Lue keskustelun säännöt.
Äitini jätti minulle KATKERAN perinnön
20.07.2017 |
Äiti oli sotalapsena Ruotsissa neljä vuotta vanhempien sisarustensa kanssa. Asuivat ihanassa apteekkariperheessä Skoonessa. Kun sota loppui, kaikki kolme olisivat saaneet jäädä Ruotsiin, mutta äidin äiti halusi että yksi lapsista tulee kotiin. Kasvattivanhemmat joutuivat päättämään ja päätös osui äitiin, joka ei ollut vielä koulussa Ruotsissa.
Äiti palasi kamaliin oloihin Itä-Suomeen. Kaikesta oli pulaa ja rintamalta palannut isä oli alkoholisoitunut ja väkivaltainen. Pian hän kuoli ja äiti jäi yksin äidin äidin kanssa. Kun tämä meni uusiin naimisiin ja alkoi saada lapsia, äidistä tuli käytännössä perheen piika. Koulutuksesta ei ollut puhettakaan. Isäpuolikin ryyppäsi ja oli väkivaltainen.
Äiti meni 15-vuotiaana tehtaaseen töihin ja parikymppisenä naimisiin juopon kanssa. Lapsia syntyi kolme. Perhe hajosi kuitenkin pian ja äiti jäi yksin lasten kanssa. Pian heidät otettiin lastenkotiin.
70-luvulla äiti ja hänen miehensä muuttivat taas yhteen. Syntyi vielä kaksi lasta, joista toinen olen minä.
Elämä kotona oli helvettiä. Isä joi ja äiti itki. 80-luvun lopulla äiti sairastui ja kuoli. Asuttiin isän kanssa kunnes saatiin töitä.
Koko elämänsä äiti oli katkera sisaruksilleen jotka saivat jäädä Ruotsiin. Toisesta tuli lääkäri ja toisesta musiikinopettaja. Äidilläkin oli kaunis lauluääni ja sävelkorva.
Sisarukset Ruotsissa yrittivät ottaa yhteyttä ja tarjosivat apua. Mutta äiti ei avannut kirjeitä. Löysin ne hänen kuoltuaan.
Olen katkera ja kateellinen kaikille joilla on asiat paremmin ja erityisesti vihaan Ruotsia ja ruotsalaisia.
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä teidän suvun naiset ovat ottaneet alkoholisteja miehikseen.
Katkaise sinä katkeruuden kierre. Älä välitä sitä eteenpäin.
Iloitse niiden puolesta, jotka saivat jäädä Ruotsiin ja ymmärrä äitiäsi ja hänen katkeruuttaan. Pohdi, miksei hän pitänyt yhteyttä sisaruksiinsa Ruotsissa.
Oletko itse pitänyt yhteyttä lastenkotiin joutuneiden sisarustenne kanssa? Entä ruotsalaisten serkkujesi?
Ei voi olla totta, sillä sotalapset pakotettiin valtion taholta takaisin Suomeen.
Toinen on tuo, että miksi kasvattivanhemmat päättäisivät, kuka lähetettäisiin
Minä vihaan kaikkia juoppoja miehiä, joita Suomessa tuntuu riittävän. Älkää hyvät naiset ottako itsellenne ikinä mitään juoppoa, ja varsinkaan hankkiko lapsia niiden kanssa! Parempi elää vaikka elämä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katkeraa tilitystä.
Se oli arvattavissa ketjussa, jonka aiheena on katkeruus.
Vierailija kirjoitti:
0/5
Tämä voi olla oikeasti tapahtunut. Omassa perheessä samantapainen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei voi olla totta, sillä sotalapset pakotettiin valtion taholta takaisin Suomeen.
Toinen on tuo, että miksi kasvattivanhemmat päättäisivät, kuka lähetettäisiin
7100 sotalasta jäi ruotsiin.
http://www.nelonen.fi/ohjelmat/kadonneen-jaljilla/2120329-tuhansia-laps…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin lehdestä jutun, jossa joku katkerana kertoi, että Ruotsin perhe olisi kouluttanut hänet siellä, mutta Suomen valtion ei antanut lupaa jäädä. Yhden luokan sai käydä siellä oppikoulua.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi olla totta, sillä sotalapset pakotettiin valtion taholta takaisin Suomeen.
Toinen on tuo, että miksi kasvattivanhemmat päättäisivät, kuka lähetettäisiin
En tiedä muuta kuin että kasvattivanhemmat Ruotsissa halusivat pitää kaikki kolme siellä ja adoptoida heidät omikseen. Mutta äidin äiti halusi yhden lapsista Suomeen auttamaan häntä. Ihan sama kuka kolmesta. Joten kasvattivanhempien oli lähetettävä yksi lapsi takaisin Suomeen. He päätyivät äitiini, joka ei vielä ollut alkanut koulua Ruotsissa. Tämä oli varmaan ollut kamalan raskas paikka heille. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullinen tarina.
Miksi vihaat ruotsalaisia? He auttoivat meitä. Jos ketään äitisi perheestä ei olisi lähetetty sinne, asiat tuskin olisivat yhtään paremmin. Ja äitisi sisarukset ovat olleet lapsia, he eivät ole tehneet mitään päätöksiä siitä, kuka menee mihinkin. Jos äitisi olisi jäänyt Ruotsiin, sinua ei olisi olemassa.
Kuka vaan voi miettiä, mikä olisi toisin, jos olisi syntynyt toisenlaiseen perheeseen ja saanut erilaiset lähtökohdat elämälleen. Ne on kuitenkin asioita, joihin ei voi mitenkään vaikuttaa, joten ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä perheen historia ja katsoa eteenpäin ja miettiä omia valintojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen elää omaa elämäänsä. Naurettavaa märehtiä tuollaista. Sota-aikana tapahtui erittäin paljon vääryyttä ja julmuutta. Kannattaisi olla iloinen, että pääsi noin vähällä.
Kuulostaa siltä, että asia on täysin vaiettu eikä Ap ole sitä läpikäynyt äitinsä kanssa. Tämä on sinänsä hyvin tyypillistä eikä Ap:n äidin ikäiset ihmiset ole yleisesti keskustelleet vaikeista asioista, ne on vain vaiettu. Nyt äidin tuska on siirtynyt Ap:lle. Sinun kannattaisi ottaa yhteyttä äitisi sisaruksiin ja keskustella heidän kanssa. Luultavasti heillä on samanlainen ahdistus asiasta ja Suomeen lähetetyn pikkusiskon kaipuu voi olla valtava. Se, että oli itse parempiosainen ei yleensä poistaa hätää ja surua. Älä jatka vaikenemisen kulttuuria. Puhuminen auttaa.
Osa katkeruudestasi johtunee vaikeasta lapsuudesta, alkoholismista ja äidin varhaisesta kuolemasta. Olet joutunut kokemaan liian rankkoja asioita liian nuorena. Nämä asiat eivät kuitenkaan liity sotalapsiasiaan tai Ruotsiin mitenkään. Oletko käsitellyt näitä asioita mitenkään? Jos et, niin mieti, millaista apua tarvitsisit näiden asioiden työstämiseen.
Miksi mietit kuolleen äitisi asioita? Eikö omassa elämässäsi ole 40 vuoden aikana ollut tapahtumia? Miettisit niitä.
Ei millään pahalla, mutta Suomi on täynnä ihmisiä, joiden vanhemmat joivat. Kun lapsuudesta on aikaa jo 30 vuotta, kannattaisi jo lopettaa vellominen ja muiden ihmisten syyttely. Ylipäätään on mieletöntä kadehtia ihmisiä, joista et edes tiedä mitään. Ruotsiin jääneet sukulaiset saattoivat aivan hyvin päätyä väkivaltaisen juopon puolisoksi itsekin. Toisin kuin Suomessa luullaan, ruotsalaiset ovat myös tunnettuja alkoholismistaan maailmalla.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen elää omaa elämäänsä. Naurettavaa märehtiä tuollaista. Sota-aikana tapahtui erittäin paljon vääryyttä ja julmuutta. Kannattaisi olla iloinen, että pääsi noin vähällä.
Miten joku voi kommentoida tälleen? Täähän on suoranaista kettuilua! Tyrmäät toisen kokeman tunteen täysin (naurettavaa märehtiä tuollaista, kannattaisi olla iloinen, että pääsi noin vähällä...). Ainoastaan todella tunnekylmä/vihamielinen ihminen voi kirjoittaa noin, ja silloinkin ainoastaan tarkoituksenaan loukata ja aiheuttaa pahaa mieltä.
En ole siis ap, mutta olen itsekin katkeruuden syövyttämä. Jos joskus lapsuudessa edes joku olisi osoittanut ymmärrystä tai todennut, että on pahoillaan siitä, mitä olemme joutuneet kokemaan, sitä olisi ehkä pystynyt elämään elämäänsä jo aiemmin. Itse olen saanut jonkinasteisen rauhan viime vuosina, kun olen tajunnut että joko katkeruus myrkyttää loppuelämänikin tai sitten voin yrittää nautiskella niistä elämän (lähinnä luonnon) pienistä ihmeistä.
0/5