taas pettämisestä!

Voimia!

En pystynyt enää luottamaan mieheen joten suhteen jatkamisessa ei ollut mielestäni enää mitään järkevää syytä!

tunnevammainen! ..ja vielä niin pieni lapsikin..

rauhallisesti. Hakeutukaa ihmeessä parisuhdeterapiaan tms, ammatti-ihmisen puheille.



Tunnustele miehen suhtautumista, jos häntä ei kiinnosta keskustella tai ei ole motivoitunut selvittämään asiaa mitenkään vaan röyhkeästi jatkaa elämää kuin hänen teollaan " ei olisi mitään väliä" - tilanne vaikuttaa huonolta. Olen pahoillani!

Olen kuullut että monessa perheessä joissa useampia lapsia on monesti parisuhde-ongelmia. Ei ihme, kun lapset vievät pieninä etenkin niin paljon tilaa ja aikaa, ettei jää mitään parisuhteelle. Motivaatiota jatkamiseen ja asioiden selvittelyyn pitäis kuitenkin löytyä molemmilta, jos vähänkään aikoo jatkaa suhteessa. Pitääkö mies sinua itsestäänselvyytenä ja varmana " nakkina" jo lastenkin vuoksi?



Miksi hän teki niin? Mihin hän tarvitsi toista suhdetta?

Anna itsellesi ja tunteillesi aikaa että tiedät miten asiat ovat ja mitä sinä haluat elämältä ja kuinka sen voit saada. Yritä löytää yhteys mieheen uudelleen.

ja neljän lapsen isä, joista tosiaan nuori alle 5kk. Tosin naisellakin on lapsi ja mies! Mä en oikeasti tajua mikä ihmisiä vaivaa. En siis syytä naista, vaan mies on ihan itse valintansa tehnyt. Mutta en naisena voi kyllä ymmärtää sitäkään... Ei varmasti ole olemassa mitään niin itsekästä kuin mies!

ap

suhde jatkui siihen asti kun vauva oli parin kuukauden ikäinen :(. sain tietää asiasta vähän myöhemmin. Nyt on kulunut melko tarkasti 8kk kun asia tuli esille.

Mies oli alkuun tosi katuvainen ja ymmärtäväinen...tuli jopa töistä kotiin kesken päivän kun soitin ja itkin pahaa oloani. Käytiin pariterapiassa 10kertaa. Se auttoi jonkinverran, kun päätin etten pohdi ja puhu asiasta kuin siellä.

Nyt siis aikaa on kulunut tuo 8kk. Mies ei halua puhua siitä mitään, eikä vastaa kysymyksiin joita tulee mulle mieleen. Pariterapeutti kun sanoi ettei asiasta enää pidä puhua vaan jättää se siihen...mies noudattaa terapeutin ohjetta. Joskus pohdin että sanoisi nyt vaan että joo joo kyllä kyllä kun kysyn jotain, myöntelisi sillai mitä haluankin kuulla, kunhan vastaisi jotain.

Menee päiviä etten ajattele sitä toista naista ollenkaan...toisinaan joku biisi, joku ruokakin tuo mieleen tilanteet jolloin epäilin miestäni tai kun olin juuri saanut tietää asiasta. En tiedä pääseekö tästä koskaan lopullisesti yli...tai voiko sen koskaan unohtaa??? Ajan kanssa sen kanssa ehkä alkaa pärjäämään, eikä mieti koko ajan. Oon jo huomannut etten mieti sitä joka päivä. Saattaa mennä viikkokin etten tuhlaa ikäville mietteille hetkeäkään...toisinaan taas joka asia muistuttaa mua siitä.

En tiiä auttoiko kirjoitus sua yhtään...ainakaan et ole mietteinesi yksin...meitä on monta petettyä: semmoisia jotka tietää, semmoisia jotka epäilee ja semmoisia jotka eivät koskaan usko että se heille käy...kuitenkin aivan liian monta.

voimia sulle

neljän lapsen kanssa. Olemme käyneet terapiassa ja jutelleet asiasta, mutta silti musta tuntuu, ettei miehen asenne ole ollenkaan oikea. Se jäi työttömäks, eikä uutta työtä löytynytkään niin helposti kuin ehkä ajatteli. On ollu tosi ahdistunu ja luulen, että yritti hakea jotain hyvää oloa muualta, vaikka siitähän seuraa vain ja ainoastaan pahaa kaikille :o( Jotenkin mua loukkaa myös se ihan kamalasti, että seksi on aina sujunut meillä ja sujui myös suhteen aikana... Eli painanut molempia peräkkäisinä päivinä. Kuinka kukaan inhimillinen voi tehdä noin. Mun mies on aina ollu tosi huomaavainen ja ihana, eikä mun ole tarvinnut kyseenalaistaa koskaan omaa asemaani sen elämässä ja nyt sitten täysin yllätyksenä tuli tämä ilmi.

ap

Ei kai sun auta ku elää sen asian kanssa että mies käy vieraissa.. Ja nimenomaan vieraissa. Kerran pettää aina pettää... niin se tahtoo olla.. Et varmaan koskaan pysty luottamaan vaikka hakis sulle kuun taivaalta :(

se on AINA siinä mukana eikä voi enää rakentaa suhdetta koska perusta on revitty rikki. Kokemuksella sanon että siitä päivästä alkoi alamäki v-94. -95 saatiin vielä kolmannen lapsen ja -97 erottiin. Et se siitä, ja uskallan melkein väittää että se joka sanoo että siitä voi päästä yli ja saada takaisin se mitä oli se valehtelee. Alamäki suhteessa alkaa siitä päivästä kun mies/nainen on pettänyt. PISTE:

Mun mies ei myöskään ole mikään kovin hyvä puhumaan asiasta. Olen myös päättänyt, että puhun asiasta vaan terapiassa, mutta ollan nyt käyty kolme kertaa siellä ja asiaa on sivuttu vaan ohimennen kun aina tulee jotain muuta. Se ei ole miehen kanssa se ongelma, no eihän se sille tietenkään olekaan, en mä sitä ole loukannu. Olo on tosi sekava. Sitä tässä vaan mietin, että kuinka kauan mä annan sille aikaa näyttää olevansa mun arvoinen. En halua roikkua siinä kiinni ja sallia mun " väheksymistä" kuukausi kaupalla. Kuitenkin meillä on vaan yksi elämä ja uskon, että mullekin on joku ihminen joka arvostaa mua ja on mun arvoinen. Toivoisin vaan että se olis mun mies ja mun lapsen isä. :o(

että mies siellä jotenkin ylenkatsoi koko tilannetta ja saattoi jopa hymistellä asialle :S . Kuítenkin kun lähdettiin pois pyyteli anteeksi ja sanoi ettei tarkoittanut olla semmoinen. Että tuntui kummalle puhua meidän ongelmista jollekin vieraalle ihmiselle.

En tiiä...oon moneen kertaan miettinyt myös eroa. En tiiä pääsisikö siinä sitten helpommalla? Joskus syyttelen itseäni siitä että mies petti. Kun aloin puhua tästä toisesta lapsesta, niin hän sanoi että kun odotin ekaa hänellä teki kamalasti mieli vieraisiin. Pelkäsi että kontrolli pettä tällä kertaa. Otin kuitenkin riskin :( , enkä lastani antaisi pois todellakaan vaikka näin kävikin.



En voi ymmärtää niitä naisia jotka lähtevät varatun miehen mukaan...tuokin tiesi sen. Vaikka mies tekeekin oman ratkaisunsa, niin kuitenkin toivoisi että naisilla olisi sen verran yhteispeliä ettei mentäis perheitä rikkomaan :( .



8

kun kirjoitan ne sille. Paperia se ei lue, mutta maileja kylläkin. Jos puhun sille, niin se ei osaa vastata mitään, eikä taida muistaakaan kaikkea mitä puhun. Kirjoitettuun tekstiin se varmaan pystyy keskittymään paremmin ja vastaamaan ajatuksella. Se ei oikein vastaa mitään, vaikka kuinka kysyn. Pyörittelee vaan mun kysymystä. Mäkin varaudun jatkuvasti eroon. Oltiin pari kuukautta asumuserossa, mutta oli aika rankkaa pyörittää 4 lapsen taloutta yksin, joten se muutti takas kotiin, toistaiseksi. Tosi sekava tilanne...

Siksikö miehesi ajautui toiseen syliin?

Mä ainakin lähtisin heti tai käskisin moisen psykopaatin lähteä.

kyllä se valitettavasti pysyy mielessä

Uskottomuudesta



Puhumme siitä monilla eri termeillä: uskottomuus, pettäminen, vieraissa käynti, syrjähyppy, rinnakkais- tai sivusuhde. Suomessa, kuten valtaosassa maailman maita, on vallalla yksiavioinen kulttuuri. Jo kulttuurisestikin meillä on odotus, että kun teemme kumppanimme kanssa päätöksen ryhtymisestä sitoutuneeseen suhteeseen, se samalla sulkee muut intiimisuhteet pois kummankin elämästä, ellei toisin ole nimenomaisesti sovittu



Itse kullakin parilla ja yksilöllä on oma rajansa, jonka ylittämisen toinen kokee loukkaavaksi ja luottamuksen pettämiseksi. Monille seksisuhde kolmannen kanssa on jo selkeästi pettämistä. Muukin läheinen kanssakäyminen voi riittää ¿hälyttymiseen¿. Koska raja voi olla pariskunnan keskenkin erilainen, asiasta kannattaisi puhua ja siten selkiyttää rajoja.



Kun se on tapahtunut



Kun suhteessa on paljastunut uskottomuus, se synnyttää useimmiten kriisin pariskunnan elämään ja monesti myös petetyn mieleen. Parin kesken vallinnut luottamus rapisee hetkessä olemattomiin. Petetyn luottamus elämään, tulevaisuuteen ja omiin havaintoihin sekä omaan arvoonsa joutuvat kyseenalaiseksi. Tunteet vaihtelevat laidasta laitaan vihasta, tuskasta, pelosta, epätoivosta ajoittaiseen toivoon, yrityshaluun, jopa rakkauteen. Kriisi voi olla niin syvä, että petetty menettää tilapäisesti työkykynsä ja joutuu hakemaan sairaslomaa. Myös tilapäinen rauhoittavien lääkkeiden käyttö on melko yleistä.



Uskoton kamppailee usein myös hyvin ristiriitaisten tuntemusten kanssa. On syyllisyyttä, itsen soimaamista ja epätietoisuutta sekä neuvottomuutta, sääliä ja häpeää. Monesti pari yrittää selvittää asian paljastuttua, mistä on kyse. Petetty haluaa, ymmärrettävästi, saada koko totuuden tietoonsa heti. Pariskunnan tunteet lyövät kuitenkin niin kiivaina, että asiallisen kuvan muodostaminen tapahtuneesta ei ole helppoa. Keskustelut käydään tavallisesti syyttäjä-syytetty ¿asetelmassa.



Mitä pitäisi paljastuttua tehdä?



Aloitetaan siitä, mitä EI pitäisi tehdä. Kun ihminen on kriisissä, hänen ei kannattaisi tehdä suuria, ratkaisevia, koko elämään vaikuttavia päätöksiä tai toimenpiteitä. Ei siis päätöksiä yhdessä jatkamisesta, erosta, lasten huoltajuudesta, omaisuuden jaosta tms. tässä vaiheessa. Niiden aika on vasta sitten, kun kriisi on helpottanut ja päätösten kaikki perustelut ja seuraukset voi todella hahmottaa selkeästi.



Lapset on yritettävä suojella asian käsittelyltä. Lapsia ei pidä käyttää tukena tai sovittelijana, puhumattakaan tuomarina vanhempien välillä. Ei ole hyväksi lapselle, jos toinen vanhempi mustamaalaa toisen vanhemman täysin halveksittavaksi lapsen silmissä. Uskottomuus on aikuisten välinen ja keskeinen asia! Jos tilanne on niin kriisiytynyt, eikä asioita kyetä hallitsemaan, lapsia suojelemaan tai muuten huolehtimaan, on syytä pyytää apua muilta läheisiltä aikuisilta tai kääntyä ammattiavun puoleen.



Usein ei ole eduksi sekään, että petetty antaa asian nopeasti anteeksi, eikä tilannetta ollenkaan selvitellä. Tällöin jää monia kysymyksiä ja tunteita käsittelemättä, eikä tiedetä, mikä motivoi teon. Tällöin pari pyrkii jatkamaan elämää, kuten ennenkin, vaikka siinä olisikin tekijöitä, joihin puuttuminen olisi tarpeen. Ajan kanssa uusiutumisen riski voi alkaa kasvaa.



Pariskunnan olisi hyvä jossain vaiheessa pystyä selvittelemään, mistä uskottomuudessa oli kyse. Tärkeää olisi päästä selvittelyssä muuhunkin kuin ¿oliko se toinen vaalea vai tumma, oliko hän minua kauniimpi/komeampi, oliko hyvä naimaan, missä oikein tapailitte ?¿ Niin ymmärrettäviä kuin tuollaiset kysymykset ovatkin, niihin pyörimään jääminen ei useinkaan riittävästi kerro tapahtuneesta.



On tärkeätä selvittää koettu merkitys tapahtuneesta uskottomalle. Aina se ei ole helppoa. Monesti tekijä toteaa, ¿että se vai tapahtui ¿ tai ¿en itsekään tiedä, miksi niin tein¿ tai vielä ¿en olisi itsestäni koskaan uskonut, että näin tapahtuu minulle¿. Osa syyttää olosuhteita: alkoholia, seuraa, tilannetta tai että ¿minut vieteltiin¿.



Kun yritetään selvittää, mikä koettu merkitys tapahtuneella oli, joudutaan tarkastelemaan myös pariskunnan yhteiselämää, sen kaarta. Samoin parin vuorovaikutusta yhteiselämän eri alueilla, myös intiimeillä. Tällöin nousevat usein syyllisyys- ja vastuukysymykset uudelleen esiin. Petetty voi alkaakin kysyä ¿Minunko ilottomuuteni, tylsyyteni tai ulkonäköni tai seksinpanttaukseni takia niin kävi¿? Tai päinvastoin. Kumppani esittää, että syypää tapahtuneeseen olikin petetty. On hyvä todeta selkeästi: teoista on vastuussa aina se, joka ne tekee. Vaikka kumpikin puolisoista on omalta osaltaan vastuussa parisuhteensa vuorovaikutuksesta ja sen kehityksestä, ei toinen silti voi ¿ajaa¿ toista uskottomuuteen. On monia muita, tätä rakentavampia tapoja ja keinoja selvitellä ja parantaa parisuhteen epätyydyttävää tilaa kuin uskottomuus.



Mitä uskottomuuden taustalla?



Minkälaisia asioita paljastuu, jos ja kun päästään selvittelemään riittävän syvältä tapahtunutta? Uskottomuuden taustalta paljastuu hyvin erilaisia tekijöitä. Joillakin varsinkin jatkuva tai toistuva uskottomuus liittyy tapaan, jolla ko. ihminen on suhteessa elämänkumppaniinsa.



Me kaikki joudumme opettelemaan tietyn vuorovaikutuksen tavan läheisiin ihmisiin lapsuutemme kasvuvuosina. Jokaisen kasvuolosuhteet ovat omanlaisiansa. Opimme erilaisia tapoja. Nuo tavat auttavat meitä ensisijaisesti pärjäämään lapsena noissa oloissa ja ihmissuhteissa. Pitkinä lapsuusvuosina oppimamme sisäistyy ja automatisoituu meissä ja toimimme samoilla opeilla myös aikuisuuden suhteissamme. Paitsi jos emme tarkoituksellisesti työstä ja hae uusia oppeja. Vähitellen myös lapsuuden epätyydyttävät puolet alkavat nakertaa aikuisen parisuhteemme tyydyttävyyttä.



Ehkä lapsena olemme joutuneet miellyttämään muita tullaksemme hyväksytyiksi. Aikuisessa parisuhteessa miellyttämisen jatkaminen alkaa usein väsyttää pitkän päälle. Tulee tunne, että emme jaksa enää, jotakin muuta pitää jossain olla¿



Ehkä olemme jostain syystä oppineet, että riitely on pahasta. Teemme kaikkemme, ettei parisuhteessamme riideltäisi. Joudumme kuitenkin luopumaan monista tärkeistä asioistamme ja puolistamme, että riitelemättömyys toteutuisi. Vähitellen parisuhteemme tasaisuuden ohella pinnallistuu. Kosketuspinta kumppaniin katoaa. Alamme kaivata todellista, tuntuvaa kohtaamista jonkun kanssa¿



Joillekin läheisyyteen uskaltautuminen on hyvin vaikeaa. Kokemuksemme on osoittanut, että se ei ole turvallista, jatkuvaa. Aikuisissa suhteissamme käytämme erilaisia menettelytapoja, joiden avulla vältämme todellisen sitoutumisen yhteen kumppaniin. Olemalla jatkuvasti uskoton meillä on aina ¿varakumppani¿ saatavilla. Emme silloin joudu vain yhden varaan. Voimme myös jatkuvalla riitelyllä pitää toista sopivan etäällä itsestämme. Ihmisessä on kuitenkin säilynyt kaipuu todelliseen yhteyteen ja kosketukseen toisen kanssa. Tämä kaipuu voi alkaa johdattaa meitä toisaalle¿



Edellä olevien esimerkkien lisäksi voi olla muunkinlaisia vaikuttimia. Usein yhteisestä on kuitenkin, että uskoton uskoo haikailevansa toisten perään siksi, että hän ei saa suhteestaan kaipaamaansa puolisonsa vuoksi. Erittäin hyvä kysymys sen sijaan olisi: miten itse myötävaikutan siihen, etten saa tarvitsemaani tässä liitossa. Jos keskeinen tekijä on tavassa, jolla olen ja ylläpidän läheistä suhdetta, kumppanin vaihtaminen uuteen ei välttämättä auta. Sama tapa tuottaa samantapaisia ongelmia taas ajan kanssa. Vasta tuohon tapaan puuttuminen voi tuoda muutoksia asioihin.



Osassa uskottomuustapauksia on suhteessa ollut joko toisen tai molempien kokemana ilmeistä epätyydyttävyyttä, ehkäpä kriisejäkin. Asiaa on ehkä yritetty ratkaista joko yhdessä tai toisen puolison voimin. Tyydyttävää ratkaisua ei kuitenkaan pidemmänkään päälle ole löytynyt. Toinen puolisoista ei ole saanut kumppaniaan ottamaan asiaa vakavasti ja paneutumaan asian selvittelyyn. Onpa joskus käynyt niinkin, että puoliso on yksin toistuvasti nostanut suhteessa kokemaansa ongelmaa ratkottavaksi. Toinen ei kuitenkaan ole tarttunut asiaan tai myöntänyt, että suhteen ongelma koskettaa aina kumpaakin. Puolison joko sanaton tai ääneen lausuttu viesti on ollut: se on sinun ongelmasi. Niinpä vähitellen turhautuminen on alkanut vallata mielen. On alettu luopua toivosta, että asia koskaan voisikaan ratketa. Samalla, kun toivo omasta suhteesta haipuu, alttius kääntyä vieraan puoleen lisääntyy.



Uskottomuus voi joskus olla merkkinä muustakin kuin suhteeseen liittyvistä tekijöistä. Se voi olla uskottomalta yritys sopeutua johonkin kriisiaikaan elämässään, esimerkiksi ikäkausikriisiin, työttömyys- tai sairauskriisiin tai sisäiseen itsenäistymis- muutoskriisiin. Tällöin uskottomuudella haetaan toivoa, otetta elämästä tai uusia inhimillisiä peilejä.



Joskus, kun ihmisellä on lukuisia, lyhyitä vaihtuvia seksisuhteita, voi kyseessä olla ns. seksuaalinen riippuvuus. Silloin seksin kautta ja avulla yritetään ratkaista jotain muuta sisäistä vajetta. Sinänsä seksillä ei uskottomuudessa ole niin suurta osuutta kuin yleisesti otaksutaan.



Voiko suhde selviytyä?



Suhde voi selviytyä ja jatkua uskottomuuden jälkeenkin. Kriisin selvittely ja luottamuksen palautuminen vievät kuitenkin tavallisesti pitkään.



Uskottoman ja petetyn suhtautuminen asiaan on monesti varsin erilaista. Uskoton haluaisi, ettei asiaa vatvottaisi moneen kertaan. Hän toivoisi, että se jätettäisiin taakse ja jatkettaisiin eteenpäin. Petetty taas palaa tuon tuostakin asiaan ja haluaa kysellä ja pohtia asiaa eri puolilta. Lähes mikä tahansa voi palauttaa asian pakottavana hänen mieleensä.



Petetyn jatkuvan kyselemisen tarkoituksena ei todennäköisesti ole ensisijaisesti pettäneen kiusaaminen tai rankaiseminen. Hän yrittää muodostaa tapahtuneesta ja suhteesta sekä omasta asemastaan, kokonaisen kuvan. Aikaisempi kuva ja hahmotus ovat särkyneet uskottomuuden paljastuttua. Ihmisen on hyvin vaikea jatkaa elämää niin, ettei hänellä ole hahmoa siitä, missä mennään.



Luottamuksen palautumisen alkamiseksi on hyödyksi, jos pariskunnalla on jaettu, yhteinen näkemys tapahtuneesta ja sen toteutumiseen myötävaikuttaneista seikoista. Tämä mahdollistaa sen, että kun tietyt asiat on tunnistettu, niille voi myös useimmiten tehdä jotain. Sillä, että voi tehdä asioille jotain ja seurata edistymistä, on mieltä rauhoittava ja luottamusta elämään herättävä vaikutus.



Jos taas ei tiedä, missä mennään ja miksi SE tapahtui, ei voi rauhoittua. On oltava varuillaan, koska SE voi taas tapahtua minä päivänä vain.



Suhdetta, johon luottamus ei palaudu ajankaan kanssa, on raskasta jatkaa. On silti syytä toistaa, että luottamuksen palautuminen vie pitkään.



Luottamuksen palautumisessa on merkitystä myös sillä, miten rankkoja petetyn aiemmat hylkäämisen tai hyljeksimisen kokemukset ovat olleet. Minkälainen hänen sisäinen turvallisuuden tunteensa ja itsearvostuksensa on jo aiemmin ollut. Joskus näistä syistä voi olla erittäin vaikeaa päästä petetyksi tulemisen yli.



On tapauksia, joissa uskottomuus on mahdollistanut sen, mikä muuten on tuntunut mahdottomalta. Vasta uskottomuus on pysäyttänyt parin. Se on laittanut heidät kasvokkain itsensä ja suhteensa kanssa miettimään, mitä elämältään haluavat. Myöhemmin, kriisiajan jälkeen, kumpikin voi todeta, että pysäytys oli tarpeen. Sen myötä käynnistyi kehityskulkuja, joista aiemmin ei olisi uskaltanut uneksiakaan.



Anteeksi antamisesta



Nopea anteeksi antaminen ei välttämättä ole parisuhteelle eduksi. Voi olla hyvä, ettei anteeksi antamisesta tehdä pääasiaa. Sen sijaan keskitytään taustalla olevien asioiden selvittelyyn. Anteeksi annetaan aikanaan, jos tai kun aika on sille kypsä.



Uskoton voi edesauttaa kumppaninsa anteeksi antamista pyytämällä aidosti anteeksi. Pyytämällä anteeksi suhteelle ja kumppaninsa mielentilalle aiheuttamaansa tuskaa. Tämä näkyy ja mahdollistuu olemalla valmis kuuntelemaan kumppania ja osallistumaan asian selvittelyyn.



Anteeksi antaminen käy mahdollisemmaksi, kun näkee, että toinen on aidosti pahoillaan aiheuttamastaan tuskasta. Samoin, kun voi muutenkin ymmärtää tapahtuneen kaikissa yhteyksissään.



Anteeksi antaminen ei tarkoita tapahtuneen hyväksymistä, ei myöskään asian lopullista pyyhkimistä olemattomiin parin muistoista.



Arto Koskinen

psykologi, pariterapeutti

Väestöliiton Tampereen klinikka



10.2.2003

Sillä viikolla, kun mies jäi kiinni perjantaina sen naisen tapaamisesta, niin oltiin 2 kertaa sängyssä... Lisäksi muiden on helppo sanoa, että jätä se paska. Mutta kun mä sitä rakastan, vaikka tiedän ettei se ansaitsis sitä ja se sattuu olemaan mun lasten isä. Olen ollu sen kanssa yhdessä puolet elämästäni. En halua, että myöhemmin ajattelen,. että jos olis olu vielä jotain tehtävissä. Mä olen päättänyt, että annan kaikkeni ja jos erotaan, niin ei ole siitä kiinni, etten mä olis ainakaan yrittäny. :o(

ap