Työpaikalla eräs tuntuu tahtovan lytätä minut pienimmästäkin virheestä

Eihän tuossa oikein mitään voi...

Itse ottaisin oikein nöyrän asenteen, itseäni nöyryyttämättä.

Väärä nimi listalla : kyllä sinä tiedät ettei hän tulee tänne. Siinä listalla on virhe. (toteaa tosiasian ja myöntää virheensä, näitä sattuu ja jollei väärä nimi ollut pääpuhujan kohdalla moka oli olematon)

Raportin palaute: kiitos näistä huomioista, otan ne huomioon seuraavalla kerralla. Huom, muista kiitos!

Muutenkin teillä vaikuttaa olevan sisäisessä tiedottamusessa paljon parannettavaa. Tuo kollegan lähettämä luonnos... Ai, olisin ollut kiitollinen jos olisin saanut tietää ettei tämä enää ollutkaan minun työlistallani.

Tsemppiä.

Pitäisikö sinun vaan antaa tehdä niitä virheitä ja taputtaa olkapäälle hyvä Pirkko?

Minulla oli samanlainen pomo. Olin aika uusi työntekijä teknisellä alalla ja aina, kun tein jonkun asiakirjan, sitä ihan keräännyttiin porukalla palaveriin läpikäymään ja koska asiassa ei ollut virheitä, päätelmät olivat oikeita, puututtiin siihen, olisiko tuo lause parempi tuossa kaksi lausetta edellä. Aikani sitä kuuntelin, kunnes tajusin, että yhdenkään miespuolisen työntekijän tuotoksia ei noin käsitelty. Vain minun. Suutuin sitten ja valitin esimieheni esimiehelle. Hän myönsi, että tuotokseni olivat loistavia ja lupasi puuttua asiaan. Asiaan puututtiin, mutta oma pomoni veti ihan hirveät kilarit ja tuli huutamaan kesken päivän avokonttorissa minulle, kuinka oli halunnut "järjestää minulle oppimistilanteita" ja miten voin "suhtautua noin lapsellisesti siihen, että hän on "halunnut auttaa". Kuuntelin sitä huutoa itku kurkussa, pomoni ei koskaan pyytänyt anteeksi, mutta hänen pomonsa pyysi. Työelämä oli kyllä tosi vaikeaa hetken aikaa: Hän lähetti jokaisen tekemäni työn takaisin "korjattavaksi", mutta ei ikinä määritellyt mikä mätti. Muille työni kelpasivat sellaisenaan ja siitä sisuuntuneena kerran lähetin saman version takaisin vain uudella numerolla ja se kelpasi. Eli kiusaa teki! Valitin jokaisesta tällaisesta ja hän tietysti päivitteli aina miten minä kehtaan häntä kiusata. No, loppujenlopuksi hänet siirrettiin toiseen tiimiin jäseneksi (ei vetäjäksi). Pieni piru nousi päähäni sen jälkeen ja joka kerta kun näemme jossain, pidän huolen, että hän huomaa minun katselevan häntä nenänvartta pitkän, vaikka kohtelias toki olen. Hänen kollegoilleen olen oikein mukava ja koska olen ihan mukiinmenevän näköinen verrattuna kaljuuntuneeseen isipötsin kasvattaneeseen ex-pomooni, olen kasvattanut suosiotani ja kohta olen hänen paikallaan tiiminvetäjänä. Miehiä on niin helppo vedättää: Ei tarvitse olla kuin hyvännäköinen ja omata ajattelukykkyä ja hupsheijaa, minulla on hyvä maine, hänellä hankalan maine. Sai mitä ansaitsi, mutta siitä puolen vuoden kidutuksesta hän saa kyllä kiitokseksi vielä pari vuotta olla varpaillaan seurassani. Harmi, ettei Suomessa ole jenkkiläistä selkäänpuukotusmeininkiä, sillä täällä potkujen "kollegalle" hankkiminen on tosi vaikeaa, etenkin kun hän on aina kusi sukassa seurassani ja pelkää milloin valitan seuraavan kerran. Niin, ja kuulin hänen todenneen, että naisten ei pitäisi olla työelämässä ollenkaan, koska olemme vain kieroja selkäänpuukottajia. No, sitä saa mitä tilaa. Hän yritti kampata minut, minä puukotin selkään.

Jahas, kahvitauolle. ->

Jotkut ihmiset kokevat, että heidän tehtävänsä on opettaa taloontulijoita. Ehkä se on huonoa itsetuntoa tai sitten muuten vain veemäistä luonnetta.

Tuohon puree vain aika ja se, että koetat olla provosoitumatta. Jos tyypin kettuilu pahenee, se menee jo työpaikkakiusaamisen puolelle. Silloin  kerro omalle esimiehellesi ja kysy, mitä hänen mielestään kannattaa tehdä, kun tuo tyyppi on ottanut sinut jostakin syystä silmätikuksi. Varaudu kertomaan esimerkkejä.

Toisaalta se että huomauttaa saaneensa viestin jo ei ole minusta mitään veetuilua, vaan aivan neutraali toteamus. Ehkä ap olet itsekin vähän nyt allergisoitunut tuon tyypin kommenteille?

Kannattaa pyrkiä nollaamaan omat aivonsa ja ajatella, että pikkuvirheiden oikominen on yhteinen etu ja pyrkiä olemaan ottamatta sitä henkilökohtaisesti. Ok, joku sähköpostin tulo kahdesti tai työpaikan sisäisen palaverin nimilista nyt ovat seikkoja, joilla ei ole hitonkaan väliä, joten niistä nalkuttaminen on hukkaanheitettyä energiaa. Itse ehkä reagoisin.... Voit vaikka kysyä rauhallisesti  siltä huomauttelijalta, että "olet oikeassa, tuossa on virhe, onko sillä oikeasti väliä?" Ja katsoa, osaako hän vastata siihen mitään.

Meillä oli töissä mimmi, joka loukkaantui kaikesta ojentamisesta ja virheistä mainitsemisesta. Oli mielestään niiiin huolellinen ja tarkka, mitta yhtä ainutta asiaa ei oikein saanut.

Työpaikka ei ole lastentarha, jokaiselle maksetaan omasta duunista eikä kenellekään muisen töiden korjaamisesta.

Ole huolellisempi, ota hommasi vakavasti niin eiköhän tilanne parane.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset kokevat, että heidän tehtävänsä on opettaa taloontulijoita. Ehkä se on huonoa itsetuntoa tai sitten muuten vain veemäistä luonnetta.

Tuohon puree vain aika ja se, että koetat olla provosoitumatta. Jos tyypin kettuilu pahenee, se menee jo työpaikkakiusaamisen puolelle. Silloin  kerro omalle esimiehellesi ja kysy, mitä hänen mielestään kannattaa tehdä, kun tuo tyyppi on ottanut sinut jostakin syystä silmätikuksi. Varaudu kertomaan esimerkkejä.

Toisaalta se että huomauttaa saaneensa viestin jo ei ole minusta mitään veetuilua, vaan aivan neutraali toteamus. Ehkä ap olet itsekin vähän nyt allergisoitunut tuon tyypin kommenteille?

Kannattaa pyrkiä nollaamaan omat aivonsa ja ajatella, että pikkuvirheiden oikominen on yhteinen etu ja pyrkiä olemaan ottamatta sitä henkilökohtaisesti. Ok, joku sähköpostin tulo kahdesti tai työpaikan sisäisen palaverin nimilista nyt ovat seikkoja, joilla ei ole hitonkaan väliä, joten niistä nalkuttaminen on hukkaanheitettyä energiaa. Itse ehkä reagoisin.... Voit vaikka kysyä rauhallisesti  siltä huomauttelijalta, että "olet oikeassa, tuossa on virhe, onko sillä oikeasti väliä?" Ja katsoa, osaako hän vastata siihen mitään.

Muuten hyvä, mutta virheillä ON väliä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli samanlainen pomo. Olin aika uusi työntekijä teknisellä alalla ja aina, kun tein jonkun asiakirjan, sitä ihan keräännyttiin porukalla palaveriin läpikäymään ja koska asiassa ei ollut virheitä, päätelmät olivat oikeita, puututtiin siihen, olisiko tuo lause parempi tuossa kaksi lausetta edellä. Aikani sitä kuuntelin, kunnes tajusin, että yhdenkään miespuolisen työntekijän tuotoksia ei noin käsitelty. Vain minun. Suutuin sitten ja valitin esimieheni esimiehelle. Hän myönsi, että tuotokseni olivat loistavia ja lupasi puuttua asiaan. Asiaan puututtiin, mutta oma pomoni veti ihan hirveät kilarit ja tuli huutamaan kesken päivän avokonttorissa minulle, kuinka oli halunnut "järjestää minulle oppimistilanteita" ja miten voin "suhtautua noin lapsellisesti siihen, että hän on "halunnut auttaa". Kuuntelin sitä huutoa itku kurkussa, pomoni ei koskaan pyytänyt anteeksi, mutta hänen pomonsa pyysi. Työelämä oli kyllä tosi vaikeaa hetken aikaa: Hän lähetti jokaisen tekemäni työn takaisin "korjattavaksi", mutta ei ikinä määritellyt mikä mätti. Muille työni kelpasivat sellaisenaan ja siitä sisuuntuneena kerran lähetin saman version takaisin vain uudella numerolla ja se kelpasi. Eli kiusaa teki! Valitin jokaisesta tällaisesta ja hän tietysti päivitteli aina miten minä kehtaan häntä kiusata. No, loppujenlopuksi hänet siirrettiin toiseen tiimiin jäseneksi (ei vetäjäksi). Pieni piru nousi päähäni sen jälkeen ja joka kerta kun näemme jossain, pidän huolen, että hän huomaa minun katselevan häntä nenänvartta pitkän, vaikka kohtelias toki olen. Hänen kollegoilleen olen oikein mukava ja koska olen ihan mukiinmenevän näköinen verrattuna kaljuuntuneeseen isipötsin kasvattaneeseen ex-pomooni, olen kasvattanut suosiotani ja kohta olen hänen paikallaan tiiminvetäjänä. Miehiä on niin helppo vedättää: Ei tarvitse olla kuin hyvännäköinen ja omata ajattelukykkyä ja hupsheijaa, minulla on hyvä maine, hänellä hankalan maine. Sai mitä ansaitsi, mutta siitä puolen vuoden kidutuksesta hän saa kyllä kiitokseksi vielä pari vuotta olla varpaillaan seurassani. Harmi, ettei Suomessa ole jenkkiläistä selkäänpuukotusmeininkiä, sillä täällä potkujen "kollegalle" hankkiminen on tosi vaikeaa, etenkin kun hän on aina kusi sukassa seurassani ja pelkää milloin valitan seuraavan kerran. Niin, ja kuulin hänen todenneen, että naisten ei pitäisi olla työelämässä ollenkaan, koska olemme vain kieroja selkäänpuukottajia. No, sitä saa mitä tilaa. Hän yritti kampata minut, minä puukotin selkään.

Jahas, kahvitauolle. ->

miehinen ylipullistunut ego kun kolahtaa lattialle, niin perästä kuuluu... Sinä loukkasit hänen pyhintä ennakkokäsitystään siitä, että nainen on vain tyhmä koriste. Pahinta siinä on, että kaveri haluaa verenmaku suussa loputtomasti nyt todistella, että olet tyhmempi kuin hän. Sekä itselleen että ympäröivälle maailmalle.

Onneksi tarvitsee olla hänen kanssaan tekemisissä vain vähän, ja jos voi kysyä joltakulta muulta, niin ehkä mieluummin. Ei tarvitse lyttääntyä, vaan ottaa asia niin, että tässä on ehkäpä ikävähkö henkilö (muutenkin), ja poimia viesteistä vain se oppimista tukeva. Esittää aina (jos ei ihan villiksi mene) viileän kohteliaasti ja neutraalisti oma sananvaihtonsa, että niinpä, hyvä kun huomasit. Itselle voi vielä kirjoittaa kaikki tarpeelliset neuvot muistiin, niin ei tarvitse mennä kahta kertaa samasta asiasta kysymään, vaikkei se mikään rikos olekaan.

Ehkä vielä tulee ilmi, ettei hän olekaan itse virheitä tekemätön, mutta peittelee ja kieltää ne jottei itselle tultaisi sanomaan. Olisi ainakin tyypillistä. Näin voi ajatella ja jättää kaiken ylimääräisen omaan arvoonsa.