Onko muita, jonka joku on käytännössä pakottanut toimimaan tietyllä tavalla (vanhempi tai vastaava)
Ja kun se ei olekaan toiminut, niin on alkanut syyttää sinua että no miksi et tehnyt niin kuin itse halusit? Ja alunperinkin ongelmasi oli, ettet saanut tehdä, niin kuin itse halusit?
Eli mulla esim. äiti pakotti minut tekemään niin kuin itse halusi, ja sitten kun voin sen seurauksena huonosti, niin melkein ilkkuu, että miksi en tehnyt kuten itse haluan? Mä en ymmärrä. Olen katkera, asia oli niin päin, että minä en saanut tehdä millään muulla tavalla.
Äiti opetti, että sellaisista tavoista kuuluu tuntea että ne ovat väärin. Kaasuvalotti, siis.
Äiti vain ei varmaan muista, että hänestä olisi ollut sietämätöntä seurata vieressä, kun mä teen asioita kuinka mä itse tahdon, koska hän ei (nyttemmin olen alkanut sen tajuta) arvostanut minua, jolloin se, mitä minä teen, olisi ahdistanut ja raivostuttanut häntä. Tai ahdisti, ja raivostuttikin, kuten esim. porkkanoiden viljely kohopenkissä, kun ne äidin mielestä olisi pitänyt laittaa kuoppiin.
Tämä toki vieton esimerkki, ilmiö on elämässäni ulottunut paljon vakavampiinkin asioihin.
Kommentit (25)
Muutenkin aika skitsofreenista syyttää minua siitä, että tottelin, kun se vaikutti olevan koko hänen äitiytensä olemassaolon perusta, että lapsena teen, miten hän sanoo.
ap
Hoh hoijaa. Onko tässä taas kysymys jostain oman huoneen siivoamisesta yms. saman tason pilipali jutusta? Anna jo olla.
Kun minä juuri nimenomaan yritin olla tottelematta, mutta se ei käynyt. Koska kyseessä ei ollut mikään tapakasvatus, josta tuli riitaa, tai muu vastaava asia, jonka voi tehdä, tai johon voi suhtautua vain yhdellä tavalla, vaan asiat, joissa voisi hyväksyä monia tapoja. Tai kuuluuko teistä vanhemman hyväksyä lapsen erilainen tapa, jos lapsi on sen kanssa onnellisempi? Tai kuuluuko se lapsi ainakin hyväksyä, vaikkei ihan tapaa hyväksyisikään?
Meillä ei ollut niin. Ja sitten vielä opetettiin, että se, ettei hyväksy minua on minun syytäni.
ap
Vierailija kirjoitti:
Hoh hoijaa. Onko tässä taas kysymys jostain oman huoneen siivoamisesta yms. saman tason pilipali jutusta? Anna jo olla.
Ei, vaan hyväksymisestä ihmisenä, ja lapsen lähes syrjäytymisestä paniikkihäiriöön nuorena aikuisena hyväksymättömyyden takia. Sen tasoisista tilanteista.
ap
siis "tai muu vastaava asia, jonka voi tehdä monella tavalla", piti olla tuossa yhdessä viestissä.
ap
Sinun pitää katsoa myös itseäsi peiliin. Et voi aina syytää vihaa ja kaikkea ahdistusta äitiäsi kohti. En usko että sinun kanssasi on helppoa ollut. Vaikutat katkeralta ja itsekkäältä.
Ei kun siis "vain yhdellä tavalla" piti olla!
ap
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää katsoa myös itseäsi peiliin. Et voi aina syytää vihaa ja kaikkea ahdistusta äitiäsi kohti. En usko että sinun kanssasi on helppoa ollut. Vaikutat katkeralta ja itsekkäältä.
Sinä siis puolustat väärin tekeviä vanhempia ja sanot, että heistä kahdesta lapsen olisi pitänyt katsella peiliin? Sietäisit selkääsi, mutta en ole kuin äitini, armahdan sinua, koska et ole kokenut epäreilua vanhempaa luultavasti.
ap
Sinulla ei varmasti ole omia lapsia. Olin ihan samanlainen. Vihasin ja syytin äitiäni kaikesta mahdollisesta. Kunnes tulin itse äidiksi ja ymmärsin miten paljon äiti on eteeni tehnyt. Olihan hän epäreilu ja uupunut mutta varmasti parhaansa teki siinä tilanteessa.
Ei kannata juuttua vihaan ja katkeruuteen. Katso peiliin ja eteenpäin elämässä.
Luepa tuo ketju Takertuvien vanhempien taakka
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei varmasti ole omia lapsia. Olin ihan samanlainen. Vihasin ja syytin äitiäni kaikesta mahdollisesta. Kunnes tulin itse äidiksi ja ymmärsin miten paljon äiti on eteeni tehnyt. Olihan hän epäreilu ja uupunut mutta varmasti parhaansa teki siinä tilanteessa.
Ei kannata juuttua vihaan ja katkeruuteen. Katso peiliin ja eteenpäin elämässä.
Oliko nyt otsikkona tai aiheena äidin vihaaminen ja syyttäminen kaikesta? Luitko ollenkaan aihetta, josta puhun?
Ja on minulla lapsia, kaksi. Minä taas huomaan seuratessa i miehen kasvatustoimintaa, miten paljosta oikeudenmukaisuudesta ja henkisestä hyvästä, suorastaan varmaan ihmisen henkisistä perustarpeista, olen jäänyt paitsi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Luepa tuo ketju Takertuvien vanhempien taakka
Mitä yhteistä siinä on tähän aihepiiriin? Ei minun äitini ole auttanut minua saadakseen puuttua minun asioihini, vaan syyllistänyt minua saadakseen puuttua niihin. Täysin eri asioita. Syyllistynyt (jolla on heikko elämänkokemus tai ei juuri ollenkaan) saattaakin hiukan uskoa, että toista pitää kuunnella, tapetit saavan ei todellakaan tarvitse ottaa niitä vastaan.
ap
Antamasi esimerkki todella on viaton. On vanhempia, jotka omistavat koko elämänsä lastensa elämän myrkyttämiselle juuri siten kuin kuvailet. Pakottavat, ohjaavat ja sitten muuttavat kellon ääntä. Mielestäni se on oksettavaa ja nuorille pitäisi olla jokin lakiapu täysi-ikäisyyteen tullessa, missä seulottaisiin kaikki tällaiset törkeät vanhemmat seasta ja annettaisiin nuorelle tukea elämässä. Siis suojaa vanhemmiltaan.
Tai tuo tapettien tyrkyttäminen on "vain" materialistinen syy antaa jonkun puuttua elämäänsä, se, että joku tulee syyllistämään sinua kaikesta "oikaistakseen" sinut on henkistä väkivaltaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Antamasi esimerkki todella on viaton. On vanhempia, jotka omistavat koko elämänsä lastensa elämän myrkyttämiselle juuri siten kuin kuvailet. Pakottavat, ohjaavat ja sitten muuttavat kellon ääntä. Mielestäni se on oksettavaa ja nuorille pitäisi olla jokin lakiapu täysi-ikäisyyteen tullessa, missä seulottaisiin kaikki tällaiset törkeät vanhemmat seasta ja annettaisiin nuorelle tukea elämässä. Siis suojaa vanhemmiltaan.
Joo, porkkananviljelyesimerkki on todella viaton, tuo syyllistäminen kaikesta on jo paremmin tilannetta kuvaava. Laitoin sen taas vain siksi, kun se on niin mahdottoman turha ja silti sekin sai minut luopumaan kasvimaaviljelystä silloin. Siis turha siinä mielessä, että miten se äitini elämää muutti, miten mä laitan itse pari riviä porkkanaa, minulle se taas olisi voinut olla uuden mielenkiinnon ja harrastuksen alku, mutta pahoitin niin mieleni siitä halveksunnasta, jota sain, että ei ollut voimia tehdä sitä enää. Ja paikka oli siis mökki, jonka isäni puolen sukulainen omisti, ja jossa mökkeilin äidin kanssa. Äiti ois voinut pikkuisen kunnioittaa mun kiinnostusta viljellä.
Mutta siis tuo on ihan jäävuoren huippu, voit kuvitella, miten pahasti on jo loukattu, kun tuo sai lopettamaan sen viljelynkin. Sama monilla elämänalueilla. En saa mitään enää mistään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antamasi esimerkki todella on viaton. On vanhempia, jotka omistavat koko elämänsä lastensa elämän myrkyttämiselle juuri siten kuin kuvailet. Pakottavat, ohjaavat ja sitten muuttavat kellon ääntä. Mielestäni se on oksettavaa ja nuorille pitäisi olla jokin lakiapu täysi-ikäisyyteen tullessa, missä seulottaisiin kaikki tällaiset törkeät vanhemmat seasta ja annettaisiin nuorelle tukea elämässä. Siis suojaa vanhemmiltaan.
Joo, porkkananviljelyesimerkki on todella viaton, tuo syyllistäminen kaikesta on jo paremmin tilannetta kuvaava. Laitoin sen taas vain siksi, kun se on niin mahdottoman turha ja silti sekin sai minut luopumaan kasvimaaviljelystä silloin. Siis turha siinä mielessä, että miten se äitini elämää muutti, miten mä laitan itse pari riviä porkkanaa, minulle se taas olisi voinut olla uuden mielenkiinnon ja harrastuksen alku, mutta pahoitin niin mieleni siitä halveksunnasta, jota sain, että ei ollut voimia tehdä sitä enää. Ja paikka oli siis mökki, jonka isäni puolen sukulainen omisti, ja jossa mökkeilin äidin kanssa. Äiti ois voinut pikkuisen kunnioittaa mun kiinnostusta viljellä.
Mutta siis tuo on ihan jäävuoren huippu, voit kuvitella, miten pahasti on jo loukattu, kun tuo sai lopettamaan sen viljelynkin. Sama monilla elämänalueilla. En saa mitään enää mistään.
ap
On tää huikeaa!! 😂😂😂😂😂😂
"Kun ihmisen kehitys ja tulevaisuuden visiot ja mahdollisuudet hyötykasvisten viljelijänä (yksi palsta, kotipihalla) torpataan vääränmallisella porkkanapenkillä!!"
"En toipunut siitä julmuudesta koskaan!! En edes tiedä mihin olisikaan kyennyt - äitini vei minulta sen porkkanapenkin myötä kaiken!! Voisin olla nyt onnellinen puutarhamustikan kasvattaja!! Miehenikään tuskin arvostaa minua kun en saanut näyttää kykyjäni tillin ja persiljan viljelijänä!!"
- nimim. "AP" (nimi vaihdettu henkilöllisyyden suojelemiseksi)
Vierailija kirjoitti:
Luepa tuo ketju Takertuvien vanhempien taakka
Voi helvata kun luen tuota ketjua sivulle 3 tai 4, en voi sanoa että itkisin ketjussa olijoiden puolesta. Tuo nyt on loppujenlopuksi sen itsemääräämisoikeuden kannalta aika pientä verrattuna syyllistämiseen puuttumiskeinona. Tuossa sentään saa siitä jotakin vastineeksi, siis tsoukki tsoukki mutta totta edes toinen puoli, ja ilmeisesti kukaan ei oikeasti, elämää muuttavasti syyllisty kuitenkaan.
Siis kenenkään harmeja ei voi luokitella omiensa mukaan, ja varmasti nuokin ihmiset haluaisivat olla onnellisempia ilman tuota tilannetta, mutta mun näkövinkkelistä (joka on vain mun näkövinkkeli, ei mikään totuus) toi ois selvitettävissä aika helposti. En tunne syyllisyyttä siitä, että mua autetaan, vaikka siitä rasitutaan ja siitä valitetaan, jos ei ole pyydetty tai on jopa kielletty.
ap
Case Porkkanapenkki, Season 4, Episode 6 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antamasi esimerkki todella on viaton. On vanhempia, jotka omistavat koko elämänsä lastensa elämän myrkyttämiselle juuri siten kuin kuvailet. Pakottavat, ohjaavat ja sitten muuttavat kellon ääntä. Mielestäni se on oksettavaa ja nuorille pitäisi olla jokin lakiapu täysi-ikäisyyteen tullessa, missä seulottaisiin kaikki tällaiset törkeät vanhemmat seasta ja annettaisiin nuorelle tukea elämässä. Siis suojaa vanhemmiltaan.
Joo, porkkananviljelyesimerkki on todella viaton, tuo syyllistäminen kaikesta on jo paremmin tilannetta kuvaava. Laitoin sen taas vain siksi, kun se on niin mahdottoman turha ja silti sekin sai minut luopumaan kasvimaaviljelystä silloin. Siis turha siinä mielessä, että miten se äitini elämää muutti, miten mä laitan itse pari riviä porkkanaa, minulle se taas olisi voinut olla uuden mielenkiinnon ja harrastuksen alku, mutta pahoitin niin mieleni siitä halveksunnasta, jota sain, että ei ollut voimia tehdä sitä enää. Ja paikka oli siis mökki, jonka isäni puolen sukulainen omisti, ja jossa mökkeilin äidin kanssa. Äiti ois voinut pikkuisen kunnioittaa mun kiinnostusta viljellä.
Mutta siis tuo on ihan jäävuoren huippu, voit kuvitella, miten pahasti on jo loukattu, kun tuo sai lopettamaan sen viljelynkin. Sama monilla elämänalueilla. En saa mitään enää mistään.
apOn tää huikeaa!! 😂😂😂😂😂😂
"Kun ihmisen kehitys ja tulevaisuuden visiot ja mahdollisuudet hyötykasvisten viljelijänä (yksi palsta, kotipihalla) torpataan vääränmallisella porkkanapenkillä!!"
"En toipunut siitä julmuudesta koskaan!! En edes tiedä mihin olisikaan kyennyt - äitini vei minulta sen porkkanapenkin myötä kaiken!! Voisin olla nyt onnellinen puutarhamustikan kasvattaja!! Miehenikään tuskin arvostaa minua kun en saanut näyttää kykyjäni tillin ja persiljan viljelijänä!!"
- nimim. "AP" (nimi vaihdettu henkilöllisyyden suojelemiseksi)
Niin? Siis ei ole mikään vitsi, että elämä kapeutuu pikkuhiljaa, pala palalta, väärinkohtelemisen seurauksena. Yrittämättömyydestä tulee normi ja kun tietää, että siitä tulee aina vain paha mieli tai muistot ettei arvostettu, vaan pikemminkin syyllistettiin, mieleen.
ap
Eli siinä se oli se "tiikerin apu" ja "tiikeriemona olen puolustamassa lapsiani", jos lapsella on jokin hätä! "Mitäs et tehnyt niin kuin halusit tai näit itse paremmaksi!" Niin, sen jälkeen, kun sinä aikuisena, kokeneempana, viisaampana ja kypsempänä olit sanonut, että se on väärin ja jos en tee kuten vadit niin saan lähteä kotoa tietäen, että se on minun, lähtijän häpeä, koska en totellut, koska sanoit senkin, että se on kaikkien mielestä myös minun häpeäni, ei sinun.
ap