Lue keskustelun säännöt.
Onnellisissa ja pitkissä, yli 10v suhteissa olevat! Jos puolisosi kuolisi nyt, haluaisitko uuden kumppanin elämääsi ja mistä lähtisit sellaista hakemaan?
18.07.2017 |
Odotin eilen miestä veneilemästä takaisin mökille, kun alkoi sataa. Miehellä kesti ihmeen pitkään ja aloin pelätä jo pahimpaa. Siinä hermoillessani mietin, että jos jään leskeksi nelikymppisenä, en välttämättä enää haluaisi uutta kumppania. Lapsia en kuitenkaan enää hankkisi tässä iässä lisää uudenkaan kumppanin kanssa ja yksin oleminen olisi varmaan ihan kivaa.
En jotenkin jaksaisi aloittaa koko suhteen rakentamista uudestaan. Tutustua johonkin, tutustua sen ystäviin ja sukulaisiin, totutella sen tapoihin elää (en halua enää muuttaa tässä iässä omiani!), en jaksaisi sovitella uutta ihmistä elämääni. Menisi kaikki uusiksi: miten koti sisustetaan, miten lomaillaan, mitä ruokaa tehdään, mitä harrastetaan yhdessä, milloin mennään nukkumaan jne. Mieluummin yksin näine tapoineni. Tai enhän minä yksin olisi, on minulla kolme lasta, sisaruksia, nyt vielä vanhemmat, ystäviä jne.
Kommentit (39)
En haluaisi. Yhdessä ollaan oltu 26 vuotta ja lapset on jo aikuisia. Mulla on omat rutiinit, ystävät ja menot, niitä en alkaisi enää sekoittamaan uuden miehen vuoksi. Muutenkin karsastan näitä uusperheitä, niissä jää joku aina välttämättä alakynteen ja vähällemmälle huomiolle. Yleensä joku lapsista ja lapset on kuitenkin mulle kaikista tärkeimmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 29v. Olemme olleet yhdessä 12v. Kyllä haluaisin uuden kumppanin ja tiedän että mieheni haluaisi myös että en jää yksin. Sama homma jos itse menehtyisin haluaisin että mies etsii uuden kumppanin.
Toki olemme vielä nuoria joten se vaikuttaa asiaan.
En varmasti löytäisi mistään ketään tilalle. En edes välttämättä haluaisi vierasta ihmistä talooni.
m 45
En haluaisi enää mieheni jälkeen uutta kumppania. Mieheni on mulle kaikki kaikessa, vähempään en tyydy.
Toivottavasti elää vielä pitkään <3
Kyllä aloittaisin uuden parisuhteen. Olen ns. parisuhdeihminen eli onnellisempi toisen, minulle sopivan ja rakastetun ihmisen kanssa kuin yksinäni. Etsisin sellaista varmaankin Tinderistä, kavereiden kavereista ja harrastuksista.
Olen lapseton, ja sellaiseksi jään, joten lasten näkökulmasta asiaa ei tarvitse miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En etsisi ketään. En oikein usko että löytäisin toista yhtä hyvää. Enkä usko että olisi kovin helppoa sopeutua enää aikuisena elämään jonkun toisen kanssa. Kaikki omat tapani ovat jo niin piintyneitä, enkä ole valmis tekemään kompromisseja monissakaan asioissa. Nykyisen kanssa ei tarvitse, koska olemme niin pitkälle samaa mieltä kaikesta. Mistä sitä silti tietää koskaan jos törmäisi johonkin. En pidä leskeyttä minään vaalimisen arvoisena asiana, en vain omalta kohdaltani usko että salama iskisi kahdesti.
Olen 5kymppinen ja olen ollut parisuhteessa 17v. alkaen joten tuskin haluaisin enää vakavaa suhdetta niin että asuttaisiin saman katon alla. En jaksaisi enää vaivautua. Voisin toki tapailla kivoja miehiä jos heitä nyt kohdalle sattuisi mutta en aktiivisesti etsisi.
Olisi kiva vaihteeksi olla täysin vapaa mutta kaikista mieluiten jatkan tietysti tätä nykyistä eloa mieheni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan tiedä, mistä lähtisin uutta kumppania hakemaan. Nykyinen löytyi 1998, enkä siis tiedä yhtään, miten nykyään deittaillaan. Netistä en todellakaan lähtisi kumppania etsimään ja kun en missään ikinä käy, niin tuskin kukaan tulisi kotoakaan hakemaan.
Yksin jäisin, mutten usko kaipaavani ketään. Kaverit riittäisi. Kaikki joulut ja muut juhlat eivät kuitenkaan olisi yksinäisiä, sillä on lapsia ja muuta perhettä, paljon läheisiä sukulaisia. Ei ne yhtäkkiä mihinkään katoaisi.
Mielenkiintoista, miten onnellisissa parisuhteissa elävät eivät haikaile uuden rakkauden perään, mutta onnettomat nimenomaan haluaisivat onnellisen parisuhteen.
Tulkitsenko tämän siis niin, että onnellisista, pitkistä parisuhteista leskiksi jäävät elävät mieluummin sen onnellisen "entisen" parisuhteen kanssa kuin hakisivat toista ns. tilalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista, miten onnellisissa parisuhteissa elävät eivät haikaile uuden rakkauden perään, mutta onnettomat nimenomaan haluaisivat onnellisen parisuhteen.
Tulkitsenko tämän siis niin, että onnellisista, pitkistä parisuhteista leskiksi jäävät elävät mieluummin sen onnellisen "entisen" parisuhteen kanssa kuin hakisivat toista ns. tilalle?
Siitä se mielestäni kertoo.
Mie jäin leskeksi onnellisesta liitosta reilu vuosi sitten. Ja ei tosiaankaan ole tullut (vielä?) haluja uuteen parisuhteeseen. Yksin on nyt hyvä kulkea. Kumppania joskus kaipaan, toista ihmistä vierelle. Joskus on ikävä toisen ihmisen ihoa, ja totuuden sanoakseni seksiä toisen kanssa kaipaan. Mutta ihan tyytyväinen olen silti tällä hetkellä. Saan itse päättää kaikesta, ei tarvetta kompromisseihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista, miten onnellisissa parisuhteissa elävät eivät haikaile uuden rakkauden perään, mutta onnettomat nimenomaan haluaisivat onnellisen parisuhteen.
Tulkitsenko tämän siis niin, että onnellisista, pitkistä parisuhteista leskiksi jäävät elävät mieluummin sen onnellisen "entisen" parisuhteen kanssa kuin hakisivat toista ns. tilalle?
Siitä se mielestäni kertoo.
Mä joskus mietin tätä, kun paras ystäväni kuoli. Sen vaimo löysi parissa kuukaudessa uuden miehen ja vuoden päästä kuolemasta asuivat jo yhdessä. Paras ystäväni oli siis mies (ja minä nainen), ollaan oltu lapsesta saakka ystäviä. Ei kuitenkaan juteltu avioliitoista niin, että olisin tiennyt, olivatko ne oikeasti onnellisia. Tuntui vaan todella oudolta, että vaimo pääsi niin nopeasti yli, kun itsellänikin nousee pala kurkkuun ja pahasti edelleen vaikka kaverini kuoli jo kolme vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista, miten onnellisissa parisuhteissa elävät eivät haikaile uuden rakkauden perään, mutta onnettomat nimenomaan haluaisivat onnellisen parisuhteen.
Tulkitsenko tämän siis niin, että onnellisista, pitkistä parisuhteista leskiksi jäävät elävät mieluummin sen onnellisen "entisen" parisuhteen kanssa kuin hakisivat toista ns. tilalle?
Siitä se mielestäni kertoo.
Mä joskus mietin tätä, kun paras ystäväni kuoli. Sen vaimo löysi parissa kuukaudessa uuden miehen ja vuoden päästä kuolemasta asuivat jo yhdessä. Paras ystäväni oli siis mies (ja minä nainen), ollaan oltu lapsesta saakka ystäviä. Ei kuitenkaan juteltu avioliitoista niin, että olisin tiennyt, olivatko ne oikeasti onnellisia. Tuntui vaan todella oudolta, että vaimo pääsi niin nopeasti yli, kun itsellänikin nousee pala kurkkuun ja pahasti edelleen vaikka kaverini kuoli jo kolme vuotta sitten.
Jotkut ei vaan kestä yksin olemista ollenkaan. Ei se välttämättä kerro mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mie jäin leskeksi onnellisesta liitosta reilu vuosi sitten. Ja ei tosiaankaan ole tullut (vielä?) haluja uuteen parisuhteeseen. Yksin on nyt hyvä kulkea. Kumppania joskus kaipaan, toista ihmistä vierelle. Joskus on ikävä toisen ihmisen ihoa, ja totuuden sanoakseni seksiä toisen kanssa kaipaan. Mutta ihan tyytyväinen olen silti tällä hetkellä. Saan itse päättää kaikesta, ei tarvetta kompromisseihin.
Otan osaa! Suurempaa surua en osaa omalle kohdalle lasten kuolemien lisäksi kuvitellakaan.
No en todellakaan. Sehän olisi kuin vapautus elinkautisesta riivinraudasta, joskin muksut pitäisi hoitaa ensin maailmalle
Minulla on pitkä ja onnellinen parisuhde ja jos/kun tämä päättyisi eroon tai kuolemaa niin en haluaisi uutta suhdetta/vakikumppania. Vaikka nyt on kaikki ok niin silti ilman nykyistä miestäni valitsisin vapauden olla ja tehdä mitä haluan. Toki on 2 aikuista lasta jotka pitää ottaa huomioon mutta olisi kiva olla itsekkäästi yksin ilman mitään velvollisuuksia ja kompromisseja.
Vierailija kirjoitti:
No en todellakaan. Sehän olisi kuin vapautus elinkautisesta riivinraudasta, joskin muksut pitäisi hoitaa ensin maailmalle
Tässä käsitellään onnellisia avioliittoja.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista, miten onnellisissa parisuhteissa elävät eivät haikaile uuden rakkauden perään, mutta onnettomat nimenomaan haluaisivat onnellisen parisuhteen.
Tulkitsenko tämän siis niin, että onnellisista, pitkistä parisuhteista leskiksi jäävät elävät mieluummin sen onnellisen "entisen" parisuhteen kanssa kuin hakisivat toista ns. tilalle?
Taidan tosiaan olla vähemmistössä. :) Mutta ralistisesti ottaen voin olla leskenä vaikka 30 vuotta, enkä kyllä keksi, miksi olisin ilman parisuhteen mukanaan tuomaa hyvää koko tuon ajan. -6
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pitkä ja onnellinen parisuhde ja jos/kun tämä päättyisi eroon tai kuolemaa niin en haluaisi uutta suhdetta/vakikumppania. Vaikka nyt on kaikki ok niin silti ilman nykyistä miestäni valitsisin vapauden olla ja tehdä mitä haluan. Toki on 2 aikuista lasta jotka pitää ottaa huomioon mutta olisi kiva olla itsekkäästi yksin ilman mitään velvollisuuksia ja kompromisseja.
Minulle hyvä suhde on sellainen, jossa saan vapauden olla ja tehdä mitä haluan. -6
Samaa olen miettinyt. Olemme nyt olleet 13 vuotta yhdessä ja vaikea uskoa että ketään mieheni veroista löytyisi. Eikä huonompaan voisi tällaisen suhteen jälkeen tyytyä.
Enkä kyllä edes tiedä mistä sellaista lähtisi hakemaan: nettideittailu kuulostaa kauhealta. Luultavasti en aktiivisesti etsisi uutta kumppania, jos joku tielle sattuisi ja oikein kolahtaisi niin sitten tietysti ottaisin sen. Ja ei, en harrastaisi yhden illan juttujakaan. Sellaisessa ei kuitenkaan saisi sitä läheisyyttä mitä kaipaisin ja orgasmin nyt saan aikaiseksi itsekin ja paljon nopeammin kuin toinen.
Mummoni oli vuosikymmeniä leskenä, samoin äitini toinen täti (joka oli sotaleski, sillä taisi tulla leskeysvuosia 50).