Tilanteita, joissa olette tajunneet molemminpuolisen ihastuksen ilman sanoja?

Tapahtui kerran, paljastui myöhemmin, että mies piti minua vain panokaverinaan. Sen jälkeen en ole luottanut siihen, että molemmat vaan "tajuaa" tilanteen ilman, että pitää mitään sanoa. Häränkakkaa, ei se toimi kun hömppäkirjoissa ja -leffoissa.

Kerran teininä, ja jouduin sen seurauksena raiskatuksi, nykyään sanon ääneen ja hyvin selkeästi mitä haluan ja en halua.

onhan niitä ollut, mutta liian henkilökohtaista kerrottavaksi jopa nimettömänä. mutta upea tunne, joka johtaa yleensä johonkin

Eksäni tavatessani, aloimme vaan heti "olla". Se oli parisuhde ensisilmäyksellä. Ei tarvinnut miettiä omia eikä toisen tunteita koska kaikki meni niin luontevasti. Seurustelimme parisen vuotta. Ironisesti suhde kaatui siihen, kun emme oikein osanneet kommunikoida.

Samassa työpaikassa ollessamme ihastukseni pyysi minua ojentamaan jakoavaimen ja antaessani sen, hän otti samalla kädestäni kiinni, puristi ehkä sekunnin ja tuijotimme toisiamme silmiin. Sen jälkeen molemmat punastuimme ja jatkoimme hommia kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Molemmat varattuja eikä mitään koskaan tapahtunut, mutta jännite välillämme oli sietämätön.

Vierailija kirjoitti:

No otsikossahan se tulikin. Onko teille sattunut joskus niin, että olette olleet ihastuneita johonkuhun ja tunteet ovat paljastuneet molemminpuolisiksi ilman, että kumpikaan on sitä sanallisesti varsinaisesti ilmaissut? Kertokaa tarinanne, näitä olisi hauska kuulla!

Minulle tällainen tapaus osui kohdalle pari kuukautta sitten. Minä sekä tämä ihastukseni olimme yhteisen kaverin luona illanvietossa ja lähdimme sieltä kotiin yhtä matkaa, koska asumme samalla suunnalla. Hänen asuntonsa tuli reitillä vastaan ensin, ja jäimme alaovelle suustamme kiinni rupattelemaan niitä näitä pitkäksi aikaa. Kun lopulta päätin jatkaa matkaa omaan kotiini, ojennuin antamaan lähtöhalauksen.

Jotenkin me siihen halaukseen sitten vain jämähdimme (kenties pieni halvaantuminen, kun vihdoin pääsi toisen syleilyyn sitä pitkään kaivattuaan? :D), ja se halaus kesti... ja kesti... ja kesti... ja k-- tajuatte kyllä. Seisoimme siinä sylikkäin hänen pihallaan varmaan ainakin kymmenen minuuttia sanomatta mitään! Lopulta sain mutistua: "Pakko se on kai ääneen sanoa", mutta eipä siinä kohtaa ollut kummallekaan enää yhtään epäselvää, mikä oli homman nimi.

Suloinen kertomus! mutta mitä sitten tapahtui...