Miten löytäisin liikunnan ilon?

Kannattaa ensin vähentää ruokavaliosta hiilareita rankalla kädellä - sitten on nimittäin reippaampi olo lähteä liikkeelle! Itse en syö viikolla ollenkaan leipää tai valkoista riisiä/pastaa (kokojyvää kylläkin mutta vähän), energiaa on paljon enemmän kuin ennen. (Olen myös ylipainoinen, n. 10 kg) 

Et mistään.

Sen sijaan aktiivisesti liikkumalla löydät liikkumattomuuden tuskan kun päivittäinen endorfiiniannos jää saamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten ihan hyvä tuo tee liikunnasta inspiroivaa täysin samaa mieltä kirjoittajan kanssa, mutta minulle pyöräily kävely ja hiihtokin ovat liikkumismuotoja ei liikunta harrastusta joka insipiroisi. Itse suosittelisin sellaisia lajeja joissa saa nopeasti sen onnistumisen tunteen varsinkn jos saa itse rauhassa ilman paineita kokeilla. Esimerkiksi joku pallon potkiminen tai koripallon heitteleminen fresbee golf jne. Joku mikä tuottaa mielihyvää, kun saa välineen noudattamaan omaa tahtoa ja sellainen että siinä tulee liikuntaa samalla. Sienestys kalastus marjastus ovat myös tällaisia liikkumisen muotoja joissa omalla tekemisellä tulee onnistuttua ja liikuttua.

Niin, jos luit kirjoitukseni kokonaan, niin minähän en lainkaan tyrkyttänyt kyseisiä lajeja, vaan mainitsin, että ne ovat minun juttuni. Minähän nimenomaan korostin, että jokaisen pitää löytää se oma juttunsa, oli se mikä tahansa, oli se sitten koripallon heitteleminen, fresbeegolf, tai mikä tahansa. Tosin jos päätarkoitus on saada kunto kohoamaan ja paino putoamaan, niin nuo pari mainittua ei ole ihan sieltä tehokkaimmasta päästä siihen tarkoitukseen. Toki paljonpaljon parempia, kuin se kotona löhöäminen. Jos kuitenkin kyseiset lajit inspiroi, niin tottahan niitä silloin kannattaa harrastaa.

Itselläni liikkuminen on aina ollut melko monipuolista ja nuorempana se painottuikin kaikenlaisiin peleihin (jalkapallo, jääkiekko, lentopallo, koripallo, jopa pesäpallokin), mutta näin keski-iän myötä olen tykästynyt enempi yksin liikkumiseen ja se kilpailuvietti on jäänyt kokonaan pois.

Marjastus ja sienestys ei ole koskaan ollut minun juttuni, mutta oikein mainioita ulkoiluharrastuksia ne ovat niistä pitäville. Itsellä marjastus rajoittuu lähinnä pariin kertaan kesässä, kun haen sen muutaman litran mustikkapiirakoita varten, eikä se silloinkaan erityisemmin inspiroi ja teenkin sen ainoastaan piirakoiden vuoksi.

Mutta siitä siis olemme tismalleen samaa mieltä, että laji pitää valita juuri sellaiseksi, josta itse pitää. Väkisin liikkumista ei kukaan kauaa jaksa ja sellainen liikunta loppuukin melko nopeasti. Siinä vaiheessa kun lenkille/liikkumaan lähtö alkaa olemaan pakko eikä nautinto, niin peli on kokolailla menetetty.

jos väitin että tyrkytit en tarkoittanut sitä, mainitsin vain että voi olla vaikeaa löytää pelkästään kuntoilusta iloa kuten avaaja jo ilmoittikin. Koripallo perässä tulee juostua vaikka heittelisi yksin ja siitä saa nautintoa kun se uppoaa......