2 lasta, 5 vuotta ja terveys mennyt?
Esikoinen syntyi 5 vuotta sitten, siitä alkoi alamäki... loputonta valvomista, kanniskelua, nostelua, huutoa, vahtimista, raskauksia (myös ne keskenmenneet), vuosien imetykset, rahahuolet, parisuhdehuolet,kasvatushuolet, huoli lapsista, stressi...
Tunnen itseni satavuotiaaksi. Kaikki voimat on aikalailla imetty pois ja vielä pitäisi vaan jaksaa (kuopus täytti vasta 2).
Jalat on kuin lyijyä ja särkee, selkä välillä reistailee. Aamulla ei ole levännyt olo. Palautuminen kaikesta vie aikaa paljon. Päässä surraa miljoona asiaa,murehdin,vatvon,en osaa päättää asioista. Selittämättömiä kolotuksia. Nivelet paukkuu, iho on kuiva ja epäpuhdas. Puhkesi tuossa jonkinlainen pieni aknekin leukaan, sitten teinivuosien. Oikein piste i:n päälle.
Lääkäriaika on varattu, mutta pelottaa aivan julmetusti mitä sieltä tulee. Tai sitten olen vain erittäin uupunut.
Onko muilla pikkulasten äideillä samoja kokemuksia?
Kommentit (30)
Minusta on ihana maata sohvalla ja uppoutua hyvään romaaniin. Paljon antoisampaa se on kuin lasten paimentaminen ja loputtomat kotityöt. :)
Olisi kohteliasta kuitenkin pysyä asiassa, jos ja kun nautitte lapsettomasta elämästänne niin tuskin sitä aikaa kannattaa tälläiseen äitien väliseen keskusteluun käyttää 😉 Itse olen ollut lapseton, että yhden lapsen vanhempi, ja nyt kahden lapsen vanhempi. Vaikka rankkaa on, en mistään hinnasta vaihtaisi osaa takaisin siihen lapsettomaan elämään.
Sitten takaisin asiaan. En todellakaan käytä eineksiä. Syödään aika terveellisesti. Minulla vaan määrät jää ehkä liian pieniksi. Sali tuntuu aika kaukaiselta. En ole yhtään sen tyyppinen, en tiedä mitä siellä pitää tehdä eikä ole varaa jäsenyyksiin saatikka ohjaajiin.
Olen molempien lasten kanssa kävellyt paljon, päivittäin vaunulenkkiä yms. Mutta sitten tuli jalkapohjien kivut niin en jaksa enää kävellä. Aloitin pyöräilyn jolloin alkoi polvet kiukuttelemaan. Mutta jos siellä lääkärissä saisi nyt jotain apua ja selvyyttä näihin kolotuksiin...
Ehkä tarvitset pienen henkisen irtioton? Arki tuntuu kivemmalta kun pääset siitä hetkeksi eroon. Koeta sopia vaikka joku Helsingin reissu, teatteria, hyvää ruokaa ja uusia paikkoja. Nukut hyvin hotellissa yön tai kaksi ja palaat virkistyneempänä.
Kilpirauhasarvot olisi hyvä testata,monet noista oireista sopii vajaatoimintaan.terv.väsynyt suurperheellinen
Tommostahan se varmasti lasten kanssa on, ja sitten äidit haukkuvat katkerana veloja.
Vierailija kirjoitti:
Tommostahan se varmasti lasten kanssa on, ja sitten äidit haukkuvat katkerana veloja.
Kukaan ei ole täällä edes ottanut veloja puheeksi. Paitsi he itse tottakai. Alkaa velat olla samaa kastia vegetaristien kanssa. Kukaan ei kysynyt, ketään ei kiinnosta .. mutta oma perhesuunnittelu pitää silti kailottaa julki joka paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Tommostahan se varmasti lasten kanssa on, ja sitten äidit haukkuvat katkerana veloja.
Siis mitä? Tähän ketjuunhan on paukannut kauhea määrä veloja (yksi innokas vela..?) ap.ta haukkumaan! Ap kyseli vertaistukea ja tänne tulee kasapäiv kommenteja mitäs menit ja läksit? :/ Miksi teitä veloja/ sinua velaa kuka tähän ketjuun kirjoitat edes kiinnostaa tällainen ketju? Jos olet varma valinnastasi ja tyytyväinen siihen niin miksi tulet solvaamaan muita :/ Onko sinulla ap suvussa nivelreumaa? Se voi joskus aktivoitua raskauden jälkeen, pyydä, että lääkärissä tarkistavat reumatekijät. Minulla on aina ollut yliliikkuvat nivelet ja raskaus pahensi vaivaa. Nyt kun lapsi päälle vuoden alkaa taas nivelet olemaan kunnossa. Pystyisikö käymään uimassa? Se on nivelille iisimpää kun juokseminen. Tämä vanhemmuus on jännä juttu, se on samalla elämänsä antoisinta aikaa mutta samalla myös raskainta! Voimia ap!
Vahvasti veikkaan että tuo on aika normaalia kohallasi. Jos on kerta vielä keskenmenoja ja muita koettu tuon kaiken keskellä, ohan nekin keholle rankka paukku kahen raskausajan oheen tossa ajassa. Ei varmaan kehosi ole täysin palautunut, olet ehkä pitkään imettänytkin tjtn?
Mutta ajattele positiivisesti, vain kaksi vuotta ja nuorimmaisesikin on jo aika iso, aika ohjattavan omatoiminen, ei tarvitse enää koko ajan perässä juosta vahtien - ehit hetkeksi jo vaikkapa hyvän kirjan pariin ja lapset rauhassa viihtyvät hetken ihan vaan keskenäänkin leikeissään siinä vierellä.
Vain lyhyt ajanjakso ja tuo jo helpottaa. 5 vuotta niin et enää muistakaan miten rankkaa se taaperoaika oli....
En ole koskaan ymmärtänyt itse aiheutetuista ongelmista valittajia.
Kun lapsesi muuttavat kotoa, makaat loppuikäsi sohvalla?