Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko tämä masennusta, ahdistusta vai mitä?

Vierailija
31.07.2017 |

Olen ollut lapsesta asti hirveän herkkä. Itken helposti, mutta myös nauran helposti. Lapsena pelkäsin etenkin vakavia sairauksia. Ekaluokalla ollessani luokaltani kuoli lapsi aivokasvaimeen ja aloin pelätä itsellänikin kasvainta. Myöhemmin 5-7 luokalla minua kiusattiin; luokassa nimittelyä ja huutelua eikä sitä saatu loppumaan ennen kuin 7-luokan alussa. Tästä jäi hirveät jännitys ja ahdistusoireet ja huomaan meneväni ihan hirveille kierroksille, jos lastani on vähänkään kiusattu. Kaikki elämänmuutokset ovat ahdistavia, mutta olen kuitenkin muutoshakuinen ihminen.

Tällä hetkellä ongelma on se, että olen noin parin vuoden aikana passivoitunut hurjasti. Mikään ei huvita, en oikein saa mitään aikaiseksi ja jonkin asian suorittaminen mikä oli ennen ihan pikku juttu vaatii nykyään hirveän henkisen voimien ponnistuksen ja jälkikäteen olen aivan puhki. Olen myös kyynistynyt, en usko, että esim. työlläni on merkitystä enkä saa siitä juuri mitään iloa joskin työyhteisö on ok. Ajattelen, että varsinkin vanhemmalla lapsellani, joka on nyt siirtymässä yläkouluun menee siellä kaikki huonosti, koska on niin arka ja ujo, kova jännittämään. Pelkään, että tulee kiusatuksi. Otimme keväällä koiranpennun ja ajattelin sen tuovan arkeen iloa ja valoa... Mitä vielä; tapaturmia, rahanmenoa, todella haastava pentu kouluttaa jne. Olen kyynistynyt koirankin suhteen ja tuntuu, että en millään kykene sitä kouluttamaan kunnon koiraksi. Olen miettinyt jopa koirasta luopumista.

Se mitä jaksan tehdä on tv:n katselu. En jaksa innostua terveellisestä syömisestä tai liikunnasta; nämäkin tuntuvat ylitsepääsemättömän vaikeilta asioilta toteuttaa.

Ja tämä kaikki hiipinyt elämääni pari vuotta sitten. Toki olen ollut aina hyvin ahdistusherkkä, mutta nyt skaala on laajentunut. Ennen innoistuin liikunnasta jne. Nyt en vain jaksa, ei riitä paukut. Mitä ihmettä tämä on? Olen miettinyt sitäkin, että voiko e-pillerit aiheuttaa tällaista? Ehkä ei, mutta en halua olla tällainen :( Mikä avuksi?

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
31.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Laiskuutta, ota itseäsi niskasta kiinni. 

Vierailija
2/11 |
31.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletko käynyt lääkärissä? Joku ssri-lääke voisi auttaa tai sitten täsmälääkkeen pamit, mutta tietysti jos olet koko ajan ahdistunut niin jää äkkiä koukkuun. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
01.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kokemuksesta voin sanoa, että elämästä ei koskaan poistu ne ahdistusta aiheuttavat asiat vaan ne vaihtuvat aina johonkin toiseen, jos jostakin pääsee eroon. Pystyisitkö kuitenkin jollain keinolla vähentämään stressiä, esim. vähemmän vaativa työ tms?

Vierailija
4/11 |
01.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletko kokeillut mitään rentoutustekniikoita tms?

Vierailija
5/11 |
01.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olet selvästi luonnostasi ahdistukselle herkkä ihminen. Mutta se ei ole sairaus ja sen kanssa olet oppinut elämään.

Nykyinen tilanteesi kyllä kuulostaa masennukselta. Se voi johtua joko elämäntilanteesta, esim. työ voi vaikuttaa, tai olla ihan muuten vaan tullut aivokemian häiriö. Tai toki jostain menneisyyden jutuista tai kielteisistä ajattelumalleistakin voi johtua. Kyllä kannattaisi lääkärillä käväistä.

Vierailija
6/11 |
02.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Enpä tiedä, samaa potenut eikä loppua näy. Silloin on helpompaa, kun on säännöllinen päivärytmi jne. mutta vuorotyöläisenä se on vaikeaa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
02.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä ikinä aloita mielialalääkitystä!

Terapia , terapia ja sitä kautta ruokavalio ja terveelliset elämäntavat muuten.

Vierailija
8/11 |
02.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Valitse yksi asia johon keskity rauhallisesti. Olisiko se vaikka nyt se koira joka ei ole vielä oppinut koiraksi? Kun alat rauhallisesti opettaa sitä, kyllä se oppii jos ei ole luonnevikainen. Siitä voisi tidellakin olla iloa koko perheelle. Ota lapset mukaan koirakouluun.

Ahdistukset vain pahenee jos niitä miettii koko ajan. Ei tarvitse olla hullun lailla ajan täyttö puuhaa, vaan on päätettävä, että ei ahdistu turhista ja varsinkaan sellaisesta mitä ei ole vielä tapahtunut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
02.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan hyviä kommentteja täällä. Vielä noista E-pillereistä, että kyllä nekin voivat aiheuttaa ihan kaikenlaista. Osuiko nykyisen pillerin aloitus samaan kohtaan kun alkoi näitä nykyisiä oireita ilmaantua? Voi kokeilla vaihtaa toiseen. Ihan "vaan" masennus toki myös mahdollinen. Hae apua, älä jää yksin, älä päästä pahenemaan! Kyllä se siitä vielä!

Vierailija
10/11 |
02.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vielä se, että voi sairastaa samalla masennusta että ahdistusneisuus-häiriötä. Minulla diagnoosit molemmista. Tekee mm. lääkityksen hankalaksi. Jos liian piristävä lääkitys, alkaa ahdistuneisuus nousta, jos ei lääkitys piristä, on ihan pahuksen väsynyt koko aika.

Suosittelen säästämään rahaa, ja käymään pari kertaa yksityisellä psykiatrilla. Niiltä saa usein paljon parempaa hoitoa. Toki julkinen puoli on parempi kuin ei mitään!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
02.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ahdistustaipumus  on sellainen, että meidän aivomme oppivat "tallaamaan" samoja  latuja. Toisin sanoen, kun aamulla herää ja huomaa, että pikkasen ahdistaa, alkaa sen tunteen viemänä miettimään kaikkea mahdollista elämässä keskeneräistä ja ratkaisematonta. Kun me emme kuitenkaan voi tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, on aika turhaa jatkuvasti miettiä,  jos jokin menee pieleen. On erilaisia tekniikoita, joita voi harjoitella, että pystyy katkaisemaan negatiivisten ajatusten kierteen ja ahdistus ei kohoa huippuunsa. Näihin löytyy harjoituksia erilaisista itseapuoppaista ja netistä myös esim. läsnäoloharjoitukset, mindfulness, ahdistuksen hallinta ym. Sinulla voi hyvinkin olla masennus, itselläni masennus on aina ilmennyt ahdistuksena ei niinkään toimintakyvyssä. Omalla kohdallani olen huomannut, että sanonta "vierivä kivi ei sammaloidu" pitää paikkansa. Jos jään liikaa kotiin ja omaan seuraani olemaan, kynnys lähteä esim. harrastuksiin kasvaa ja passivoituu. Aloita pienistä asioista ja sellaisesta josta saat iloa vielä ja nosta aktiivisuutta pikkuhiljaa. Olen kärsinyt ahdistuneisuudesta murrosikäisestä asti, mutta nyt 40-vuotiaana olen vihdoin päässyt siitä eroon ja pystyn nauttimaan elämästäni. Itselläni ahdistuksen syyt löytyivät yllättäen "turvattomasta" lapsuudesta ja olen ne asiat pystynyt käsittelemään. Itse en ole lääkitystä hakenut, koska omat ongelmani johtuivat omasta tavastani ajatella itsestäni ja muista ihmisistä. Keskusteluapua kannattaa yrittää saada, mikäli mahdollista.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä viisi seitsemän