Miten jaksaa hoitoalalla vielä pari vuotta?

Keskity tekemään oma työsi mahdollisimman hyvin. Anna toisten juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Älä vastaa juuta tai jaata tai mitään muutakaan jos mielipidettä kysytään. Älä kerro henkilökohtaisista asioistasi. Työkavereita ei tarvitse rakastaa, riittää kun tulee toimeen. Ajattelet vaan seuraavia vapaita ja odottelet seuraavaa lomaa. Kyllä se siinä menee, pari vuotta on lyhyt aika.

Vierailija kirjoitti:

Keskity tekemään oma työsi mahdollisimman hyvin. Anna toisten juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Älä vastaa juuta tai jaata tai mitään muutakaan jos mielipidettä kysytään. Älä kerro henkilökohtaisista asioistasi. Työkavereita ei tarvitse rakastaa, riittää kun tulee toimeen. Ajattelet vaan seuraavia vapaita ja odottelet seuraavaa lomaa. Kyllä se siinä menee, pari vuotta on lyhyt aika.

Olen tehnyt noin mutta siihen(kin) takerrutaan, miksen osallistu keskusteluihin, ole sosiaalinen jne. Mitä enemmän mietin tulevaa työrupeamaa sitä ahdistuneemmaksi muutun, potilaat ovat tyytyväisiä minuun kun työni hoidan kakesta huolimatta esimerkillisesti. AP

Mulla vähän sama, pakko pärjätä siihen asti että pystyn lähteä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Muutaman vuoden päästä lapset ovat sen verran isoja, että kulkevat itsekseen ja hoitavat aamulähtemiset yms. itsekseen, ei käy miehelle niin rankaksi.

Ja syy jättää hoitoala on sama, miksi Kuopiossa nyt ''kapinoidaan''. Resurssit on vedetty niin tiukalle, ettei hoitajat jaksa enää. Meiltäkin erikoisalojen osastot supistettu neljästä kahteen, potilasvolyymi on edelleen sama. Pitäisi osata ilman perehdytystä lennosta vaihtamaan erikoisalalta toiselle. Potilaita on pahimmillaan 15 per hoitaja (esim. yövuorossa) ja pitäisi pystyä vastaanottamaan päivystyspotilaita, valmistelemaan aamun leikkauspotilaita tai päivystysleikkauspotilaita, hakea veripusseja, valmistella ja sekoittaa iv-lääkkeet (pahimmillaan parikymmentä pulloa per kierto), kuljettaa potilaita kuvantamiseen, valvoa sekavia tai muuten erityistä valvontaa tarvitsevia, sen perushoidon _lisäksi_. Siinä ei välttämättä ehdi kahvihuoneeseen asti edes vesipulloa täyttämään. Soittokellot kilisee korvissa vielä aamulla kun pääsee kotiin, ja uni ei tule, kun miettii, unohdinkohan tehdä jotain, muistinko kirjata yms. kun tekeminen keskeytyy koko ajan.

Työpäivien jälkeen on henkisesti ja fyysisesti niin uupunut että sairastun pian burnoutiin. 

Itse jättäydyin työttömäksi. En kestänyt työilmapiiriä. Nyt ansiosidonnainen loppuu ja pitäisi taas yrittää saada 6kk. työ jostain. Oksettaa pelkkä ajatuskin, huonossa työpaikassa, huonosti hoidettuja vanhuksia ja liian vähän henkilökuntaa. Huono työilmapiiri, veroparatiisifirma , jonka prioriteetti on saada omistajille voittoa. Hoitajat ovat orjia.

Vierailija kirjoitti:

Itse jättäydyin työttömäksi. En kestänyt työilmapiiriä. Nyt ansiosidonnainen loppuu ja pitäisi taas yrittää saada 6kk. työ jostain. Oksettaa pelkkä ajatuskin, huonossa työpaikassa, huonosti hoidettuja vanhuksia ja liian vähän henkilökuntaa. Huono työilmapiiri, veroparatiisifirma , jonka prioriteetti on saada omistajille voittoa. Hoitajat ovat orjia.

Oliko vaki paikka?

Sanoppa se. Vielä pari vuotta niin taloudellinen tilanne on opiskelun kannalta parempi sekä lapsi sen verran isompi että pystyy opiskelemaan uuden ammatin.

Hoida vaan oma tonttisi hyvin ja jättäydy ulos kaikesta työkavereiden kanssa seurustelusta (=kyttäämisestä/paskanpuhumisesta) jos sitä hämmästellään niin tiukka linja vaan, mitä se niille kuuluu. Ei kannata antaa epävarmaa tai heikkoa kuvaa itsestään, silloin jää muiden nokittavaksi. Kannattaa asennoitua että on vaan töissä täällä ja tehdä mieluisia asioita vapaa-ajalla. Näin olen itse selvinnyt.

Vierailija kirjoitti:

Sanoppa se. Vielä pari vuotta niin taloudellinen tilanne on opiskelun kannalta parempi sekä lapsi sen verran isompi että pystyy opiskelemaan uuden ammatin.

Hoida vaan oma tonttisi hyvin ja jättäydy ulos kaikesta työkavereiden kanssa seurustelusta (=kyttäämisestä/paskanpuhumisesta) jos sitä hämmästellään niin tiukka linja vaan, mitä se niille kuuluu. Ei kannata antaa epävarmaa tai heikkoa kuvaa itsestään, silloin jää muiden nokittavaksi. Kannattaa asennoitua että on vaan töissä täällä ja tehdä mieluisia asioita vapaa-ajalla. Näin olen itse selvinnyt.

Ihminen on julma eläin. Viittaan tuohon lauseeseen heikkoudesta. Kukaan ei halua olla nokittavan kanssa koska pelko on joutua itse kiusattavaksi.

Minä lähdin kotihoitoon juuri tuon paskan työilmapiirin takia.

Vaikka onkin kiireistä hommaa,nautin kun saan yksin tehdä töitä omalla tyylillä eikä tarvitse nähdä työkavereita edes joka viikko jos ei itse halua.

Olen muutaman vuoden ollut työyhteisössä, jossa vino työilmapiiri. Haukutaan yhteen ääneen hoitajia ja esimiehiä, jotka eivät paikalla ja sitten edessä ollaan niin mieltäkieltä.

Pidän oman linjani, edelleen. En kaveeraa kenenkään kanssa kuin pakolliset ja vapaalla ystävät ovat ihan muualta. Besserwissereitä löytyy ja töitten mitätöintiä eli muutetaan vaikkapa haavojen hoitoa mielivaltaisesti ja meuhkataan vääristä vaipoista.

Valitetaan kiirettä, mutta tauoilla osa istuu triplasti sallitun ajan. Uusiin työntekijöihin suhtaudutaan kyräilevästi, osa vanhoista ollut yli 10v samassa paikassa.

Yhteisö on selkeästi jakautunut hyviin ja huonoihin .

Elämässäni on nyt tilanne, että on mahdollista vaihtaa paikkakuntaa. Työhakemuksia on lähtenyt menemään.

Vierailija kirjoitti:

Minä lähdin kotihoitoon juuri tuon paskan työilmapiirin takia.

Vaikka onkin kiireistä hommaa,nautin kun saan yksin tehdä töitä omalla tyylillä eikä tarvitse nähdä työkavereita edes joka viikko jos ei itse halua.

Kotihoidossa se vasta paskaa olikin. En ole koskaan aiemmin ollut työpaikassa jossa oli niin huono ilmapiiri. Toimistolta varastettiin kaikki mikä ei ollut lukkojen takana, suodatinpusseja myöten. Esimies istui toimistolla kyttäämässä työntekijöitä yrittäen saada pikkurikkeistä kiinni mutta ei puuttunut mihinkään todellisiin ongelmiin. Omat mokat vieritettiin muiden syyksi, kukaan ei ollut vastuussa mistään, vanhukset makasi asunnoissaan kusessa ja paskassa. Olin ihan kyyneleisiin asti järkyttynyt että noin voidaan toimia, lähdin pois heti kun pääsin.

Miten täällä Suomessa on näin epäinhimillistä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä lähdin kotihoitoon juuri tuon paskan työilmapiirin takia.

Vaikka onkin kiireistä hommaa,nautin kun saan yksin tehdä töitä omalla tyylillä eikä tarvitse nähdä työkavereita edes joka viikko jos ei itse halua.

Kotihoidossa se vasta paskaa olikin. En ole koskaan aiemmin ollut työpaikassa jossa oli niin huono ilmapiiri. Toimistolta varastettiin kaikki mikä ei ollut lukkojen takana, suodatinpusseja myöten. Esimies istui toimistolla kyttäämässä työntekijöitä yrittäen saada pikkurikkeistä kiinni mutta ei puuttunut mihinkään todellisiin ongelmiin. Omat mokat vieritettiin muiden syyksi, kukaan ei ollut vastuussa mistään, vanhukset makasi asunnoissaan kusessa ja paskassa. Olin ihan kyyneleisiin asti järkyttynyt että noin voidaan toimia, lähdin pois heti kun pääsin.

No sulla on kyllä sattunut huono tuuri työpaikan suhteen =(

Meillä haetaan toimistolta tarvittavat ja yleensä vielä eri aikoihin niin ettei siellä välttämättä edes nää ketään ja jokainen hoitaa asiakkaat niin hyvin kuin kykenee.Välillähän on niitä erite ylläreitä aamulla kun asiakkaan luo mennään,mutta ne kuuluu työnkuvaan eikä meillä ole kuin muutama asiakas jotka ei pääse liikkeelle.Voi olla,että kaupungin kotihoito menee samalla hyvä veli järjestelmällä kuin muutkin kaupungin työpaikat eli välttämättä ammatti taito ei ole tältä vuosituhannelta edes johtamisessa,itse olen yksityisellä ja tykkään työstäni.