Lue keskustelun säännöt.
En tiedä mitä pitäis tehdä tuon 5-vuotiaan kans...
19.07.2017 |
Meillä on 7 ja 5 vuotiaat tytöt. 5-vuotias on aina ollut vähän kärsimätön, mutta nyt viimeisen puolen vuoden aikana alkanut vetää hillittömiä raivareita jos ei voita kisassa tai pelissä. Tykkäämme pelata lautapelejä, ja varsinkin niissä tyttö saa raivarin jos ei voita. Olemme yrittäneet kertoa, että tärkeintä ei ole voitto vaan reilu peli ja hauskanpito. Yrittäneet tehdä pelitilanteista mahdollisimman mukavia yms., uhkailla, kiristää ja lahjoa. Saamme päiväkodista kuulla että tyttö vetää itkopotkuraivarit jos ei voita. Pahimmillaan lyönyt pelikaveria ja hoitajaa. Kotona purrut isosiskoaan. Aloittaa syksyllä viskarin. Muuten ihan normaali, iloinen ja sosiaalinen lapsi. Olemme miettineet että pitäisikö antaa vaan voittaa, kun nyt olemme vähentäneet pelaamista kun kukaan ei jaksa enää raivareita. Isosiskolla ei vastaavaa ole ollut. Koska alkaa niellä pettymyksiä? Vertaistukea, vastaavia tilanteita?
Kommentit (15)
Voittaako lapsi koskaan? On rankkaa olla se nuorin ja heikoin ja vaan hävitä kerta toisen jälkeen. Jos saisi välillä voittaa, niin voisi häviäminenkin vuorostaan onnistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää antako voittaa tahallaan. Mulla on täti joka ei aikuisenakaan (kohta 50v) pysty häviämään peleissä ilman suurta murjotusta ja lapsenakin meidän piti antaa sen voittaa kun ei pysty kontrolloimaan pettymystään. Ihan älyttömän säälittävää ja vastenmielistä. Karhunpalvelus.
Kyllä siis voittaa aina välillä, mutta kun ei voita niin raivari tulee.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siis voittaa aina välillä, mutta kun ei voita niin raivari tulee.
Ap
Oletko kysynyt lapselta miksi saa raivarin? Yksi voi vain kerrallaan voittaa eikä se yleensä ole yksi sama. Kysy miltä lapsesta tuntuisi jos isosisko saiasi raivarin ja purisi pikkusiskoa?
Muita vinkkejä?
Tulin vasta äsken takaisin, ja olen kokeillut puhuttelua. Tyttö ei oikein osannut vastata mitään, kiemurteli ja sanoi että harmittaa vaan.- Ei isosiskot raivoa, oli heti kommentti. Kerroin selvästi että yksi voittaa aina, ja se et voi olla aina sinä. Tyttö kiemurteli ja sanoi vaan joojoo, mutta kokeilimme silti pelaamista. Isosiskonsa voitti, ihan rehellisesti, ja olin sanonut vielä ennen pelin alkua että tärkeintä on pelaamisen ilo. Tyttö tykkää pelaamisesta. Kun isosisko voitti, tyttö alkoi ensin huutaa että aina et voi sinä vaan voittaa, pelissä on tärkeää ilo ja kyyneleet alkoivat valua, hän huusi ja lopulta hyökkäsi siskon kimppuun raivoissaan. Et aina sinä voita, hän huusi ja sisko alkoi tapella vastaan. 7-vuotias isosisko ei edes voita "aina" emmekä suosi häntä mitenkään. Isosisko lähti lasten huoneeseen, ja pienemmän laitoimme yhdelle ruokapöydän tuoleista istumaan, mieheni meni laittamaan pyykkejä ja minä jäin siivoamaan keittiötä. Yritin tiukkaan sävyyn jutella tytölle, mutta hän vain vuodatti kyyneleitä. Että tällaista taas.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin normaaliahan tuo ei ole. Ottaisin yhteyttä heti maanantaina neuvolaan. Jos aloittaa jo eskarin=viskarin? niin käytöksen syyt pitää selvittää heti. Valitettavasti nykyäänkin koulut ovat liian täynnä lapsia keiden käytösongelmiin ei ole puututtu ajoissa tai on puututtu liian myöhään.
Sitkeästi vaan samalla tavalla. Ja kannattaa jo pelin alkuun käydä "säännöt" läpi. Vain yksi voittaa ja on kurjaa jos itse häviää mutta siitä toisesta taas kivaa tms.
Jos mahdollista kannattaa pelata lyhyitä peleja, jotta lapsi voi ensin voittaa yhden ja sitten hävitä yhden heti perään. Saa molemmat tunteet samantien ja muistaa voittaneensa äsken, kun häviämisestä puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan normaalia on, mutta pitää saada kitkettyä pois huono käytös. Varsinkin väkivalta.
Mä varmaan tekisin jopa niin, että raivarin jälkeen ei pääse seuraavaan peliin mukaan. Tämän kertoisin ennen pelin alkua hänelle niin, että tietää raivoamisen johtavan pelikierroksen väliin jäämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä varmaan tekisin jopa niin, että raivarin jälkeen ei pääse seuraavaan peliin mukaan. Tämän kertoisin ennen pelin alkua hänelle niin, että tietää raivoamisen johtavan pelikierroksen väliin jäämiseen.
Ja siis korostaisin sitä, että harmittaa saa, mutta sitä ei voi näyttää väkivalloin.
Onko kukaan opettanut lapselle keinoja purkaa se pettymys? Nythän se purkautuu väkivaltana toisiin, mutta entä jos lapselle opettaisia vaikka että häviön jälkeen voi hakata tyynyä/juosta talon ympäri/tehdä 5 kuperkeikkaa. Miten lapsi reagoi muissa pettymystilanteissa?
Ja tosiaan tuo, että pelaatte lyhyitä pelejä, joissa lapsi sekä voittaa että häviää. Viisivuotiaan kanssa voi myös jo jutella asiasta ihan rakentavasti. Miksi häviö tuntuu niin kamalalta, miltä se muista tuntuu. Voi myös kertoa miltä aikuisesta tuntuu kun häviää ja miltä muista tuntuu kun lapsi häviää ja raivoaa. Muistakaa kehua lasta pelin aikana esim että hienosti osasit laskea noppien pisteet yhteen/odottaa vuoroa/auttaa siskoa. Silloin ainoa positiivinen palaute pelatessa ei tule voittamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuisin isosiskon kanssa ja sopisin että pienemmän voittaessa iso saa myös raivarin. Tai aikuinen lapsen voittaessa. Hän näkisi ulkopuolelta miten outoa käytös on ja osaisi ehkä hakea sitten mallia pettymyksen käsittelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä auttoi "Kuka voittaa parhaimmin"-peli. Eli voittaja voittaa pelin, hävinnyt voittaa pienen karkin jos häviää kunniallisesti, eli onnittelee voittajaa/ei saa raivaria. Ja joka pelin jälkeen voivoteltiin suureen ääneen sitä, kuinka vaikeaa häviäminen oikein onkaan ja esitettiin korostetun ylpeinä kiitoksia hienosta häviämisen taidosta.
Tyttäremme oli samanlainen ollessaan lapsi 70-luvulla. Pahimmat kaudet annettiin vaan voittaa, kyllä se siitä sitten tasottu. :)