Mitä teen, kun en tykkää miehestäni :(
Mieheni tekee koko ajan tempauksia, jotka saa mut ajattelemaan, että nyt jätän tuon kenkkuilijan...
Mutta mutta.. lapset, koti... Meillä on välillä oikein kivaa yhdessä, mies ei ryyppää, ei juokse vieraissa... Mutta kun on niin tyly ja epäystävällinen, ei ikinä ota muiden tunteita huomioon... Sitten jos sanon asiasta, hän joko vähän parantaa tapojaan hetkellisesti tai sitten esim. lyö luurin korvaan. Äh. Voiko sitä vaan rikkoa lasten perheen, kun ei tykkää miehestä? Vai pitäisikö häntä vielä yrittää kasvattaa?
Kommentit (15)
Tai jättää pyykit yhteen myttyyn pyykkitelineen päälle odottamaan, että " joku" laittaa ne siihen kunnolla?
Mies on tottunut käytökseesi mutta kun muutat sitä, hän hämmentyy ja muuttaa sitten parhaimmassa tapauksessa myös omaansa. Kokeiltu on. Jätät ne pyykit siihen myttyyn etkä korjaa niitä, vaikka miten pahaa tekisi. Et ole miehesi äiti vaan tasaveroinen puoliso.
Tulin kotiin oltuani työmatkalla... kaikki astiat, mitä olivat käyttäneet olivat pöydällä, pyykit tosiaan mytyssä (ihme, eivät olleet enää pesukoneessa, jonka olin lähtiessäni keskiviikkona pannut päälle..). OIkeasti meillä ei tapahdu mitään, jos en tee sitä itse. Ihan sama, sanonko vai en, mitään ei tapahdu, mutta en tykkää siitä! Ja nyt olen niin kyllästynyt, etten tosiaan voi sanoa pitäväni miehestäni.. etenkin kun lisään tähän kotitöiden tekemiseen juuri tuon tylyyden ja sen, ettei tee mitä lupaa... Ap
tuo on tosi rasittavaa. Mutta olen kyllä myös sitä mieltä että se on kestettävä mitä on ottanut. Eri asia olisi jos pettäisi<.
Mutta tää äijä ryyppääkin. Ja sen kyl sit huomaa kun joutuu herään yöllä kun hän tulee hirveessä seisokkikännissä kotiin=( Joskus repii tukasta ym.
On tyhmä päästään=( tekee tyhmyyksiä. Ei ikinä ajattele toisten tunteita. Eilenkin ryyppäs ja riehu vaik mulla piti olla menoo aamulla, no en sinne päässyt ku tuli aamulla uusi riita.
Me puhutaan ku s***tanat toisillemme. Kieli on niin rumaa! En pysty olemaan " kiltti" Miksi pitäisi? Miksi pitäisi alistua miehelle ja hyväksyä hänen " laiskuudet" ja huonot puolet
Voisitte keskustella miehen kanssa avoimesti tilanteesta. Tuskin mies haluaa tilanteen jatkuvan tuollaisena, jos hän tykkää sinusta. Vaikkei tykkäisikään niin kamalasti, on se osittain ihan tahtoasia. Molemmat voivat kertoa, miten haluaisivat muuttaa elämää ja mitä itse ovat valmiita tekemään sen parantamiseksi. Vaatii yhteispeliä ja molemmilta yritystä, mutta varmaan kannattaa. Jos miehesi suostuu, kannattaisi ehkä käydä yhdessä parisuhdeterapeutilla, niin pääsisitte hyvään alkuun.
Tuntuu vaan, että aikaisemmin on puhuttu, mutta tilanne menee aina samaan.
Mutta pitää kai vaan yrittää. AP
Vierailija:
Mutta tää äijä ryyppääkin. Ja sen kyl sit huomaa kun joutuu herään yöllä kun hän tulee hirveessä seisokkikännissä kotiin=( Joskus repii tukasta ym.
On tyhmä päästään=( tekee tyhmyyksiä. Ei ikinä ajattele toisten tunteita. Eilenkin ryyppäs ja riehu vaik mulla piti olla menoo aamulla, no en sinne päässyt ku tuli aamulla uusi riita.Me puhutaan ku s***tanat toisillemme. Kieli on niin rumaa! En pysty olemaan " kiltti" Miksi pitäisi? Miksi pitäisi alistua miehelle ja hyväksyä hänen " laiskuudet" ja huonot puolet
No tuossa tapauksessa olet myös itse " tyhmä päästäsi" jos et itseäsi sen vertaa arvosta ja kunnioita että tajuaisit ansaitsevansi itsellesi huomattavasti paremman miehen...
Ihan niinku mä oisin kirjottanu ton jutun, me ei pystytä edes keskustelemaan asioista, kuhan vaan pintapuolisesti jostain vähän höpistään, kotitöitä mieheni ei tee juuri koskaan, vetoaa aina omiin töihinsä (vaikka minäkin käyn päivätöissä), välillä on tosiaan ihan mukavaa yhdessä, mutta tosi usein tekis mieli erota, mut lapsi, talo... ei se sit kuitenkaan oo helppoo se lähteminen, vaikka mä varmaan pärjäisin tosi hyvin lapseni kanssa ihan kahdestaan
mut pakko vaan yrittää jos joskus vielä sais kunnon aikuismaisia keskusteluja aikaiseksi, vois jotkut asiat jopa muuttua
Vai oletko yksipuolisesti " sopinut" ja miehesi myötäillyt hiljaisena...?
Jos et muuta tee, niin lopeta kuitenkin se nalkutus ja valitus, hyväksy tilanne niin kuin se on ja tee kotityöt valittamatta, jos sinun ne kuitenkin täytyy tehdä. Säästyt vaan turhalta mielenliikutukselta.
Ota se asenne, että jos et miehestä halua eroon päästä, eletään sitten näin. Tyynesti ja rauhallisesti.
vain siksi että toinen vanhemmista tuntuu kenkkumaiselta. Ne nyt on vaan niitä elämän pikku harmeja. Jos miehesi kuolisi yllättäen, sinun tulisi varmasti ikävä niitä mytyssä olevia pyykkikasoja...
Mutta minun ei siis tarvitsekaan tykätä miehestäni, riittää, että huolehdin kaikista asioista. Alan ihmisrobotiksi? Olisiko vielä vinkkejä, miten??
ei mitään pintapuolista jutustelua ruuanlaiton yhteydessä,
vaan esim. illalla lasten mentyä nukkumaan istutte köökin pöydän ääreen ja puhutte tuntemuksistanne ja toiveistanne, rehellisesti vaikka oliskin kipeä asia!
vain niin ne järjestyy!
kohtele miestäsi niin kuin haluisit hänen kohtelevan sinua, äläkä missään nimessä nalkuta ja huomauttele.