Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nauramisesta julkisesti, muilla sama ongelma?
26.07.2017 |
Joskus saatan selata puhelinta ja jokin hauska juttu osuu eteen, ja sitten yrittää olla nauramatta sille muttei pysty - mutta tämä ei edes ole vielä se pahin.
Joskus täysin tuntemattomien ihmisten tai ihan vaikka vaan sukulaisten kanssa juhlissa pöydän äärellä syömässä, jokin hauska asia muistuu mieleen, ja alkaa naurattaa. Tulee pakokauhun tunne että kun se sama asia nousee mieleen aina uudelleen ja uudelleen, vaikka sillä hetkellä tuntuisi oudolta kesken täysin muun keskustelun revetä nauramaan. Tulos on se että usean minuutin ajan hymähtelen ja puuskahtelen, eli ei kunnon naururymäkkää mutta kuitenkin. Ei viitsisi alkaa selitellä mikä naurattaa.
Tai sitten joku sanoo siinä seurueessa jotain hauskaa, ja se naurattaa kaikkia sen hetken - mutta minulla jää ns. levy päälle ja saatan kymmenenkin minuutin päästä pidätellä naurua kun asia muistuu uudelleen mieleen.
Nämä naurattavat asiat tulevat mieleeni ikään kuin aina silloin, kun pitäisi olla täysin luonnollisesti tai vakavana jossain seurassa. Eivätkä ne heti lähde mielestä.
Onko muilla vastaavaa?
Kommentit (15)
Kyllä minua ainakin naurattaa jos tulee jokin hauska juttu mieleen. Jos se jotain haittaa, niin siinähän haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu juttu. Jos joku älyttömän hauska asia tulee mieleen keskellä katua tai työpaikan kahvipöydässä, niin minähän nauran. Ja se ajatus, että nauraminen on sopimatonta saa nauramisen vain jatkumaan. Pitkään! Minulla on varmaan hullun maine, mutta onpahan hauskaa.
Minulla on ihan sama ongelma. Veikkaan, että on aika yleistä. Itsellä auttaa se, että alan ajatella jotain kamalaa (esim traumaattisia asioita lapsuudesta). En sitä mielelläni tekisi, mutta muuta keinoa en ole keksinyt. Kassajonot on kanssa pahoja, seisot siinä yksin ja yhtäkkiä alkaa joku juttu naurattamaan.. N25
Joo, mulla on kans toi et nauran vielä 5 min päästä jollekin jutulle mikä just heitettiin :D sit porukka on vaan että "ei se nyt noin hauska juttu ollut" oli se.
Meidän kaveripiirissä oli teini-ikäisenä sellainen kausi, että aloimme nauraa hillittömästi juuri silloin, kun ei olisi pitänyt.
Kerran varhaisteininä lähisukulaisen hautajaisissa minua alkoi yhtäkkiä naurattaa enkä pystynyt täysin piilottamaan sitä.
Nyt aikuisena osaan jo hillitä nauramistani. Tosin kerran mikroluokassa luin netistä yhden hauskan jutun, ja minun piti juosta luokan ulkopuolelle nauramaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hyvä kuulla etten ole ainoa ongelman kanssa! Mutta on se häiritsevää vaikka muuten hauskaa olisikin, sillä siinä alkaa miettiä että mitähän muut ajattelevat, kun yksinään siinä hihittelee... vaikka puhuttaisiin jo ihan muusta aiheesta tai olisi juurikin keskellä jotain tilannetta, joka on ns täysin arkinen tai vakava. Etenkin kun suomalaisista ei paljoa ääntä lähde julkisilla paikoilla!
Ap
Nuorempana oli noin. Jos teitä hirvittää/hävettää nauramisenne, niin vielä pahempi on, kun ei enää naurata
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luojan kiitos en ole ainut. Tätä ei ole sattunut nyt ihan viime aikoina, mutta aina silloin tällöin vuosien varrella. Pahinta oli kun tein kolmivuoroa ja olin lähes aina väsyneenä töissä. Väsyneenä tuo varsinkin minulla korostuu ja muut ihmetteli taukohuoneessa mikä nyt on niin hauskaa.
Antaa naurun tulla, yhtä epätervettä kuin aivastuksen tai haukotuksen pidättely, jos asia kovasti häiritsee niin ehkä naurujooga olisi oikea paikka hallita nauruaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ihan sama, ja jos yritän pidätellä niin kuulostaa kuin itkisin.. noloa varsinkin julkisilla paikoilla.
Joskus saan naurukohtauksia kun ollaan menossa nukkumaan, poikaystävä ihan raivona kun yrittää nukkua ja multa tulee huutonaurua joku 10 minaa putkeen.
Nytkin nauran vedet silmissä kun edes mietin tätä :D
Et ole ainoa...
Minusta on ihanaa vanheta, koska sitten voi naurunaiheet syytää teinien harteille.
Vaikka niillä nuorilla ei olisi oikeasti mitään tekemistä mun hihkuilun kanssa. ;)
Enkä häpeä julkinaurua. Mitä häpeämistä siinä olisi?
Syytän jotakuta jostain...
Ei se minun vika ole, että ovat syntyneet ilman morbidia huumorintajua.
Ja vielä nielevätkin koko lastin kakomatta... XD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tässä on elämän varrella saanut poskiaan purra. Olen yrittänyt naamioida naurun tyrskettä esimerkiksi yskimiseksi huonolla menestyksellä.
Mutta toki maailmaan naurua mahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on samaa, mut sit luin jostain että yksin nauraminen on yksi hulluuden "oire" niin olen yrittänyt sitten hillitä tuota naurun pyrskähdystä julkisilla paikoilla. Näyttäähän se nyt oudolle, miettikää nyt.
Alue: Aihe vapaa
Pelkään että tämä voisi olla jonkinasteinen Touretten syndrooma. Mutta se ei ole niin paha että häiritsisi elämää, lähinnä silloin kun tällainen tilanne tulee niin pelkään että sitä tapahtuu jatkossakin. Nämä hauskat asiat ovat kuin pakkoajatuksia - ne tulevat mieleen väkisin sopimattomissakin tilanteissa.
Ap