Suht pieni, helppoturkkinen koira lapsiperheeseen?

Cavalier kingcharlesinspanieli.  Lähtee kyllä karvaa joskus varsinkin jos ei säännöllisesti harjaile.  Mutta muuten ihan paras lapsiperheeseen.  Suloinen  luonne.  Kannattaa tarkistaa vanhempien terveys sydämen ja niskavaivojen osalta.  Mieluummin magneettikuvatut niskat että ei ole perinnöllistä syringomylieliaa.  Tarkoittaa neurorogista sairautta.  Voit lukea netistä lisää.  Minulla on ollut neljä cavalieria ja ei ole ollut ko vaivaa mutta sydänvaivoja oli kahdella.  Elivät kuitenkin 10 vuotiaiksi lääkityksellä.  Lääkitys pari vuotta.

Yorkshiren terrieri. Ihana koira, hyväluonteinen ja aktiivinen. Rakastaa seuraa ja on leikkisä. Ei irtoa karvaa ja voi trimmata karvan lyhyeksi. Ei räksytä ja on sisäsiisti.

21/21 en ole kuullut moisesta syliin pissimisestä koskaan.  Meillä oli niin tiukat tytöt että vaikka oli kellon ympäri käymättä ulkona  kun uutena vuotena paukkuherkkinä eivät lähteneet ulos, niin ei tehneet sisälle.   Luultavasti on miten opetetaan.  Jos on hyvä opetus ulos niin tekevät vain sinne jos eivät ole sairaana.   Olisiko joku erityinen rotu sitten tällainen sylipissijä.....

Villakoira ei sovi - miksi? Käsittääkseni ovat erittäin lapsiystävällisiä, todella helppo opettaa, eikä turkinkaan hoito vaadi juuri mitään.

Millaista koiraa etsit noin tarkemmin?

Kiinan harjakoira, karvaton. En kyllä suosittele koiraa alle kouluikäisten lasten perheeseen.

Meillä on Bichon Frise ja se on aivan ihana.

Ei kyllä välttämättä pestä ihan viikottain, tietenkin riippuu tosi paljon säistä.

Turkki pidetään lyhyenä, trimmaan itse saksilla ja välillä vien trimmattavaksi. En tykkää siitä sellaisesta pallopääfrisyyristä. Harjaillaan aina silloin tällöin, enemmän niin, että säännöllisesti sieltä täältä kuin kerralla koko koira hattaraksi (koira ei oikeen tykkää siitä, vaan nauttii sellaisesta sattunnaisemmasta rennosta harjailusta). Cotton saattaisi olla suoran turkin omaavana vielä helpompi.

Karvaa ei lähde yhtään.

Leikkisä, kiintyvä, rakastaa kaikkia perheenjäseniä - jos olet vartin poissa hukut rakkauteen :) Tykkää pötköttää sylissä rapsutettavana, mutta rakastaa myös vaikka frisbeen heittelemistä ja sisällä ihan lelun hakemista ja piilosta.

Älkää missään nimessä ottako mitään pientä ja heiveröistä koiraa kuten chihu tai perhoskoira lapsiperheeseen!! Ovat pentuina niin pikkiriikkisiä, että eivät kyllä selviä hengissä lasten käsittelystä. Muutenkin pitää tarkkaan vahtia ja ohjeistaa miten pennun ja koiran kanssa ollaan ja miten käsitellään. Joku paksuraajaisempi pikkukoira esim.russeli tai göötti tai kääpiösnautseri vois mennä. Villakoiran turkki on se vaativin, joten en ymmärrä mikai sitä ehdotetaan tai muita turkkirotuja.

Muistattehan myös, että koira ja sen hoito on aina aikuisten vastuulla ellei kyse nyt ole jo yläkouluikäisistä lapsista. Heille voi jo vastuuta antaakin sopivissa suhteissa kun säännöt on selvät.

Ei käppänää jos ei meinaa tehdä koiran kanssa mitään mikä vaatii 'aivoja', käppänä tylsistyy... Ja käppänä vaatii myös liikuntaa. Meidän käppänä on järjettömän seuran kipeä ja iso ääninen. Ei hauku mutta juttelee. Ja on hirveä draamaqueen, liioittelee ja loukkaantuu helposti. Korvat häviää jos neitiä ei kiinnosta totella.

Portugalin vesikoira, vai onko liian iso?

Ei pientä koiraa perheeseen jossa on pieniä lapsia! Ihan oikeasti on vaarallista sille koiralle.

Iso koira sopisi, paitsi kun ette jaksa panostaa ulkoiluun, eli sekään ei käy.

Suosittelisin ettette ota koiraa nyt ja otatte keskikokoisen sitten kun lapset on isompia ja jaksatte lenkittää.

Kääpiösnautseri on vihoviimeinen vaihtoehto noilla spekseillä!

Schipperke. Tosi reippaita pikkukoiria. Eivätkä ole pilalle jalostettujakaan? Tosin en tunne rotua niin hyvin ja luulen, että kaipaisivat kyllä mielellään ainakin lenkkeilyä ja vapaana oloa aika paljon ja muuta perustouhua (tosin näiden pitäisi olla mun mielestä ihan jokaisen koiran perusoikeus; jos ei ole valmis lenkkeileen ja aktivoimaan koiraa ja puuhailemaan sen kans edes jotain, niin ehkä silloin olisi hyvä harkita jotain muuta lemmikkiä; mitään agilityä tms. ei ole pakko harrastaa, mutta  edes jotain ei-vakavaa pientä touhuilua ihan omaksi ja koiran iloksi). Schipperket eivät siis ole mitään sohvaperunoita. Ovat hyvin touhukkaita pikkukoiria. Vähän kuin iso koira pienessä pakkauksessa.