Selitä minulle järjen ja tunteen ero

Järki on sitä, että pitää panna ja saada lapsia jotta elämä jatkuu. Tunne on se, että pitää panna mutta toivottavasti ei tuu lapsia.

Ei niillä ole eroa. Järkevinä itseään pitävät tekevät niin kuin_tuntuu_järkevältä. Kysehän on arvovalinnoista. Jos arvostaa perhettä, tuntuu järkiratkaisulta lisääntyä. Jos arvostaa rahaa ja vapautta, tuntuu järkevältä olla lapseton jne.

Ihmiset, joilta vamma tai sairaus on katkaissut aivoissa yhteyden loogisen, järkevän ajattelun alueiden ja tunnekeskuksen välillä, ovat usein kykenemättömiä tekemään päätöksiä, koska tunne oikeasta, järkevästä päätöksestä puuttuu. Päätöstä ei siis voi koskaan tehdä vain järjellä.

Järki käsittää myös tunteet, mutta tunne ei välttämättä järkeä.

Järjellä ajatellaan. Punnitaan, mitä hyvää ja mitä huonoa. Mitä jos teen näin, niin mitä seuraavaksi loogisesti tapahtuu. Arvioidaan, luokitellaan.

Tunne vain miettii, tuntuuko hyvältä vai pahalta.

Järki on ajatusta ja logiikkaa, syys-seuraussuhteiden analysointia.

Tunne on tuntumista. Miltä ja missä kehossa tuntuu.

Joku huippu shakinpelaaja on muistaakseni sanonut että jos siirto on hänen mielestään hyvä niin hän tavallaan "tuntee" sen eli tunne kertoo että siirto kannattaa tehdä.

Ne jotka elää hetkessä, elää tunteella. Heitä ei järki pakota.

Jos ei ymmärrä järjen ja tunteen eroa, toimineet ehkä sitten enemmän jälkimmäisen mukaan.

Esim 1: auton osto

Järjellä toimiminen:

Etsitään tietoa eri merkkien vikaantumisesta, käyttökuluista, huoltojen hinnoista, turvallisuudesta jne.

Koeajetaan useampi auto ja todetaan lopulta mikä täyttää halutut kriteerit.

Tunteella toimiminen:

Mennään kauppaan ja ostetaan kivalta näyttävä/tuntuva auto, tai esim sne perusteella että kun kavereillakin on mersu niin pakko olla itselläkin ettei hävetä.

Esim 2: kriisitilanne

Järjellä toiminta:

Analysoidaan mitä on tapahtunut, päätellään sopiva toimintamalli jota noudattamalla tilanteesta selvitään halutulla tavalla minimivahingoin.

Vaikkapa tulipalo, tehdäänkö alkusammutus, soitetaanko ensin apua, onko parempi paeta, onko pelastettavia?

Tunteella toiminta:

Paniikki, kiljutaan/jähmetytään, ei tajuta mitä kannattaisi tehdä(alkusammutus/karkuun?), Päätös perustuu ensimmäiseen asiaan joka tulee mieleen eikä eri vaihtoehtojen läpikäymiseen mielessä.

Esim 3: suhtautuminen afrikan nälänhätään

Järjellä ajattelu:

Mietitään miksi siellä on nälänhätä, todetaan että syy on liikakansoitus jota tuetaan avustuksin, josta seuraa lisää syntyvyyttä, mikä pahentaa tilannetta ja kierre on valmis. Tajutaan myös että maapallolla on liikaa ihmisiä, ei ole järkevää tehdä lisää eikä "oikeus lisääntyä" ole olemassa, eikä siihen vetoamalla pitäisi aiheuttaa lisää ongelmia, kun ei uskalleta rajoittaa kehitysmaiden syntyvyyttä.

Johtopäätös, nälänhätä on mekanismi jossa länsimaat ylläpitää syntyvyyttä antamalla avustuksia ja parantamalla sairauksia jotka muuten karsisi liikaa sakkia.

Kumpi on parempi, nyt kuolee nälkään& sairauksiin 200 miljoonaa ja tilanne normalisoituu, vai 1000 miljoonaa seuravaan kymmenen vuoden aikana?

Tunteella:

Voi kamalaa katsokaa näitä nälkäisten afrikkalaisten lasten kuvia ;(( pakko AUTTAA!! annan 5e/kk, voi kuinka nyt tunnen olevani hyvä ihminen <3 autoin heitä :)) kamalaa miten kaikki eivät HETI halua auttaa!? Hei kaikilla on oikeus tehdä 20 lasta, senkin rasistit!!

Jotakuinkin näin, tunteella toimivat eivät vaan luonnostaan pohdi asioita syy-seuraus suhteen kautta, käyttäen tiedon hakua ja omaksumista päätöksentekoon, vaan toiminta perustuu enemmän oletuksien pohjalta toimimiseen ja niiden pitämiseen totena, koska tunteet ovat vahvasti mieltä aiheesta, josta looginen ihminen tajuaisi tietävänsä liian vähän päätöksentekoon.

Tuskin olet tarpeeksi järkevä ymmärtämään jos noin typeriä pitää kysyä.