Tiesittekö jotain lapsiperhearjesta ennen kuin saitte lapsia?

Hirvittävin asia on kyllä se puistoissa roikkuminen. Miksi kukaan ei varoittanut sellaisesta? Lasten kanssa pitää olla puistoissa! Ei meidän lapsuudessamme olisi vanhemmilla tullut mieleenkään mennä lapsen kanssa puistoon tai tehdä tämän kanssa yhtään mitään. Lapset vain hoitivat itse itsensä.

Jotkut viettävät kymmenenkin vuotta jossain hiekkalaatikolla. Jotain niin järkyttävää.

Tiedän lapsiperhearjesta aivan tarpeeksi ymmärtääkseni, etten pitäisi siitä. En halua vastata kenestäkään muusta kuin itsestäni, en halua lisätä kotitöideni määrää, en halua kuormittaa parisuhdettani tarpeettomasti, en halua vähentää yksinololle ja harrastuksille omistettua aikaa, en halua ketään muuta asumaan kotiini.

Kyseessä on aika hyvin dokumentoitu elämäntapa: omia kokemuksia, sukulaisten ja ystävien kokemuksia, lehtijuttuja, tutkimuksia je keskusteluja on niin paljon, että niiden perusteella hyvällä itsetuntemuksella varustetun ihmisen pitäisi kyllä hahmottaa, onko se tyypillisimmillään itselle sopiva tapa elää. (Erityislapset tai vaikka mahdollisuus palkata kokoaikainen lastenhoitaja voivat toki muuttaa tilannetta.)

Joo, olin ollut au pairina. Leikkipuistoihin suhtauduin kuin britit: sinne mentiin vain  mukavalla säällä (talvella ei lainkaan) ja ainoastaan jos sai seuraa mukaan.

Kun on suurperheen esikoinen, niin ikävä kyllä joutuu jo silloin kasvatushommiin. Silti haluan omia lapsia, mutta en kahta enempää.

Eipä ollut, olen vanhempieni ainokainen. Itse olin jo pienenä rauhallinen, omissa oloissani hyvin viihtyvä lapsi. Omat lapseni ovat aivan päinvastaisia.