Miten eroon siitä oletuksesta, että minusta ajatellaan pahaa?

Harva ihminen ajattelee toisista pahaa ellei ole esimerkiksi narsisti tai psykopaatti. Suurin osa ihmisistä yrittää suhtautua tilanteisiin rakentavasti ja toisia ymmärtäen, koska eivät ole itsekään täydellisiä.

nosto

Lakkaa heti välittämästä. He eivät välitä sinun ajatuksistasi, miksi sinä heidän? Elä omaa elämääsi kuinka huvittaa, huomenna on jo unohtunut heilläkin sen hetken ajatukset.

Näin minä olen onnistunut syrjäyttämään samanlaiset ajatukset heti kun niitä on ilmaantunut, vie vain aikaa takoa itselleen päähän ettei pahat ajatukset voi satuttaa tai estää sinua mitenkään missään.

Minulla sama, mutta se ei johdu siitä, että tunnistaisin mikroilmeitä ja reagoisin niihin, olen huono lukemaan ilmeitä. Oletan, että negatiiviset ajatukset ovat siellä, jos jokin ihmissuhde on jatkunut jonkin aikaa, enkä usko pystyväni päättelemään, mitä ne kulloinkin koskevat. Koen että ihmissuhteet ovat miinakenttä, jossa kaikenlaisia näennäisen neutraaleja puheenaiheita on välteltävä, joku niistä kuitenkin loukkaantuu. Yhden kanssa ei saa puhua koirista, toisen kanssa ei ompelukoneista jne. Kun jokin ihmissuhde on jatkunut jonkin aikaa, alan kokea voimakasta halua katkaista sen. Tätä ei tietenkään tapahdu perhe-ja sukulaissuhteissa eikä muissa kiinteissä ihmissuhteissa, mutta kevytsuhteet saavat aina tuntemaan noin.

Mulla on miehenä samaa ongelmaa.

Löytyy sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja luulen että se johtuu osittain juuri tuosta negatiivisesta minäkuvasta. Olen huomannut että jännitän eri tavalla eri ihmisiä. Esim nuoria naisia jännitän kaupan kassatilanteissa mutta taas miehiä tai vanhempia naisia en jännitä samassa tilanteessa juuri ollenkaan. Luulen ehkä että nuo nuoret naiset kritisoivat/ajattelevat pahaa musta.

Minulla on hyvin huono itsetunto, en osaa uskoa edes mieheni pitävän minusta. Olenkin opetellut ajattelemaan niin, että riittää, kunhan itse pidän itsestäni, muiden mielipiteet eivät pääse pinnan läpi.