Ilo henkirikoksesta

Voisitko ilahtua tai tuntea ylpeyttä henkirikoksesta, johon syylliseksi osoittautuisi sinun oma lapsesi? Omalla kohdallani asia riippuisi puhtaasti siitä, kuka olisi uhri. Esim. jonkun sattumanvaraisen sivullisen tappaminen olisi teko, jonka seurauksena hylkäisin (hypoteettisen) lapseni, mutta jos surma on kohdistunut henkilöön, jota en itsekään kannata, en tätä kuviteltua lastani voisi jättää.

En yllyttäisi äpärää henkirikokseen, mutta jos hän sellaisen tekisin, mahdollisesti onnittelisin, avustaisin asianajajan hankkimisessa ja todistaisin oikeudessa uhria vastaan. Pyytäisin myös anteeksi lapseni puolesta hänen tekoaan, jota hän ei tehnyt.