Lue keskustelun säännöt.
Aloin seurustella 19 vuotiaana ja nyt 10 v myöhemmin alkanut kaduttaa menetetty nuoruus.
Kommentit (26)
Sama täällä. Elin "nuoruutta" n. puoli vuotta 26-vuotiaana, jonka jälkeen haksahdin uuteen mieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieno aloitus :) :) :) :) :) :) :) :) :) :) :)
Miksi sitä nuoruutta ei ole voinut elää kumppanin kanssa?
Vierailija kirjoitti:
No sä oot nuori vielä!
Nuori juu, mutten enää parikymppinen :( ap
Mihin se nuoruus katosi? Mä aloin seurustelemaan 17v. ja nyt 12v. myöhemmin ei kaduta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tarkalleen ottaen uskot menettäneesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sä oot nuori vielä!
Nuori juu, mutten enää parikymppinen :( ap
Etkä enää ikinä tule olemaankaan vaikka olisit ollut ilman miestä tämän kymmenen vuotta.
Parasta mitä voit tehdä, on nyt alkaa elämään sitä elämään jota haluaisit elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ovat nuoruutensa ihan vapaaehtoisesti poissa baareista.
En minä alkanut keski-ikäisen elämää viettämään, vaikka parisuhteessa olinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde johonkin pitkälle matkalle. Seikkaile hieman. Lopulta saatatkin huomata kaipaavasi kotiin, tutun miehesi luokse. Tai jos vapaus ja sinkkuus houkuttelee, niin sitten täytyy ehkä erota.
Varo, ettet ainakaan katkeroidu.
Et ole menettänyt mitään, sinkkuelämä on paskaa.
sinkkum
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos olisit viettänyt villiä ja vapaata sinkkuelämää niin angstaisit merkityksellisen ihmissuhteen puutetta ja kelpaanko kellekään ja saanko perhettä ja miks "kaikki muut" ovat löytäneet parinsa ja ehdinkö vielä.
Sitä kutsutaan kolmenkympin kriisiksi. Se voi olla liikkeelle paneva voima tarpeelliselle muutokselle, tai se voi olla vain läpikäytävä pohdinta jonka lopputuloksena onkin kyseenalaistamisen ja epäröinnin jälkeen varmuus ja rauha omista valinnoista. Älä tee harkitsemattomia päätöksiä.
Mieti tosiaan mitä koet menettäneesi, voisitko vielä saada sen, vaatisiko se uhrauksia ja olisivatko ne sen arvoisia?
Sama tilanne, nyt neljäkymppisenä kaduttaa sitäkin enemmän.
Kannattaa miettiä tarkkaan mitä haluat, sulla on vielä peliaikaa jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elin nuoruuteni yksinäisenä ja masentuneena. Olen edelleen masentunut ja yksinäinen, mutten nuori.
Vierailija kirjoitti:
No sä oot nuori vielä!
Ei kolmekymppinen ole nuori vaan lähemmäs keski-ikäinen.
Mä seurustelin ikävuodet 18-31, nyt 3 vuotta sinkkuna. Sinkkuajan olen matkustellut paljon ym ottanut takaisin "menetettyä nuoruutta" mutta nyt kaipaan taas parisuhteeseen. Aikansa kutakin. Eikä kaduta kyllä tippaakaan että seurustelin 13 vuotta, olin rakastettu ja sain rakastaa ☺️
Eli olisiko pitänyt se aika baareissa/yökerhoissa dokata ja harrastaa irtosuhteita. Niinkö se nuoruus kuuluu elää.
Kaksi kuukautta nuoruutta 20-vuotiaana riitti minulle, tulos:
-Tapailin unelmieni miestä muutaman kerran, olikin oikeasti ärsyttävä
-Toinen mies kusetti olevansa sinkku, sydämeni murtui täysin kun kuulin totuuden
-Yhdenillanjuttu alkoi pommittamaan viesteillä, estin sen
-Menetin kaksi hyvää kaveria, sillä toinen niistä yritti suudella minua ja toinen näki -> käänsivät jotenkin minun syyksi
-Join paljon
Olen onnellisempi, kun olen suhteessa. Joillekin taas sinkkuelämä sopii. Itse olen niin tunteiden vietävissä, että lopputulos on katastrofi.
Itse oon 19 ja en koe menettäväni nouruuttani yhtään. Saan ja voin tehdä mitä haluan, parisuhteen ei kuuluisi rajoittaa mitään.
Käyn ulkona, juomassa, festareilla ja vietän ihania tyttöjen iltoja ystävien kanssa.
Baareissa voi pitää hauskaa muutenkin kuin etsien yhden illan juttuja. Ja ei, en ole koskaan halunnut yhden illan juttuja tai muutenkaan säätämisestä tuntemattomien kanssa.
No sä oot nuori vielä!