Tajusin, että en halua enää asua kaupungissani. Pelottaa...

Löysin vihdoin asunnon, joka olisi hyvä meille. Tympäisee enkä olekaan ollenkaan innostunut muutosta. Ennemmin ahdistaa, että taas pitää sitoutua asumaan vielä yksi vuosi täällä.
Nyt pelottaa... Toiseen kaupunkiin muuttaminen on mahdollista kyllä. Sinne pitäisi vaan mielellään sitten jäädä, koska lapsi joutuu vaihtamaan koulua. Lapselle asia on ok kyllä ja uskon että hän sopeutuu.
Miksi se tuntemattomaan hyppääminen tuntuu niin pahalta, vaikka tietää, ettei ole onnellinen täälläkään?