Riittääkö ystävyyden lopettamiseen se, ettei saa ystävyydestä yhtään mitään?

Häh, mitä ystävyydestä pitäisi saada? Toki kivaa seuraa, ja jutustelua, mutta ei kai siitä mitään muuta pidä saada.

Vierailija kirjoitti:

Häh, mitä ystävyydestä pitäisi saada? Toki kivaa seuraa, ja jutustelua, mutta ei kai siitä mitään muuta pidä saada.

No sepä, kun ei saa tuota.

Minä lopetin koska sain vain mielipahaa kun toinen oli koko ajan säätämässä ja sähläämässä eikä ollut tippaakaan kiinnostunut minun kuulumisistani.

Eihän se edes ole ystävyyttä, jos siitä saa mitään, eikä halua antaa mitään.

Jos et enää saa yhdessäolosta mitään niin tottakai ystävyyden voi lopettaa. Ei se mikään elinkautinen ole.

Onko näin ollut aina? Jos on, niin älä turhaan jatka ystävyyttä velvollisuuden tunteesta.

Jos näin ei ole ollut aina, ehkä ystävälläsi on vain vaikea elämänvaihe, ja hän ehkä tarvitsee tukeasi, vaikkei olekaan hauskaa seuraa juuri nyt.

Ystävä puhui vain itsestään. Hän, hänen elämänsä, hänen suunnitelmansa, hän-hänestä-häneen... ei koskaan kysy minusta mitään, ei toivottanut hyvää matkaa, ei kysynyt millaista oli, ei mitään ikinä. Kun olin toipumassa sairaudesta, hehkutti vain omaa lomaansa. Silloin tuli jonkinlainen suuttumus ja lähes inho läpeensä itsekästä ihmistä kohtaan :(

Tottakai,jos ystävyys ei ole vastavuoroista,ikinä,koskaan ja toinen imee vaan voimat,joko jatkuvalla marinallaan tai milloin nyt milläkin,eikä ole kiinnostunut sinun asioista vaan aina jauhetaan hänen asioistaan.Siinä nyt muutama esimerkki,itse olen karsinut ystäviäni ja olen tekemisissä ainoastaan tyyppien kanssa jotka ovat myös minun tukena tarvittaessa.Pois turhat painolastit ja energian imijät.

Kyllä samoin kun parisuhteenkin.

Olen mieluummin yksin kuin tapaan ketään, jonka seura ei minua innosta.

Enimmäkseen olenkin siis yksin. Velvollisuudentunnosta tai tavan vuoksi en tuhlaa aikaani kenenkään kanssa.

Ehkä vaan tykkäämistä ja seurassa viihtymistä ei voida aina laskea.  Varsinkin jos ihminen on harvinaisen charmikas.

Väsyin ystävään, jolla oli loputon tarve kertoa minulle ihmisistä, joita en ollut koskaan tavannut, enkä koskaan tapaisi, joistain opiskelukavereista jotain jonninjoutavaa jne. Ja aina valtavan pitkät sivupolut, joille aina eksyi "ja siis me tultiin siihen tienristeykseen, jossa Tiinan kenkä alkoi hiertää kantapätä, no tiiäthän sen Kunnaantien, siinä muuten asui mun entinen opettaja ja SE vasta outo tyyppi olikin, kun kerrankin kolmannella luokalla ollessamme käski meidän virkata patalappuja ihan huonosta langasta---" minä: "Niin siitä Tiinastahan nyt oli puhe." "Joo mut anna kun mä kerron nyt tän! Niin ne patalaput ei sit meinanneet onnistua millään ja mun edessä istui yks Jarmo, joka muuten nykyään asuu tässä aika lähellä ja sillä vasta on kiva koira, se rotu ei nyt tule mieleen, annas kun mietin, siis mikä se rotu nyt olikaan ---" "Sun piti siitä Tiinasta jotain kertoa..." "Niin joo ne patalaput, niistä vaan ensin sen verran, että---" En vaan enää jaksanut, kun se oli aina tuollaista :(

Ystävyys ei ole lakisääteinen, sen voi lopettaa milloin ja miksi vaan. Useinhan näissä tilanteissa ystävyys on ollut 99,99-100% yksipuolista muutoinkin. itsellä jo kaksi "ystävää" saaneet mennä menojaan, kolmas on kiikun kaakun. Hyvät ystävät ovat siitä hauskoja, että heihin verraten osa ystävistä näyttääkin aika paskalta tyypiltä ;D

Minä en  vaan jaksa näitä, jotka koettavat kohottaa itseään polkemalla minua. Koetapa kertoa omasta elämästäsi jotain, se ohitetaan sanomalla, niin mutta mullapa onkin... joopajoo. Varmaan tosi hieno ystävä tuollainen, joka ei edes kuulumisiani tiedä, kun ei jaksa niitä kuunnella.

Feidaus on paras, eli et ikinä ota yhteyttä, et ikinä vastaa. Jos tapaatte sattumalta, sanot vaan että nyt on kiire ja kävelet eteenpäin. Älä ikinä selitä tai selittele. Ei noi törpöt muutu, ne pitää vaan sulkea pois elämästään.

Minulla on harvoin ystävyys loppunut niin että jompi kumpi olisi päättänyt lopettaa ystävyyden. Yleensä se käy niin, että yhteydenotot harvenevat, ja sitten loppuvat kokonaan. Vuosien päästä saatetaan tavata, ja olla kuin kaksi toisilleen vierasta ihmistä tai kuin ei olisi erossa oltukaan, tai mitä tahansa siltä väliltä.