Lue keskustelun säännöt.
Ero tuli ja haluaisin takaisin kotipaikkakunnalleni
23.07.2017 |
2-vuotiaan lapseni isä jätti minut. Ero tuli minulle shokkina, tietenkin tiedostin parisuhteemme ongelmat mutta en ollut tiennyt että hän niin totaalisesti haluaa jo suhteesta eroon.
Asumme hänen kotipaikkakunnallaan, jossa minullakin on ystäviä ja kavereita. Olen sillointällöin kaivannut takaisin kotikuntaani johon on satoja kilometrejä matkaa, mutta kuitenkin on ollut ihan ok myös täällä - ja lapseni isällä täällä työelämä vahvana.
Nyt kaipaan kiihkeästi takaisin kotiin. Tuntuu, ettei eron myötä täällä ole enää kuin tietysti lapseni ja isänsä välinen aktiivinen suhde, ja pari muuta lapsen isän puolen sukulaista.
Mitä minun pitäisi tehdä. Onko joku muu ollut samassa tilanteessa. Oletko tuntenut itsesi hirvittäväksi, jos olet vienyt lapsen kauas isästään? Vaikka isähän se oli joka lähti.... Niin vaikeita tunteita tämä asia täynnä.
Kiitos jo kommentoit!
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Mietit nyt ihan liian maailmoja syleileviä. Mies ei ilmeisesti ole juuri kiinnostunut tekemään kompromisseja elämässään vaikka asuinpaikan suhteen lapsen hyväksi. Älä sinä nyt mene kaksi kertaa enemmän mutkalle oman elämäsi kanssa sen takia. Sinun velvollisuus on järjestää teidän elämä niin että pärjäät mahdollisimman hyvin yksinhuoltajana, niin että teidän arki ei ole liian vaativaa ja raskasta lapselle.
Se tarkoittaa että sinulla on säännöllinen työ jolla tulette toimeen, miekellään ei kovin vaikea vuorotyö jos hoito vaikea järjestää. Mieluiten asuisit niin että turvaverkkosi olisivat lähellä, et tarvitsisi autoa, asunto turvallisella alueella, mielellään niin että olisi julkiset. Asunto johon sinulla on varaa. Lyhyt työmatka ja päiväkoti ja koulu lähellä. Joka puolituntinen jonka vietät työmatkalla, pidentää lapsesi tarhapäivää tai koulun jälkeen yksinoloa.
Kiitos, äiti! <3 Ainakin olet jonkun äiti. Olet napakka! :) Asia on melko tuore ja mietin paljon, miten järjestän elämääni nyt kun olen lapsen kanssa yksin. Tässä on hyviä oikein hyviä pointteja. Me pärjäämme kyllä, mutta olet oikeassa siinä ettei minun kannata hoitaa itseäni tieten tahtoen pulaan enemmän kuin mitä nyt jo olen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuvat, samoin joitain sukulaisia. En ole koskaan pitänyt heihin ihan älyttömän paljoa yhteyttä, mutta tällaisen kriisin tullessa elämääni he ovat osoittaneet olevansa tukenani. Vanhempani ovat ilmaisseet, että ilahtuisivat kovasti jos palaisin. Mutta tietenkin olisin siellä ilman lapseni isän apua arjessa - nyt hän tarvittaessa auttaa ja lapsi on hänellä välillä yötä. Ap