Kärsiikö kukaan muu " liian pienestä" masusta loppuraskaudessa?
Raskauteni vetelee viimeisiään (rv 39+1). Odotan toista lasta ja mahani ei todellakaan mikään jättiläinen - päinvastoin. Sf-mitta kasvanut normaalisti. Saan jatkuvasti kuulla pienestä mahastani. Myös esikoisen kanssa " kamppailin" tämän asian kanssa. Olen ruvennut jopa välttelemään sosiaalisia tilanteita, kun en jaksa kuunnella ikuisia kommentteja " kirppu-vauvasta" (esikoinen oli normaalikokoinen). Pieni maha on toki helpottanut olemista ja liikkumista, eli minulle tämä passaa hyvin. Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Syntyisipä vauva jo, niin ei tarvitsisi kuunnella spekulointeja.
t. kyllästynyt kommentteihin (39+1)
Kommentit (6)
Itselläni ei ollut ensimmäisestä mahaa oikeastaan ollenkaan vielä seitsemännellä raskauskuukaudella joten raskauteni pysyi salassa. Osa jopa ihmetteli sitten kun näkivät minut vauvan kanssa liikenteessä.
Nyt sama homma. Moni luulee että olen vasta alkutekijöissä vaikka ensi viikolla on jo laskettu. Olen kokenut mahani ihan hyvänä. Minulla on ollut parempi olo ja helpompi liikkua jne. Vaatteiden kanssa ei ole ollut ongelmia oikeastaan kuin vasta nyt. =)
Toivottavasti vauva kuitenkin syntyy pian. =) Ei kannata välittää. Toiset voivat olla " kateellisia" pienestä mahasta ja kommentoivat siksi asiaa. Nytkin on tiedossa kuulema ihan normaalin kokoinen vauveli.
tsemppiä odotukseen.
Sunrise81 rv 39+3
Itselläni ei ole tullut liika kiloja ja rasvaprosettini on ollut pieni vatsan alueelta koko raskauden (perssaus on kyllä levinnyt), sikiö on kuitenkin kasvanut normaalisti ja on aivan yhtä suurikokoinen/pienikokoinen kuin muidenkin. Monta kertaa minulle on kuitenkin sanottu, että kun masuni on niin pieni ja se on käynyt suorastaan v*tuttaa, varsinkin kun se tulee näin " Voi Voi Voi Voi Voi Voi kun on pieni vatsa" mikä hemmetin pissaamis kilpailu tästä masusta on tullut. Jutun ironiahan on siinä, että sillä " isomasuisella" oli vaan niin paljon sitä " peitettä" vatsan päällä illuusiota luomassa. Joten se siitä pikkumasuisten surkuttelusta. Muutenkin kun olen nähnyt " isomasuja" äitiysklinikalla niin ei se ole näyttänyt siihen masuun jäävän.
Nykyään ilmaisen rehellisesti mielipiteeni kun ovat kutsuneet " pikkumasuiseksi" .
Toinen sivuava aihe on nämä jotka esittävät isoja masujaan raskauslehdissä jo viikoilla 16. Masu on tosissaan iso, mutta sikiön kokohan on vasta 10 senttiä?!?
Tokihan sikiön asentokin asentokin saattaa joskus vaikuttaa (tai jos niitä oliskin vaikka siellä 10, unohtui vain kuva tekstistä)
että semmoista, kunhan valitan ei siis pidä suuttua,
Pikkumasuinen S.C
Viimeksi pari päivää sitten pojan 1,5-vuotisneuvolatarkastuksessa terkkari kyseli milloin on laskettu aika kun huomasi pyöristyneen vatsani. Kerroin että 7.5. ja kommentti oli " Ja noin pieni maha?!!" Sama homma oli esikoista odottaessa. Kaverillani oli 5 viikkoa minun jälkeeni laskettu aika ja kaikki jaksoivat vitsailla että kummallakos se olikaan aiemmin se laskettu aika, heh heh... Pääasia kai että itse tietää kaiken olevan kunnossa ja sf mitat menee hienosti keskikäyrää pitkin!
Mukavaa loppuodotusta kaiken kokoisten masujen omaaville!! :)
Raskausaika on siis jo onnellisesti takana. Vauva syntyi viime heinäkuussa. Vielä paria viikkoa ennen äitiyslomalle jäämistä kerroin viimeisille työkavereille, että " minä en sitten kesäkuun 1. viikon jälkeen tule töihin" . Katsoivat huuli pyöreänä ja kysyivät, että loppuuko työsuhde. Joo-o. En halunnut miesvaltaisella työpaikalla tehdä numeroa raskaudestani ja onnistuin siinä noiden kommenttien perusteella liiankin hyvin.
Laskettuna päivänä menin kampaajalle, asetuin tuoliin ja jutusteltiin siinä. Jossain vaiheessa totesin tytölle, että jännitti vähän aikaa etukäteen varatessa, että näinköhän pääsen paikalle. Taas raskaus tuli vastapuolelle yllätyksenä.
Lapsi oli syntyessään 3kg/50cm.
Mulla juuri toisenlainen ongelma. Vatsani on iso ja toki muut voivat vedota siihen, että lihaa löytyy luiden päältä.. Esikoista odottaessani Painoin 49kg/160 silti masustani kasvoi valtava nopeasti siinä olisi voinut loppuaikana pitää tarjotinta oli pöytä omasta takaa=) kaikki oli edessä takaapäin ei aavistanut, että odotin. Usko pois se oli hankalaa..kun ei yletä tiskaamaan kuin sivuittain ym. ulottuvuushaittoja. Kolmatta odotan ja linja jatkuu valaaksi kutsuvat ja kolmosia vähintään odotan ja viimeisilläni olen (rv22) mitä väliä lapsi on rakas ja sitä varten kestetään tämä valaana olo.
Kavereillani ollut minimasut ja kateellinen olen ollut. Liikkuminen helpompaa ja kaunishan sellainen pieni massu on!!! kaverille syntyi reilunkokoinen poika ja hänellä kertyi kiloja 4kg raskausaikana ja laitokselle ne jäi. Joten puolin ja toisin ollaan ihmetelty asiaa, mulle veikattu vähintään viisikiloisia ( lääkärin taholta) 4140g suurin pojistani..
Nautitaan raskaudesta ja kannetaan ylpeänä masumme oli ne sitten pieniä tai isoja joskus jopa ihan vinoja. Tulos on ihanain asia..=)
KEVÄTTÄ!!!
Ymmärrän tunteesi vaikkakin itsellä juuri päinvastoin. Ihmiset käyttävät valas-termiä, kysyvät että olenko varma ettei ole kahta, yms. Olen tehnyt " hiekkalaatikko" galluppia ja tullut siihen tulokseen että aina tuntuu olevan masussa jotain kommentoitavaa. Jos ei ole liian iso, on liian pieni. Väärän mallinen, siskon kummin kaiman serkulla oli niin sopiva masu.... Jätetään aivottomien arvostelijoiden puheet sikseen ja nautitaan masuista; isoista ja pienistä-sievistä. Ja se mitä on pintaa syvemmällä merkitsee tässäkin asiassa enemmän kuin ulkokuori. :) Voimia vielä viime metreille!