Lue keskustelun säännöt.
Ahdistus siitä että mua vihataan
20.07.2017 |
Olen vajaa kolmekymppinen nainen. Vuosi sitten tulin raskaaksi vahingossa miehelleni ja elämä heitti häränpyllyä. Olin ensin varma abortista, mutta viime hetkellä peruin abortin. Sen jälkeen elämä onkin ollut yhtä selviytymistä, mies oli aikeissa jättää minut heti kuultuaan asiasta. En vain pystynyt tehdä sitä ja siitä saan maksaa näköjään loppuelämäni. Lapsi on ihana ja hurmaava taapero, mutta mies on vaivoin roikkunut mukana. Hänen paras ystävänsä on alusta asti antanut miehellisiä neuvoja minun miehelleni, kuinka olen itsekäs kun en tehnyt aborttia ja miten mieheni ei kannata olla meidän elämässä. Mies ja lapseni isä on edelleen sitä mieltä, että hänen ystävällään on oikeus ajatella niin ja että hänellä on sama olo ollut koko ajan. Kuulemma ajattelisin samaa jos tilanne olisi toisin päin. En tiedä miksi roikun tuossa miehessä, vaikka tunnen pahaa oloa tästä asiasta. Tosin nyt yhtäkkiä tunsin sellaista vahvuutta itsessäni etten enää kuuntele tuota. Mitä se tekee lapsellekin kun hän kasvaa ja tuntee olonsa ei rakastetuksi isänsä ja hänen kaverin läsnäollessa. Ei asuta yhdessä. Jotenkin tuntuu että tarvitsen suurempaa kannustusta jostain, terapeutilta? Raskausajan oli melkeinpä kokonaan ilman miehen tukea.
Kommentit (8)
Mieheisi on pelkästään siittäjä, ei isä. Kaikista miehistä ei ole vanhemmuuteen.
Aivan järkyttävä mies sinulla joka pitäisi jättää elämästään pois sinun itsesi ja lapsesi vuoksi.
Vakavan keskustelun paikka, jos asiat ei muutu niin miehelle monoa ja tee se hänelle selväksi. Tuossa vaikuttaa miesten välinen ystävyys menevän edelle teidän parisuhteen. On jääty pikkupojan tasolle eikä aikuistuttu. Vaikuttaa siltä ettei mies pysty luomaan normaalia isä-lapsi suhdetta koska asenne on tuo.
Jos seksiin ryhtyy niin aina on olemassa raskauden mahdollisuus ja onneksi nainen saa päättää pitkääkö lapsen vai ei. Sinä teit hyvän päätöksen. Miehiä tulee ja menee mutta lapset ovat sinun rinnallasi aina. Puhun nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä. Joitain miesvalintojani olen katunut jälkeenpäin lapsiani en koskaan.
Jaksamista sinulle ja jätä kynnysmattona oleminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pariskunnalla lapsen hankinnan tulisi olla yhdessä harkittu juttu, niin että lapsi on toivottu ja kumpikin on vanhemmuuteen valmis. Kai näet, että teillä ei niin ole? Siitä teidän vaikeutenne kumpuavat.
Vuosi sitten tulit raskaaksi ja nyt lapsi on taapero
Minulla on muutoin lähes identtinen tilanne paitsi että mies on mukana kuulemma, ei vain oikein osallistu lapsen hoitoon eli minä teen kaiken yksin, kaikki yöheräämiset vaipanvaihdot, mies saattaa valvoa kyllä yömyöhään ja sitten nukkuun pitkälle päivään kun minä herään vauvan kanssa klo 5-6.
Sitten appivanhemmat on keksineet että minä olen loinen joka miehen pitää jättää koska en voi nyt käydä töissä ja opiskelut on kesken ja niidenkin suoritusaikataulu on nyt tässä vaoheessa epävarma enkä osaa luvata mitään tiettyä valmistumispäivämäärää. No eihän lapsettomatkaan usein osaa! Mutta nyt että minä olen tässä se loinen.. Sekö olisi sitten reilua että minö sekä käyn töissä että töiden jälkeen yksin hoidan lapsen.. Suututtaa.
Jotenkin koomista ottaa se miehen kaveri tähän juttuun niin keskeisesti. Kuuluuko hänkin teidän onnettomaan perheeseenne? Jos kuuluu, niin hänenkin pitää oppia rakastamaan "taaperoa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos teille jotka vastasitte fiksusti.
Ap
Onko tästä kirjoituksesta mikä osa sinun päättelyä ja mikä mielikuvitusta ja mikä on sinun ja miehesi kesken puhuttua?
Koska ette enää asu yhdessä ja mies ei olisi halunnut lasta kanssasi niin se pitää sinun ymmärtää ettei tuossa käy hyvin.
Se että joku jakaa miehen kanssa hänen mielipiteensä on hänen oma ja se entinen miehesi omaa oman ajattelun.
Jos mies ei tahdo olla kanssasi ja teit hänestä lapsen itsekkäästi on teidän kahden parisuhteen määrittely. Et ole kynnysmatto, sinä et kuunnellut miehen mielipidettä ja tuossa on lopputulos.
Kun ajattelen tuota kirjoittamaani, tuntuu kuin olisin mikäkin ovimatto jota saa polkea mielin määrin.
Ap