanhemmat ja vammaisten puolisot ja avustajat yms. pääsevät vähän kuin siivellä nauttimaan tästä edusta eikä se minusta ole ongelma.

Toisaalta ei kaikilla näihin ryhmiin kuuluvilla ole aina akuuttia tarvetta nopeammalle palvelulle yms., eli minusta kohtelias pyyntö on paikallaan tilanteissa, joissa etuillaan.

Miten määritellään btw pitkäaikaissairaus, minulla on pitkäaikaisia mt- ongelmia joiden vuoksi olen ollut usein sairaalahoidossa, saanko minä kiilata jonoissa ja mennä ekana vessaan. Jonottaminen vituttaa. Välillä tekisi myös mieli huutaa ja räyhätä kaupassa ja ravintoloissa. Minua pitänee vain ymmärtää kun teen niin.

Vierailija kirjoitti:

Jep. Arkipäivää. Työpaikalla ne, joilla on lapsia menevät aina ensin lomavalinnoissa, sijaiseksi joutuvat ne, joilla ei ole lapsia, lentokoneissa lapsimatkustajia pitää vaan ymmärtää ja vapaaehtoisesti lapsettomat ovat sitten vähintään mielenvikaisia toisen luokan kansalaisia elleivät jopa pohjasakkaa.

Usein etenkin naisesta tulee Äiti lastensaamisen jälkeen ja Äiti ei koskaan erehdy tai tee mitään väärin. Siksi he olettavat, että heillä on oikeus viedä bussissa kaikki tila, etuilla jonoissa ja vallata koko katu tai kahvila kärryineen.

Lapsettoman parisuhdeasiat ovat vapaasti kaikkien ruodittavana, kun taas perheelliset ovat aina siinä ylevässä joukossa, josta ei tarvitse puhua tai ei ainakaan saa arvostella.

Tosin ravintolassa lapsiperheen tilaamat annokset saatoivat olla nopeampia ja helpompia tehdä... tai ehkä ravintola halusi ne kakarat nopeasti ulos meuhkaamisen varalta, joten menivät ykköseksi.

Tee lapsia, pääset paljon helpommalla.

Toivon, ettei oma pääni mene sekaisin ja minusta tulee vain äiti, ei Äiti.

-Lapsettomat ei ole mielenvikaisia tai pohjasakkaa, kuka näin väittää?

-Kyllä äiti useinkin tekee asioita väärin ja erehtyy, outo väite

-En aina vie kaikkea tilaa bussissa vaan kunnioitanmyös muita (toki vaunut nyt valitettavasti verottaa ahtaasta bussista osansa).

-En etuile jonoissa koskaan

-En valtaa katuja enkä kahviloita, annan tilaa muillekin

-Mua ei kiinnosta kenenkään muun parisuhde, oli heillä lapsia tai ei

-Mulla on lapsia mutta se ei liity siihen ettäkö pitäisin mun tapojen liiallisesta arvostelusta. Miksi jotakuta pitäisi arvostella?

-Äiti ja äiti? Sama asia.

Vierailija kirjoitti:

Miten määritellään btw pitkäaikaissairaus, minulla on pitkäaikaisia mt- ongelmia joiden vuoksi olen ollut usein sairaalahoidossa, saanko minä kiilata jonoissa ja mennä ekana vessaan. Jonottaminen vituttaa. Välillä tekisi myös mieli huutaa ja räyhätä kaupassa ja ravintoloissa. Minua pitänee vain ymmärtää kun teen niin.

Tosissaanko vertaat lapsen huutoa aikuisen huutoon? :D hassua. No alappa huutamaan.. Voin kertoo että ihmiset reagois piiiiiikkusen erilailla suhun kuin pienen lapsen huutoon. Haluaisin olla näkemässä.

Vierailija kirjoitti:

Miten määritellään btw pitkäaikaissairaus, minulla on pitkäaikaisia mt- ongelmia joiden vuoksi olen ollut usein sairaalahoidossa, saanko minä kiilata jonoissa ja mennä ekana vessaan. Jonottaminen vituttaa. Välillä tekisi myös mieli huutaa ja räyhätä kaupassa ja ravintoloissa. Minua pitänee vain ymmärtää kun teen niin.

No minä tarkoitin lähinnä fyysisesti pitkäaikaissairaita, esim. wc-jonossa henkilöä, jolla on virstanpidätysvaikeuksia tai uuvuttavia syöpähoitoja saavaa henkilöä jonotustilanteissa. Fyysisesti pitkäaikaissairaat eivät voi valita, että vain kestävät. Samoin kuin pikkulapsi (siis nyt puhutaan hyvin pienistä lapsista) ei pysty (aina) valitsemaan käytöstään.

Jos pystyt valitsemaan, ettet huuda ja räyhää kaupassa ja ravintoloissa, sinun tulee tehdä niin eikä vaatia muilta ihmisiltä ymmärrystä käytöksellesi. Jos henkilö involuntaarisesti huutaa ja räyhää, valkotakkiset saattavat tietää hänelle sopivan, täyden palvelun paikan :)

Joo, kyllä näin on. Se on sitä huomaavaisuutta ottaa lapsi huomioon. Usko pois, et menetä itsekunnioitustasi etkä arvokkuuttasi vaikka lapsiperhe saakin jotain ensin.

Koitetaan ymmärtää heikompia, sairaampia, lapsia ja vanhuksia, jooko?

Maailmassa monta, on ihmeellistä asiaa. Se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa

Pienellä lapsella voi tulla pissat housuun helposti, hätä voi iskeä niin yllättäen että vessaan joutuu juoksemaan vauhdilla. Luulisi sinun tajuavan tuon maalaisjärjellä..

Mutta eihän pienen lapsen housuun pissaaminen sinun elämääsi hetkauta, eikös niin?

Ja päästän muuten kassajonossa yhden tavaran ostajia ja vanhoja ohmisiä ohi. Kuulunkin niihin harvinaisiin joiden ei tarvitse aina ajatella itseä ensiksi.

Tilastot kertovat, että lapsettomat ovat huomattavasti useammin työttömiä ja mielenterveysongelmaisia. 

Kun joku tuolla kyseli asiaa. Ihan voi tutustua asiaan esim. THL:n sivuilta. 

En silti katso, että lapsiperheet olisivat automaattisesti kenenkään edellä, en totisesti. 

Mutta esim. tuo vessajuttu on täysin ymmärrettävä. Pieni ilmaisee usein hätänsä vähän viime tingassa. Sen sijaan useimmiten se aikuinen voi vielä pidättää hetken. 

Jos ei voi suolistosairaana tms., niin sitten pitää vain vuoronsa. 

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen pohtinut jo pidempään. Onko ne aikuiset jotenkin "parempia" ihmisiä, kun lapsijoukko on saatu luotua maailmaan? Esimerkiksi pistin merkille yksi päivä, kun kaupan kassajonossa oli kiukutteleva pieni ehkä n. 3 v isänsä ja äitinsä kanssa. Yksi siinä sitten tokaisi, että " eikö noita voisi päästää edelle, onhan niillä sentään pieni lapsi". Katsoin hämilläni puhuvaa henkilöä, mutta en viitsinyt reagoida mitenkään.

Toinen tilanne sattui yhdessä ruokapaikassa, jossa olimme mieheni kanssa . Meidän jälkeen tuli lapsiperhe, joka sai ruuan ennen meitä, vaikka he olivat tilanneet sen vasta meidän jälkeen . Katselimne siinä hiukan ihmettyneinä tilannetta .

Kolmas tilanne sattui maksullisessa yksittäisessä WC:ssä , johon äiti tuli ehkä n. 4v lapsen kanssa minun jälkeeni taakse odottamaan. Kun vessa vapautui äiti sanoi " me tästä äkkiä luikahdamme, kun lapsella on niin kova hätä" silmät pyöreinä jäin katselemaan tilannetta.

Olen vieläkin näistä hiukan hölmistynyt. Vaikka lapsi onkin pieni, niin eikö odottamista voisi opetella vai onko ne tarpeet aina niin kovia, että in oikeasti reilua kiilata muiden ohi?!

Ap, ihmisiä pitäisi kohdella tasapuolisesti, se on totta.

Mutta kyllä, nelivuotiaalla on hiukan erilainen pissanpidätyskyky kuin sinulla, aikuisella naisella.

"Ihmettyilet" nyt siten vähän typerää asiaa. Oletko "ihmettynyt" myös, jos jonoon tulee pyörätuolilla liikkuva, jolla on kiire päästä asialle?

Minä myös ajattelen, että vaikka lapsien on hyvä oppia odottamaan vuoroaan, voi joskus olla kaikkien etu, että sitä odottamista hiukan kohtuullistetaan. Se on kivempi kaikille läsnäolijoille, jos nälkäinen pieni lapsi saa ruokaa hiukan joutuisammin kuin minä.

Ja vielä: ihmiset tilaavat eri ruokia. Kaikkien valmistus ei kestä saman verran. Joten älä tee johtopäätöksiä liikaa.

Sitä se tekee kun neste nousee päähän ja luullaan olevan niin p*rkeleen tärkeitä niiden pikkutuholaistensa kanssa.

Sitten ihmetellään miksi kouluissa on nykyään levottomampaa kuin ennen. Koska vanhemmat opettavat lapselleen että sinä olet niin erityinen ettei sinun tarvitse odottaa omaa vuoroa.

Totta kai lapsia hankkineet ihmiset lapsineen ovat kaikin puolin yhteiskunnalle tärkeämpiä kuin joku pienituloinen/työtön vela. 

Tämän monet vähintäänkin alitajuisesti tiedostavat ja ottavat huomioon. 

Pitää olla todella suurituloinen lapseton, että paikkaisi tämän puutteensa. 

Miksi kummassa tärkeintä tuntuu olevan puolustaa hampaat irvessä omaa vuoroansa ja ettei kukaan vaan saa mitään ensin tai enempää? Jopa pikkulapset ja vanhukset sekä heikommat jyrätään nuorten ihmisten toimesta säälimättä. Onko ylpeys noin tärkeää?

Ravintolassa halutaan olla rauhassa mutta on kiire kytätä kuka saa ja mitä ja kuka käyttäytyy mitenkin..

Eikö voisi vähän rauhoittua?

Lapset pissatkoon housuunsa. Sittenpähän oppivat.

Itse en vaadi erikoiskohtelua itselle ja lapselle.

Muistelen kuitenkin yhtä naista viime syksynä apteekissa lämmöllä. Olin käynyt juuri vauvan kanssa lääkärissä ja hakemassa siis lääkkeitä. Jono oli piiiiitkä, edelläni oli ainakin 30 ihmistä. Vauva itkeskeli, muttei kiljunut vielä kurkku suorana, ja häntä siinä hyssyttelin kuumissani. Tämä ihana nainen, joka oli varmaan odottanut puoli tuntia ainakin, ojensi minulle numeron ja joutui jonon perään.

Kysyin monta kertaa, onko ihan varma ja voinko jotenkin hyvittää. On varma ja ei tietenkään. Lähtiessä melkein itkin kiitollisuudesta. Jos vieressä olisi ollut kauppa, olisin vaikka suklaalevyn käynyt hakemassa, mutta ei tässä meidän apteekin ihan vieressä mitään ole.

Kiitos sinulle tuntematon <3