Riemastuin itsemurhasta
Minulle yläasteella kahdesti haistatellut poika kasvoi mieheksi, sairastui masennukseen ja teki nyt viikko sitten itsemurhan. Olen riemastunut, huvittunutkin, kun ajattelen niitä loppuvaiheita. :D Tästä taas nähdään, ettei minulle pidä ryppyillä, sillä jokin suurempi näkyy olevan puolellani eikä jätä rankaisematta sitä, joka sanoo minulle julman, armottoman sanan.
Kommentit (3)
No, mitä sanot jos Burdelionin Erkki tulee ja vetää perseeseen? Onko sitten ok?
Myös minun koulukiusaajani on kuollut. Ei itsemurha, vaan traaginen onnettomuus. Hän oli kaikille ilkeä, aina huonolla tuulella ja sellainen perusjulma ihminen. En silti iloinnut hänen kuolemastaan millään tavalla, sillä näen pikkupaikkakunnalla edelleen hänen vanhempiaan säännöllisesti. He vanhentuvat ilman lastaan, eivät koskaan saa omaa lastenlasta. Jotenkin kamala sekin ajatus, että käyttivät parikymmentä vuotta elämästään kasvattaakseen tuota lasta, joka sitten kuoli. Muistot jäivät, mutta elämäntyö meni muistoihin, ei elävään jälkikasvuun.
Olet k*sipää.
Jään odottamaan rangaistusta...