Haluaisin perheellemme saman sukunimen mutta mies ei suostu

Onko tämä sukunimihullun normaalimpi versio, vai ihan oikea aihe?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis te ette ole naimisissa, mutta sinä haluaisit, jotta teillä olisi sama sukunimi?

Lapsi haluttaisiin ja ihan vaan maistraatissa vihkiminen myös. Ollaan oltu pitkään yhdessä jo ja koko ajan ollut tiedossa ettei tule isoja häitä vaan ihan vain perheen kesken. -ap

En mä häiden kokoa kysynyt, vaan halusin tietää onko saman sukunimen saaminen ainoa syy miksi haluat naimisiin? Ihan sama missä menette naimisiin. Mutta haluaako mies naimisiin kanssasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis te ette ole naimisissa, mutta sinä haluaisit, jotta teillä olisi sama sukunimi?

Lapsi haluttaisiin ja ihan vaan maistraatissa vihkiminen myös. Ollaan oltu pitkään yhdessä jo ja koko ajan ollut tiedossa ettei tule isoja häitä vaan ihan vain perheen kesken. -ap

En mä häiden kokoa kysynyt, vaan halusin tietää onko saman sukunimen saaminen ainoa syy miksi haluat naimisiin? Ihan sama missä menette naimisiin. Mutta haluaako mies naimisiin kanssasi?

Kyllä tuo varmaan haluaa, kun kysyi minua vaimokseen. -ap

Meillä 2 lasta ja mies omalla sukunimellään ja minä ainoona eri sukunimellä.Ei ole kukaan ikinä mitään kommentoinut tuskin ketään edes kiinnostaa.Itseäni ei ainakaan muitten sukunimet kiinnosta pätkän vertaa.

Miksi lähes aina lapsilla on kuitenkin miehen sukunimi, vaikka vanhemmilla ei olisi sama sukunimi? Niin, koska lapset kuuluvat sille paremmalle osapuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lähes aina lapsilla on kuitenkin miehen sukunimi, vaikka vanhemmilla ei olisi sama sukunimi? Niin, koska lapset kuuluvat sille paremmalle osapuolelle.

Perinteisesti lapset ovat saaneet miehen sukunimien. Se, että vaimo ottaa miehen sukunimen, oli meillä käytössä vain noin 60 vuoden ajan.

.[/quote]

Juu tiedän, että kaikki lakiasiat kyllä hoituvat silti ihan samoin. En vain halua, että meitä pidetään uusperheenä, kysellään kuka on kenenkin lapsi ja ollaanko naimisissa jne. -ap[/quote]

Minulta ei koskaan avioliiton aikana kyselty mitään tuollaista, vaikka molemmat pidimmekin oman sukunimemme. Ex-mies solmi myöhemmin, lastemme ollessa jo aikuisiän kynnyksellä,  uuden avioliiton ja vaimo otti kaksoisnimen. Muutaman kerran olen joutunut tilanteeseen, jossa aikuisia lapsiani on pidetty ex-mieheni vaimon lapsina ja sen olen oikaissut. En ole valittanut tälle vaimolle, vaikka toivoisinkin, että hänellä olisi kyky esitellä lapseni miehensä lapsina.

Minun vanhempani ovat naimisissa ja heillä on yhteinen sukunimi. Ovat kuitenkin molemmat sos. ja terveydenhoito alalla eivätkä töissä pidä sormuksia, vapaa-ajalla toki pitävät. Tästä on tullut sitten kysymyksiä, ovatko vanhempani eronneet, kun eivät edes sormuksia pidä. :D Kun kysyn takaisin, haluaisiko joku välttämättä hammashoitajansa pitävän bakteeripesäsormusta sormessaan töiden aikana, kyselyt ovat loppuneet. Pointtina tässä tarinassa: ihmiset juoruaa riippumatta siitä mitä teet. Voit itse vaikuttaa vain siihen kuinka asiaan suhtaudut.

Ei meillä ainakaan ole ongelmia. Kukaan ei ole epäillyt ettei olla ydinperhe, tai etteikö lapset olisi miehen, tai ihmetellyt ollaanko muka naimisissa. Molemmat nimet mahtuu postilaatikkoon. En oikein keksi mitä ongelmia tässä voisi olla 🤔 Päinvastoin oli helpompaa kun ei tarvinnut nimeä vaihtaa.

Lapsilla minun sukunimi ja miehellä omansa.

Sulla on miehen kanssa kommunikaatio ongelma ja se ongelma ei ole tämä yhteinen nimi. Se on ettei miehesi halua naimisiin sinun kanssasi ja sinä et vaan tunnu ymmärtävän sitä. Minä en ymmärrä miksi teet lapsen miehen kanssa joka ei halua naimisiin sinun kanssasi.

Yhteinen nimi on sivuasia teidän ongelmissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis te ette ole naimisissa, mutta sinä haluaisit, jotta teillä olisi sama sukunimi?

Lapsi haluttaisiin ja ihan vaan maistraatissa vihkiminen myös. Ollaan oltu pitkään yhdessä jo ja koko ajan ollut tiedossa ettei tule isoja häitä vaan ihan vain perheen kesken. -ap

En mä häiden kokoa kysynyt, vaan halusin tietää onko saman sukunimen saaminen ainoa syy miksi haluat naimisiin? Ihan sama missä menette naimisiin. Mutta haluaako mies naimisiin kanssasi?

Kyllä tuo varmaan haluaa, kun kysyi minua vaimokseen. -ap

No tämähän kummallista. Kosinut on, mutta ei halua naimisiin.

Eihän tuon pitäisi enää nykyään olla mikään ongelma, ellei sitten asu jossakin Takahikiän peräkylässä, jossa moraalikäsitykset ovat vasta ehtineet 1800-luvulle. Monissa perheissähän on nykyään useampiakin sukunimiä, kun on minun, sinun ja meidän lapsia ja joskus lisäksi jonkun ex-puolisonkin lapsi on perheessä. 

Olen itse kasvanut perheessä, jossa minulla oli eri sukunimi kuin muilla, sillä olen äitini nuoruuden harha-askel. 60-luvulla maalla se oli hankala juttu ja vielä hankalampaa oli se, että asian selittäminen oli sälytetty minulla, pienelle lapselle. Monesti ympäristö pyrki tuputtamaan minullekin muun perheen sukunimeä, mutta se tuntui vain pahalta, ihan kuin minua ei hyväksyttäisi omana itsenäni. Pienenä tosin haaveilin joskus, että isäpuoli adoptoisi minut, mutta teini-ikäisenä olisin jo pannut hanttiin. Aikuisena olen ollut onnellinen, että sain pitää oman kauniin sukunimeni, varsinkin sen jälkeen, kun tuo toinen suku oli paljastanut kaksinaamaisuutensa. Vain yhteen suvun edustajaan olen enää satunnaisesti yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lähes aina lapsilla on kuitenkin miehen sukunimi, vaikka vanhemmilla ei olisi sama sukunimi? Niin, koska lapset kuuluvat sille paremmalle osapuolelle.

Miehen sukunimi on lyhyt, näpsäkkä, siinä ei ole äätä eikä öötä ja se on muutenkin nätimpi mitä oma sukunimeni sekä se on helppo missä päin maailmaa tahansa, joten se laitettiin lapsille nimeksi. En tosin ymmärtänyt, mitä sinä tarkoitit paremmalla osapuolella.

Meilläkin valittiin itsestäänselvästi lasten sukunimeksi se kauniimpi ja harvinaisempi vanhemman sukunimi.

Minä halusin pitää oman sukunimeni, koska minut sillä nimellä esim julkaisemistani (tieteellisistä) artikkeleista tiedettiin, ja pidin sukunimestäni.

Kun meille tuli ensimmäinen lapsi, oli appiukko aika huolestunut, 'jatkuuko' heidän sukunimi. Silloin (20v sitten) oli aika selvää että lapsi sai isän sukunimen (vielä tuolloin olisi aika moni pohtinut, onko se äidin sukunimi merkki siitä, ettei isä oikeasti edes ole isä...).

Myöhemmin ole. Itsekin vaihtanut samaan sukunimeen muun perheen kanssa (huomattavasti yksinkertaisempaa kun matkustaa ties missä maailman kolkassa) mutta se on 'VAIN nimi".

Jos te menette naimisiin mielestäni ainoa syy miksi mies ei ehkä halua sinun ottavan hänen sukunimeään on tuo Gullichsen-case, eli hyvin harvinainen ja erottuva sukunimi jääkin eron koittaessa ex-vaimon käyttöön ja hän voi vaikkapa valita sen myös mahdollisten tulevien lastensa nimeksi, vaikkei niillä ole sitten sen alkuperäisen nimisuvun kanssa mitään tekemistä. Ja tämänkin kyllä oikeastaan ymmärrän.