lapsen syömättömyys

Karhumuori2:lle täytyy vielä lisätä, että ystäväni oli saanut ihan perheneuvolasta sen aiemmin esittelemäni ohjeen.. Ja sitä noudattamalla ainakin he saivat erittäin oikukkaan lapsensa takaisin monipuolisemman ruoan pariin. Ei ole tarkoitus että tällaisesta " tarrataulukkosysteemistä" tehdään pysyvä juttu, mutta sillä voidaan onnistua laukaisemaan pahaksi solmuksi mennyt tilanne.

Itse tekisin niin koska olen nähnyt sen toimivan.

Olen aivan samassa jamassa kuin sinä, henkisesti tosi raskasta kun tietää jo etukäteen että riita tulossa.



Meidän heppu syö makaroonia ja riisiä ja muutaman lihapalan. Perunoita on turha kuvitellakaan! Vihanneksista uppoaa vain maissi (tähkänä, ei irtonaisina) ja kurkku. Hedelmistä hän syö viinirypäleitä ja melooneja, joskus satunnaisesti omenaa.



Meilläkään ei herkutella jos ruoka jää syömättä. Sanonta kyllâ routa porsaan kotiin ajaa, ei päde. Herra voi elää monta päivää tosi minimaalisella ruoalla. Kiukuttelee tietysti kun verensokeri on alhaalla, mutta ei suostu syömään.



Olemme yrittäneet selittää syömisen merkitystä, lahjoa, kiristää jne. Ei juuri mitään vaikutusta.



Lopulta olen ruvennut pelleilemään eli teen lautaselle kasvot riisistä, lihapaloista ja vihanneksista. Teen aivan outoja yhdistelmiä eli liha-vihanneskastike lätyn sisään makaroonin kanssa. Jollain keinolla poika on saatava maistamaan ruokaa!



Jos ja kun hän suostuu maistamaan jotain uutta tavallisessa muodossa, koitos vie häneltä sen vähänkin ruokahalun. Esim viikonloppuna hän maistoi lihariisipasteijaa omasta halustaan ja kolme haukkua olikin koko päivän annos. Illalla hän söi muutaman palan meloonia. Kysyn jo itseltäni onko uudien ruokien maistaminen sen vaivan väärti?



Olisipa joku patenttiratkaisu....

mutta en kyllä ole sitä tehnyt. Tällä nyt tarkoitan sitä, että ei ne neuvolan ohjeet aina niin loppuunasti ajateltuja ole.



Lahjonta voi olla tilapäisratkaisuna hyvä jollekin, mutta jos se jatkuu pitkään eikä vanhemmilla ole kanttia pistää lahjonnalle rajoja, niin pian lapsi alkaakin vaatia palkkioksi syömisestään muuta kuin tarroja ja suossa ollaan. Silloin syömisestä on tullut vallankäytön väline. Tuttavapiirissäni on tälläinen perhe.



Terve lapsi syö kyllä kun on nälkä eikä sitä ruokavaliota tarvitse laajentaa niin nopeasti. Kannattaa muistaa että samaa ruokaa pitää maistaa 10-20 kerralla ennenkuin tietää pitääkö vai ei, siksi meillä ruokaa pitää maistaa. Sama juttu muuten myös esikoulussa ja koulussa....



Ruokailutilantenne pitää kuitenkin jollain tavalla rauhoittaa ja tehdä siitä miellyttävä, muuten ei solmu aukene.

Tilanne kuulostaa todella rasittavalta ja ravitsemuksellisestikin huonolta. Minusta voisit ottaa yhteyttä neuvolan terverveydenhoitajaan ja keskustella tilanteesta. Eihan lapsi tolla ruokavaliolla kauan pysy terveenä tai tarvitsee ainakin vitamiinejä. Lisäksi minua jäi mietityttämään seuraavat asiat:



- Onko teillä ollut lähiaikoina mahatautia, joskus lapsille jää inho syömistä kontaan kun on jonkin ruuan oksentanut.



- onko perheessänne tapahtunut jotain vaikeita tilanteita lähiaikoina, syntymää, kuolemaa, aivioeroa tms, herkät lapset voivat reagoida syömisen ongelmilla.



- onko lapsella muita fyysisia tai psyykkisia ongelmia; en halua pelotella mutta esim aspergerissä osa lapsista haluaisivat noudattaa hyvin kapeaa ruokavalioo. Suun yliherkkä tunto voi joskus myös aiheuttaa ongelmia.



- joku juuri kertoi, että isot kita- / nielurisat olivat vaikeuttaneet lapsen syömistä ja tehnyt ruokailutilanteet vaikeiksi.



Tässä vain arvailuja, en tiedä olisiko lahjonnasta ja houkuttelusta hyötyä.



Voimia sulle!

Viitaten edelliseen vastaajaan, oletetaan nyt että mitään sairautta ei ole taustalla yms.



Itse ehkä lahjoisin. Eli tekisin jonkun taulukon/kalenterityyppisen ratkaisun vaikka jääkaapin oveen ja ostaisin jotain tarroja. Aina kun lapsi syö esim. perunan, hedelmän saisi laittaa ruudukkoon kaksi tarraa. Kolman lusikallisen maistamisesta saisi yhden tarran. Kun tietty määr, esim. 15 olisi kasassa. hän saisi jonkun mieluisen lelun. En todellakaan ole lääkäri tai opettaja, mutta näin itse tekisin.



Toinen konsti, kun näinkin isosta on kyse kuin 6-vuotias, voisi olla joku tiede-kirja. Joku sellainen missä kerrottaisiin ravinnon vaikutuksesta ihmiskehoon, ja miten tärkeää on saada vitamiineja. En osaa kertoa yhtään kirjaa nimeltä, mutta luulisi olevan jotain lapsille suunnattuja. Kirjan pohjalta voisi vedota sitten vaikka pojalle mieluisiin harrastuksiin/leikkeihin tyyliin " olisi järkevää syödä sitä ja tätä että luusto ja lihakset kehittyvät, muuten et jaksa pelata jalkapalloa/uida" ym.

6-vuotiaan pojan voisi saada hyvinkin kiinnostumaan fysiologiasta ja siitä, miten ruoka-aineet ihmiskehoon vaikuttavat. Itselleni tulee mieleen " olipa kerran elämä" piirretty josta itse lapsen innostuin ja rupesin esim. pesemään kädet ja hampaat tunnolisesti kun sarja sai minut tajuamaan hygienian " syvimmän olemuksen" .



Onnea matkaan!

vauva meidän perheeseen on syntynyt helmikuussa mutta emme usko tämän olevan siitä johtuvaa, koska pojan syömättömyyttä on kestänyt jo useamman vuoden. välillä on parempia kausia eli syö paremmin ja saattaa ottaa uusia ruokia ruokavalioonsa kunnes yksi kaunis päivä kieltäytyy taas sellaisestakin mikä ennen on maistunut. nyt tilanne on taas aivan mahdoton. olen ajatellut ottaa yhteyttä johonkin ravitsemusterapeuttiin josko sieltä saisi apua. poika kuitenkin kasvaa, liikkuu ulkona kavereiden kanssa jne.

Suppealtahan tuo kuullostaa, mutta poika sentään syö jotain. Meilläkin on yksi vastaava tapaus.



Meillä toimitaan näin:



ruokapöydässä ei kiukutella. Jos kiukuttaa niin mennään pois ruokapöydästä. Jos ruokapöytään ei ehdi takaisin ruokailun aikana, niin jää ilman ruokaa sillä kertaa. Harvoin on jäänyt. Tälle huonosti syövälle laitetaan lautaselle superhyperpieni annos, tai annetaan ottaa itse. Pöydässä myös syödään juuri sitä mitä on tarjolla, ei ylimääräisiä herkkuja. Ja jos ei kiinnosta niin pöydässä ei silti kiukutella.



Ruokaa tarjotaan säännölliseti 5 kertaa päivässä: aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Herkuilla ei kuitenkaan saa vatsaansa täyttää.



Jos tulee vatsakipuja, niin 6v jo ymmärtää vatsakivun ja syömättömyyden yhteyden kun se hänelle selitetään. Anna vatsakipuun maitoa ja leipää, ei muuta (ei missään nimessä mitään herkkuja).



Tärkeintä on kuitenkin se, ettei ruokailutilanteesta tule vallankäytön välinettä. Ruokailuhetken tulisi olla miellyttävä kaikille eikä sitä saa vetää yhden kiukuttelijan ehdoilla. Oletan, että allergiat on jo tässä vaiheessa suljettu pois. En huolehtisi liikaa, koska lapsi mitä ilmeisemmin kasvaa ja kehittyy hyvin " huonosta" ruokahalustaan huolimatta. Hermoja tilanne kyllä vaatii, muttei kannata itseään ruoskia, jos hermot joskus pettävät, mutta silloinkaan ei saa muuttaa pelisääntöjä eli pöydässä ei kiukutella ja syödään sitä mitä on tarjolla.

Meillä on lisäksi ruokapöydässä kolmen lusikan sääntö: kolme lusikallista on pakko maistaa, mutta yhtään enempää kenenkään ei ole pakko syödä, ei edes sen vähän syövän. Lapset myös tietävät tämän.



Minä en kyllä lahjomaan lähtisi tässä asiassa, mutta ehkäpä se joillain toimii. Ruokailu on kuitenkin elämän perusasioita, ei vallankäytön välinen ja lahjomalla saatetaan päätyä siihen että lapsi alkaa hallita vanhempiaan: mä en syö, jos en saa sitä ja tätä...



Alkuperäiselle vielä: miksi lapsen pitäisi syödä enemmän? Meillä nirso söisi pelkkää keltaista paprikaa ja kurkkua... sinällään toki parempi vaihtoehto kuin makkara, mutta yksipuoliseksi sekin käy eikä pidä nälkää. Meillä toimii parhaiten tuo viiden aterian rytmi, kerralla harvoin menee mitään paljoa. Ehkä teillä auttaisi ruokahetkien lisääminen.

Joillekkin lapsille tulee 5-7 vuoden ikäisenä ongelmia syömisen kanssa. Meidän 6v poika on ollut jo vuoden syömättömyys linjalla. Nyt rupee vähän helpottamaan,eli on ymmärtänyt sen että edes vähän on syötävä. Kannustan poikaa aina ottamaan vielä viisi ja sitten vielä 3...jne Lupaan aina ruokailun alussa että saa jättää vähän,se on ainakin meillä auttanut. Selkeät ruokailu ajat eikä mitään naposteluja välillä! Älä huoli kyllä kärsivällisyys palkitaan!