Introverttinä tykkään olla kotona

Samat sanat

Toinen ilmoittautuu.

Miten introverttius liittyy siihen, että ei voisi tehdä jotain muuta kuin olla kotona? Itse olen esim. reissannut noin 50 maassa itsekseni ja olen introvertti. Ja tehnyt vaellusretkiä jne.

Minä itse koen että minulla on jokin stressin säätely häiriö ja sen takia en jaksa sosiaalisia asioita niin paljon kun voisin. Koska introverttikin voi minusta olla sosiaalinen tai käydä sellaisissa tapahtumissa. Esimerkiksi puhuminen. Minä veikkaa että sosiaalisissa tilanteissa ryhdyn liikaa viihdyttämään muita ja miettimään pitävätkö muut minun seurastani jne. En vain vielä tiedä tahdikasta tapaa olla tilanteessa, ilman että vaikutan tylsältä tai tylyltä tai ylihiljaiselta tai joltain muulta.

Täällä tismalleen samanlainen.

Kun aloitin amkin pari vuotta sitten, halusin ottaa itseäni "niskasta kiinni" ja pyörin kaikissa sosiaalisissa riennoissa. Sainkin paljon kavereita, ja se oli hetken mukavaa. Mutta pikku hiljaa uuvuin enemmän ja enemmän, lopputuloksena olin aivan lamaantunut. Valehtelin ihmisille käyväni kotikaupungissani viikonloput, oikeasti vain tuijotin kotona seinää/kattoa ja keskityin hengittämiseen.

Lopulta mutkien kautta pääsin yli opettelemalla mm tervettä itsekkyyttä. Myös lähimmän luokkakaverini kanssa puhuin asiasta, mutta hän ei tainnut ihan ymmärtää. Niin tai näin, olen nyt paljon onnellisempi, enkä käy niin usein sosiaalisissa riennoissa.

Kyllä sanoisin että sinun täytyy vain kuullostella omaa oloa ja hyväksyä itsesi tuollaisena kuin olet, juuri oikeanlaisena sinuna :) Niinhän se on että toiset saavat energiaa sosiaalisesta kanssakäymisestä, toisilta se taas vie energiaa. Mutta se ei tarkoita etteikö siitä voisi nauttia. Laatu korvaa määrän.

Minä mielelläni käyn jotain yhden-kahden päivän juttuja. Ihan kiva mennä mutta ihana tulla kotiinkin! Sen jälkeen mielelläni olen ainakin seuraavan päivän ihan itsekseen.

Sama. Pakotan itseni välillä lähtemään, ja joskus on kivaakin. Mutta muistaa taas, miksi tykkää olla kotona.

Olette ihania ja hyviä just noin. Luonnon keskelle on sosiaalisesti hyväksyttyä mennä ihan itsekseenkin, jos siis pitää tärkeänä sitä, että sulautuu joukkoon. Metsissä ja veden äärellä hengailu tekee hyvää. Jos tykkää onkimisesta, niin kalakin syö paremmin jos on hiljaa :)

Erilaisuus on rikkaus. Ihan turhaan suomalaiset häpeilevät jurouttaan, se on usein hieno piirre eikä todellisuudessa juroutta lainkaan. Jotkut puhkeavat kukkaan kahden kesken. Eikä ekstroverteissakaan mitään vikaa ole, mutta joskus vähän palaa käpy kun kaikkien pitäisi pyrkiä samankaltaiseen ulospäinsuuntautumiseen varsinkin työelämässä. Introvertti kuluu helposti loppuun yrittäessään täyttää vaatimukset, jotka sotivat omaa persoonaa vastaan.

Meillä kaikilla on tarkoituksemme tässä maailmassa. Itsekin viihdyn kotona puolison ja kissan kanssa, mutta pakko myöntää, että puolison työmatkat tuntuu välillä virkistäviltä tauoilta. Pitää saada joskus ikävöidä. Kaverien tapaamisten jälkeen "toipuminen" kestää päiviä. Läheiset tajuaa kyllä. Yksi ystävä ei taas osaa olla ilman seuraa, mutta on erilaisuudestaan huolimatta yksi lempi-ihmisistäni.

Olen introvertti, ja tykkään olla ystävien seurassa ja käydä tapahtumissa, kunhan se tulee sopivan pieninä annoksina. Iän myötä on oppinut tuntemaan itsensä, rytmittämään elämää niin että voin palautua hyvin, ja tietää miten pitää itsensä ja elämänsä sopivasti tasapainossa. Tiedän myös mihin en voi mennä ja mikä ylittää rajat. Esimerkiksi kaveriporukassa matkailu ei sovi minulle, vaikka harmittaa toisinaan jäädä pois. Kokemus kertoo milloin miinukset ylittää plussat. Olen kiitollinen opittuani jotenkin haliitsemaan ahdistuksen, joka tulee liiasta yksinäisyyteen vetäytymisestä yhtä lailla kuin liiasta sosiaalisuudesta.

Mulla samaa ku yhdellä kirjoittajalla. Seurassa oon ja annan enempi mitä kannattais/tiedostaa rajat. Sitten aivan puhki. Tykkään olla ihmisten seurassa ja harmittaa ettei siitä voi nauttia niin paljon kuin vaikka nuorempana(?) Tai en muista että oisin kärsinyt näistä samalai mitä nyt 30+v.nä.

Nykyään lähden seurassa vähäksi aikaa vessaan/ulos/jonnekki missä ei lähellä muita. Joskus otan pikku nokosetki :D

Voi meitä.