Työtön: koetko olevasi katkera, kun muut ovat töissä ja sinä et

Muistan kyllä sen tunteen hyvin, kun esim aamulla katselin ihmisiä ja ajattelin, että kaikilla noilla on työpaikka minne he menevät ja missä heitä tarvitaan, mutta mua ei tarvitse kukaan missään. Inhottava tunne se oli.

Olen. Aina läheisen työllistyessä olin innokkaana kyselemässä työnhakuvinkkejä ja kaikenlaisia sainkin, mutta viimeinen toteamus oli aina "niin, ja mähän siis sain tän paikan suhteilla."

Joo kiitos. Kaikilla ei ole niitä verkostoja tai voimavaroja örveltää hangessa opiskelijabileissä ja nuoleskella jokaista vastaantulijaa, josko joltain joku säälipaikka joskus putoaisi.

Olen mielenterveysongelmien takia työtön ja ilman opiskelupaikkaa ja kyllä huomaan olevani kateellinen ja itsetunto nollissa töissä tai koulussa käyvien seurassa. Tekee entistä katkerammaksi mielenterveysongelmien suhteen. Syytän trauman aiheuttaneita ihmisiä elämäni pilaamisesta.

Velttoilijat sais lähtä työpaikoilta ja tekevämpää porukkaa tilalle. Pomoilla pitäis olla helpompaa irtisanoa.

Itse olen saamattomuudellani ja lahjattomuudellani elämäni pilannut, joten en tunne katkeruutta muita ihmisiä kohtaan. Työssäkäyvät ovat hoitaneet asiansa paremmin, ovat minua parempia ja ansaitsevat työpaikkansa.

Se mitä minä tunnen joka ikinen päivä, on lähes murskaava häpeä. Häpeä omasta surkeudesta, häpeä yhteiskunnan elättinä olemisesta ja usein myös häpeä elossaolosta. Tätä häpeää yritän peittää valheilla ja eristäytymisellä, mutta ei sitä voi ikinä kokonaan poistaa. Aina se muistuttaa takaraivossa omasta epäonnistumisestasi.

En ole katkera. Tulen saamaan pian hyvin pientä eläkettä, mutta sekään ei minua katkeroita. Olen elänyt vaiherikkaan elämän, joten se pääoma on paljon suurempi kuin raha, jota kuitenkin saan sen, mitä välttämättä tarvitsen. Miksi olisi moisesta katkera tai kateellinen. Kullakin ihmisellä on erilaiset intressit. Joillekin se on fiksu työpaikka, paljon porukkaa ympärillä ja rahaa, joillekin peruspärjääminen, luonto, rauha ja muita intressejä, joillekin isien työn jatkaminen ja yrittäjyys, ... kelle mikäkin. Paikkansa kullakin. Olen ihan tyytyväinen.

Mua hävettää siskoni puolesta, kun ei työttömänä suostunut ottamaan työpaikkaa. Ainoa syyhän oli, ettei työpäivän ajaksi halunnut ottaa lävistyksiä pois. Muuten olisi saanut vakituisen työpaikan.

No, eipä kai rahapula ollutkaan niin paha, mitä antaa aina ymmärtää. Saapahan joku motivoituneempi työpaikan.

Pieni katkeruus toisinaan nousee, mut sit mä muistan että töihin vaan mennään.

En ole katkera. Tosin opiskelen uutta ammattia ja edellisessä työskentelin melkein kymmenen vuotta. Siitä 6,5 vuotta firmassa josta jouduin työttömäksi taloudellisista syistä.

Tällä hetkellä tunnen oikeastaan olevani etuoikeutettu. Mulla on pitkä kesäloma! ;) Eihän näillä rahnoilla ihmeellisiä tehdä, mutta onpa puutarha ja koti putsissa.

Aloitan työt 14.8.

Eipä se kovinkaan paljon katkeruutta herätä kun sandaaleissa ja shortseissa kävelee kaupan kassalle, joka näyttää vaan nyrpeää nenäänsä ja kaihoisaa katsetta ulos.

No joo.. Osittain on kyllä ihan oma vika sillä kaupungissa jossa asun ei ole töitä. Lähes kaikki avoimet paikat vaativat jonkun tietyn pätevyyden tai tarvitaan oma auto esim. Siivoojana eikä minulla ole varaa autoon vaikka kortti on. En kuitenkaan pysty enkä halua muuttaa täältä pois sillä olen asunut täällä aina eikä pelkkä työpaikka paljoa pidemmän päälle lohduta kun muuten olisin ihan yksin. Olen ihan älyttömän surkea tutustumaan uusiin ihmisiin ja jännitän vieraita ihmisiä niin paljon että tulee huono olo eikä jalat tahdo kantaa..

Missä työssä saisi työskennellä mahdollisimman yksin?

Olen myös aika tyhmä niin ei mitään kauhean vaikeaa:D