Kilttimies ja nainen kassajonosta

Kilttimies tömäytti pakastimen oven kiinni estääkseen sinne tunkemiensa pullapussien putoilemisen lattialle. Äiti tapasi leipoa pullaa lauantaiaamuisin ja antaa pari pussia kilttimiehen mukaan tämän käydessä tervehtimässä vanhempiaan.

"Tuo vain rohkeasti tyttöystäviä meille näytille. Ei sinun tarvitse arastella. Luonnollisia asioita nämä tällaiset ovat", isä oli jälleen myhäillyt ja saanut kilttimiehen turhautumaan: aivan kuin hän ei jo muutenkin ajattelisi asiaa koko valveillaoloaikansa! Hän ei kuitenkaan ollut vastannut mitään isän vihjailuihin, hymähtänyt vain ja katsonut muualle.

Isän ja äidin rakkaustarina olikin kuulemma soljunut alusta lähtien kovin luonnollista uomaa, ilman vaikeuksia. He olivat tavanneet toisensa nuorisotalon discossa, menneet kaakaolle, sen jälkeen elokuviin (katsomaan Love Storya), ja sitten naimisiin.

Isä ja äiti olivat tavallinen pariskunta, joka kävi lauantaisin ennen saunaa sauvakävelyllä ja joka syksy Etelä-Euroopassa rantalomalla. Totta kai he olettivat, että heidän kolmekymmentä täyttänyt poikansakin löytäisi jonkun tavallisen naisen parikseen ja vakiintuisi.

Kilttimies oli heidän ainoa lapsensa, ja hänen pakastimensa oli aina täynnä pullaa.

Mäyräkoirapinot lähikaupan käytävällä houkuttelivat, mutta kilttimies ohitti ne päättäväisesti ajatellen "Ei. Tänään en osta olutta." Hän suoraan marssi eineshyllylle, jonka surkea valikoima oli tullut hänelle vuosien varrella tutuksi. Prismassa olisi ollut parempi valikoima, mutta kilttimies ei jaksanut lähteä tarpomaan Prisman loputtoman pitkiltä tuntuvia käytäviä. Hetken punnittuaan hän heitti koriinsa mikrolasagnen ja kääntyi kassan suuntaan.

Kassajonossa joku nainen, suunnilleen hänen ikäisensä, katsoi häneen, näytti hetken yllättyneeltä ja alkoi hymyillä. Nainen näytti kilttimiehestä etäisesti tutulta, mutta hän ei saanut päähänsä, mistä...

Nainen otti pari empivää askelta kilttimiestä kohti, mutta pysähtyi, koska näköjään ymmärsi, ettei kilttimies tunnistanut häntä.

Nainen penkoi rahapussinsa esiin laukustaan ja siinä prosessissa piteli hetken avainnippuaan kädessään. Silloin kilttimies hoksasi: nainen oli "delfiininainen" taksijonosta parin viikon takaa! Hänen masentavalta baarireissultaan...Naisella nimittäin oli avaimenperänä hopeanvärinen delfiiniriipus, johon kilttimies oli kiinnittänyt ensinäkemisellä huomiota.

"Delfiininainen" oli jakanut taksin keskustasta hänen kanssaan ja omaa osuuttaan maksaessaan joutunut lainaamaan kilttimieheltä kahden euron kolikon.

Kilttimies kiirehti kassajonoon naisen taakse ja sanoi hieman jännittyneenä: "Mmo... hei!". Hän meinasi ensin sanoa "moi", mutta päätyikin jostain syystä "hei"-sanaan. Nainen kääntyi hymyillen kilttimiehen puoleen ja sanoi: "Moikka! Sä siis muistat minut?". Samalla nainen kaiveli rahapussinsa kolikkotilaa. "Mä etsin sulle sitä kahta euroa, mutta valitettavasti näyttää siltä, että sun täytyy vielä hetki odottaa, että saan setelin rikottua...", hän virkkoi.

"Nyt tai ei koskaan, nyt tai koskaan...", vanha iskelmä alkoi pyöriä kilttimiehen päässä, ja yhtäkkiä hän kuuli oman äänensä sanovan: "Tai voit sä tarjota mulle jäätelönkin tosta kioskilta." Delfiininainen näytti yllättyneeltä, mutta sanoi: "No... miksi ei." Heti perään hän hymyili ja jatkoi: "Tehdään niin!".