Missä kunnon miehet luuraavat? Eli mistä ukkonne itsellenne "bongasitte"?

Onkohan niin, että ne kaikki hyvät on jo viety? Tätä en pistä kiertoon, mutta osa saattaa olla jo toisella kierroksella.

t. kauan jo naimisissa

Mieheni ei ollut kovin kiinnostunut ystävänsä ehdotuksesta ottaa muhun, tuntemattomaan suomalaisnaiseen, yhteyttä. Ystävä oli kuitenkin sitä mieltä, että sopisimme toisillemme ja kuukauden painostuksen jälkeen mieheni lähetti yhden lyhyen sähköpostin, johon ei edes odottanut vastausta. Mä olin kiusaantunut ystävämme Cupido-leikistä ja pitkin hampain annoin luvan kertoa sähköpostiosoitteeni eteenpäin mulle entuudestaan tuntemattomalle miehelle. Ensimmäisistä viesteistä lähtien kipinät alkoivat sinkoilla, huomasimme olevamme hämmästyttävän samankaltaisia ajatus- ja arvomaailmaltamme. Jossain vaiheessa mieheni päätti tulla käymään Suomessa ja siitä se lähti, nykyään olemme naimisissa ja meillä on yksi lapsi. Asumme pysyvästi ulkomailla.



Vieläkin ihmettelen, onko tuo aarre todellakin minun. Mieheni on veitsen terävä älyltään, omaa mahtavan huumorintajun, luonteeltaan empaattinen ja epäitsekäs, osoittaa rakkautta kaikin mahdollisin tavoin, kohtelee mua kuin kuningatarta ja on ihana isä lapsellemme. Vaikka hänellä on vaativa ura, hän asettaa perheemme aina etusijalle ja on sanonut asiasta suoraan ylemmille tahoille, hän ei halua varastaa aikaa perheeltään.

siellä poika tuli hakeen tanssiin.

Nyt olemme 4 lapsinen perhe ja edelleen kyhnätään mieheni kanssa konserteissa.

oli selvin päin - ja ihmettelin sitä



vuonna 1985 tapasimme...

Yhden illan juttu on venynyt 12 vuoteen ja kolmeen lapseen :)

Olimme tuolloin 15v ja 17v. Nyt naimisissa ja toinen lapsi tulossa <3