Dilemma: lapsi, haluankin tättärään!

Tiedän, että keskustelu kuuluisi tättärää-palstalle, mutta en halua rekisteröityä. Olen koko aikuisikäni ollut siinä mielentilassa, että en halua tättärää. Ne vievät aikaa, rahaa, vapauden- ja koko elämän vähintään kuusi vuotta hankinnan jälkeen. Nyt, yhtäkkiä olen alkanut miettiä, että mitä sitten, vaikka aika menee? Käytänhän sitä nytkin turhuuksiin, esimerkiksi vauva.fi -forumilla päivystämiseen. Tättäräänkin kanssa voi lentää vaikka toiselle puolelle maailmaa. Mitä rahasta, enhän sitä täältä kuitenkaan mukaani saa, kun heitän veivin.

Minulla on kiva ja hyväpalkkainen työpaikka pienessä firmassa ja työantaja kannustaa tättärään hankintaan. Lupaa, että työpaikka on sen jälkeenkin. Ei siis tarvitse pelätä työn puolesta. Varaa olisi molempien tulojen puolesta.

Mutta:
- Ikää minulla on jo 35 eikä tässä iässä ole kyse shoppailusta, vaan hankinnasta
- Aviomies on tättärää-vastainen (ei vihaa, ei vaan halua omia tättäräkiä).
- Meillä on asunto puoliksi maksamatta ja on vain kaksio. Pitäisi asunto vaihtaa.
- Tukiverkot puuttuvat. Oma äitini ei ole kuvioissa mukana, isäni on kuollut. Minulla ei ole sisaruksia. Miehen äiti on heikkokuntoinen ja muu suku asuu Norjassa.

No, ilman tukiverkkoja pärjäävät muutkin, asunnonvaihto ei pitäisi olla näillä tuloilla ongelma ja ikäni puolesta voin vielä ehkä hommata tättärään (sisko teki niin 39-vuotiaana ja äiti 41-vuotiaana).

Suurin huolenaiheeni on mieheni. En halua menettää häntä. Tuon parempaa miestä ei tällä planeetalla ole!
Häntä ei voi pakottaa tättäräkimään ja tiedän hänen ehdottoman kantansa. Voin kyllä elää ilman tättäräätä, mutta mitä jos tulen katkeraksi ja alan syyttää häntä siitä, että jäin ilman kokemusta? En halua hänelle sitä kohtaloa, koska olen koko suhteen alusta asti ollut tietoinen hänen kannastaan ja olen myös itse suurimman osan ajan sitä myötäillyt.

En halua hankkiua tättäräkää salaa sillä se on julmaa miestä kohtaan. Toisaalta taas en halua jättää miestä vain jonkun tättäräähaaveen vuoksi ja sitten en saisikaan sitä hankittua (ikä, katsokaas).

Vaihtoehdot ovat siis vähissä. Onko ketään, joka on ollut samassa tilanteessa? Minkä ratkaisun teitte? Miten kävi? Olen asiasta todella onneton, joten arvostaisin kovasti kehittäviä ratkaisuehdotuksia enkä solvaamista. Kiitos!

Ai niin; en ole puhunut tättärää-kuumeestani mitään miehelleni. Puhun ensin teille. Niinähän on järkevintä? Jos et ole mielestäni kehittävä, ole hiljaa. Haluan tarkat ohjeet, miten pitää keskustella miehen kanssa tättäräästä. Mielellään valmis käsikirjoitus, jota voin harjoitella.