Yksinhuoltajana muutto ulkomaille. Britit vai Norja?

Kumpikaan maa tuskin on kiinnostunut sosiaaliturvaturisteista joten ratkaisevaa lienee mistä löydät töitä.

Molemmat maat houkuttelevat jatkuvasti suomalaisia hoitajia riveihinsä. Ensin siis tietysti haen töitä alaltani.

Ap

Jos osaisin ruotsia yhtä hyvin kuin englantia, lähtisin Ruotsiin. Vähän arveluttaisi opetella norjaa vaikka olen ihan hyvällä kielipäällä varustettu. Ikää vaan alkaa olla niin paljon, että uuden oppiminen ei tunnu mitenkään erityisen houkuttelevalta.

Englannissa olisi toisaalta kiva asua ihmisten takia. Siellä hoitajatkin voivat olla kivoja tyyppejä ja työilmapiiri olisi tietysti suomalaiselle ihan luksusta. Itse olen asunut muutaman vuoden Englannissa, ja sinne varmaan päädyn vielä uudestaan. Toisaalta yhtä hyvin voisi mennä Australiaan, siellä olisi ainakin hyvät säät. :)

Englannissa muakin viehättää ne ihanat ihmiset ja rento meininki. Maisemat on myös aivan mahtavat. Rakastan brittiaksenttia :)

Jos menet hoitoalan työhön kuka hoitaa lapset esim. ilta/yövuoron aikana? Kuka vie aamulla lapset kouluun ? Missä lapset ovat koulun jälkeen ?Kuka hoitaa viikonloppuisin kun olet työssä?

Vierailija kirjoitti:

Jos menet hoitoalan työhön kuka hoitaa lapset esim. ilta/yövuoron aikana? Kuka vie aamulla lapset kouluun ? Missä lapset ovat koulun jälkeen ?Kuka hoitaa viikonloppuisin kun olet työssä?

Sepä se. Nämä on niitä asioita joita pitää ennalta miettiä, esim. onko ko. maissa päiväkoteja missä järjestetään ympärivuorokautista hoitoa.

Ap

Minua kiinnostaisi ehkä enemmän Norja, vähän turvallisempi ja kulttuuriltaan tutumpi kuin Britit, ei tarvitse pelätä lasten kaappausta yhtä paljon kuin Briteissä, yhteiskuntaluokatkaan ei ole ihan niin vahvoja siellä kuin Briteissä.

Norjassa oppii englantia ihan niin kuin Suomessakin. Ilmapiiri kai vähän avoimempi ja ystävällisempi kuin Suomessa, luonto aika mahtava, ihmiset ulkoilee paljon. Eläminen kallista, mutta palkatkin paremmat kuin Suomessa. Kumpi kiinnostaa sinua enemmän?

Palkka olisi Norjassa parempi. Ja työt helpompia. Yksi työkaveri oli siellä hommissa ja sanoi, että siellä tekee 2-3 hoitsua töitä siinä missä Suomessa yksi.

Norjassa kunnalliset päivähoidot ym. ovat aika samanlaisia kuin Suomessa. Hyvinvointimaa jossa on mittavat turvaverkostot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos menet hoitoalan työhön kuka hoitaa lapset esim. ilta/yövuoron aikana? Kuka vie aamulla lapset kouluun ? Missä lapset ovat koulun jälkeen ?Kuka hoitaa viikonloppuisin kun olet työssä?

Sepä se. Nämä on niitä asioita joita pitää ennalta miettiä, esim. onko ko. maissa päiväkoteja missä järjestetään ympärivuorokautista hoitoa.

Ap

Toinen kysymys on, mitä se hoito maksaa. Eli onko sinulla varaa maksaa lastesi hoidosta, jotta pääset töihin. En tiedä kummankaan maan tilanteesta, mutta kannattaa selvittää. Suomi on sangen hyvä maa lapsiperheelliselle.

Päiväkotiin eskarilainen ja koululainen ? Tuskin onnistuu.Jotain realiteettia tuohon.

Hyviä vastauksia tullut, kiitos! Norja on kiistämättä hyvinvointivaltio, heillä on myös runsaasti houkuttimia suomalaisille työntekijöille, kuten asunto, päivähoitopaikka lapsille jne. Briteissä sama juttu, hoitajapula on todellinen. Suomalaista ammattitaitoa arvostetaan kovasti. Mielelläni otan lisää kokemuksia, ajatuksia vastaan.

Ap

Hei ap! Hienoa, että olet etsimässä uusia vaihtoehtoja Suomen ulkopuolelta. Haluaisin vain muistuttaa, että kumpikaan antamistasi kohdemaista ei ole mielestäni tällä hetkellä järkevä: Norja ei ole EU:ssa ja briteissä on meneillään vaikea Brexit, josta kukaan ei tiedä miten se tulee ulkomaalaisten osalta päättymään.

Jos olisin sinä, lähtisin ilman muuta johonkin EU-maahan, jolloin kaikki muuttamiseen liittyvät käytännön asiat ovat paljon, paljon helpompia ja mutkattomampia byrokraattisesti kuin EU:n ulkopuoliseen maahan. Sitä paitsi lapsille on tarjolla kansainvälisiä kouluja ihan missä hyvänsä isommassa kaupungissa, joten se ei liene ongelma. Suosittelisen kielitaidon puolesta Alankomaita ja välttäisin ehdottomasti Saksaa.

Ulkosuomalainen EU:ssa lähes 20 vuotta

Briteissä saa todella helposti töitä. Sairaaloilla myös omat päiväkodit ja hyvät lyhennettypäivä mahdollisuudet. Englannissa myös edullisia kaupunkeja. Minulla ei ole kokemuksia Norjasta. Parempi palkka siellä varmasti on mutta niin on kustannuksetkin.

Itse Briteissä asuvana suosittelisin Norjaa ihan vain lastenhoitokustannusten takia. Tietysti, jos sinulla on kovapalkkainen työmahdollisuus Briteissä, on varaa maksaa kustannukset tai ottaa aupair tai nanny. 

Alakoululaislapsia (alle 12v) ei voi jättää ominen nokkineen pärjäämään. https://www.gov.uk/law-on-leaving-your-child-home-alone Asuinpaikasta riippuen tämä voi tarkoittaa kävelemistä koulusta yksin kotiin, iltapäiviä jne. Ongelma on myös loma, holidayclubeja on paljon mutta ne ovat todella kalliita. 

Meillä 8v lapsi ei saanut yksin kävellä koulun pihan poikki iltapäiväkerhoon ilman joka päivälle erikseen kirjoitettua lappua jossa vapautin koulun ja kerhon vastuusta tuon kahden minuutin kävelyn ajaksi. Lomaklubiin järjestin naapurin viemään lapsen aamulla ja haimme itse illalla. Lomaklubi oli muistaakseni noin  25 puntaa päivä, omat eväät. 

Nyt kun lapset ovat yli 16v, olen ehdottoman varmasti ihastunut Brittielämään. Ihmiset ovat ystävällisiä, huumoria arvostetaan, asenne on positiivinen ja elämä muutenkin on kivaa ja rauhallista. Brexitin myötä pitää taas harkita, yliopistomaksut saattavat tulla tähtitieteellisisksi jos eurolapsemme eivät enää ole oikeutettuja opintolainoihin jne. 

Ekaluokkalainen ja eskari-ikäinen? Tämän ikäiset suomalaislapset ovat käyneet koulua Keski-Euroopassa jo useamman vuoden. Kouluksi kutsuttu on kyllä aluksi ihan päiväkotimeininkiä mutta totta on, että lapset viettävät kouluissa/päiväkodeissa huomattavasti pidemmän päivän kuin Suomessa. Tietenkin huoltaja voi sopia työnantajansa kanssa tekevänsä esim. 80 % työpäivää, jotta ehtii hakea lapsensa tarhasta tai koulusta silloin kun itse haluaa.