Te jotka olette itse yksinäisiä

Ei ole. Hän on samanlainen ääri-introvertti erakkoluonne kuin minäkin, joka mieluummin seisoo yksikseen pohtimassa asioita kuin menee laumoihin. Minä siis olen äärimmäisen yksin, mutta en koskaan sillä tavalla yksinäinen että se ahdistaisi. Yksinäisyys on oma valintani, ja lapsenikin näyttää olevan samaa maata.

Minulla ei aikuisiällä ole ollut yhtään ystävää, olen introvertti, viihdyn hyvin itsekseni.

Lapseni ovat täysin toista maata. Hyvä niin, heillä on paljon kavereita ja ovat sosiaalisia.

Välillä ajattelen, että he ehkä säälivät minua, pitävät outona... :(

Ei ole ikinä ollut miestäkään, miten siis voisi olla lapsia?

Miten voi olla yksinäinen jos on mies ja lapsia?