En jaksa enää.

Tätä elämää ja avioliittoani. Olen 99% valveillaoloajastani onneton. Erota en uskalla, ei ole rohkeutta eikä voimia. Se mikä sitten olisi vaihtoehtona ei käy, koska 2 lasta. Tosin muutaman vuoden sisällä hekin aikuisia.
Minulla on niin ikävä toisen ihmisen läheisyyttä ja kosketusta, että tunnen sen fyysisenä kipuna, henkisen lisäksi. Päässä ei paljoa muuta pyöri kuin se mistä jään paitsi ja mitä menetän, koko ajan.