Onko täällä uusperheellisiä joilla ei ole ankkurilasta?

J. Karjalaisen äänellä: ... "ankkurilapsi, sinun puserosta jäi..."

Vierailija kirjoitti:

Eikö lapset ihmettele, jos yksi saa olla aina kotona/ei pääse mukaan, kun muut käyvät toisen vanhemman luona? Kysyn ihan vilpittömästi.

Ap

Muut lapset ovat jo teinejä, joten eivät tosiaankaan ihmettele. Emme ole tehneet elämässä nopeita ratkaisuja, ei edellisten liittojen päättymisen, emmekä nykyisen liiton kanssa. Yhdessä oltiin yli 5 vuotta, ennen kuin päätimme hankkia yhteisen lapsen.

Ei ole yhteistä lasta. Miehellä on 2 (6v ja 8v). Ovat meillä joka toinen viikonloppu ja lomilla enemmän. En ole koskaan halunnut lapsia, enkä halua. Miehen lapsista ihan tykkään ja heidän kanssa touhuan, mutta en koe olevani varsinaisesti äiti-hahmo heillekkään. Ennemmin aikuinen kaveri ja luottamushenkilö. Miehelle ok. Mutta monille muille tuntuu olevan isokin ongelma. Koko ajan kysellään koska tulee yhteinen. Ja vakuutetaan, että mieleni kyllä muuttuu. Ei ole 3,5 vuodessa muuttunut. Ikääkin alkaa olemaan pian 40v.

Jep löytyy! Itse asiassa olisi yhteinen, mutta tehtiin abortti. Tiesin että olisi liikaa tähän yhtälöön ja mies on täysin tyytyväinen minun lapsiin. On aikaa tehdä asioita yhdessä, joka toinen viikko vapaus mennä ja tulla. Mies on nähnyt tarpeeksi arkea ettei tule kaipaamaan omaa lasta ja minä taas en haluaisi aloittaa alusta ja ottaa sitä riskiä että perhe hajoaa, taas.

Rakastetaan kovasti toisiamme, ja näin on hyvä olla. Kaikki tyytyväisiä.