Pitääkö teidän mielestänne lapsi kasvattaa sellaiseksi, että häntä voi joku rakastaa?

No mutta  nimenoman lapsi kasvatetaan ottamaan toiset huomioon ja rakastamaan omaa itseään, muihin en vanhempana voi vaikuttaa paitsi omalla esimerkilläni ja tukemalla lapsen omia mielenkiinnonkohteita ja lahjoja.

Et sinä voi kasvattaa toisen persoonaa tai luonnetta. Jos vaikka vähän pystytkin muokkaamaan niitä, niin viimeistään keski-iässä lapsesi tulee "löytämään todellisen itsensä" ja vaarana on, että koko elämä laitetaan kerrasta uusiksi.

Minusta on outoa ajatella, että lapsi voitaisiin "kasvattaa" jonkinlaiseksi. Lasta voidaan kasvattaa vain oppimaan tiettyjä käytösmalleja. Muu oppiminen tulee esimerkin avulla, ei "kasvattamalla".

Ja itse kysymykseen: jokaista ihmistä voi rakastaa. Ei siihen tarvita mitään oppimista tai kasvattamista.

Kyllä. Lapselle pitää antaa terve itsetunto ja häntä pitää rakastaa, silloin hän kykenee myöhemmin itse rakastamaan ja olemaan rakastettu.

Jokaiselle lapselle soisin vanhempien mahdollistavan terveen itsetunnon. Se saavutetaan rakastamalla lasta ehdoitta, hyväksyen hänet juuri sellaisena kuin hän on, arvostamalla lasta. Ihminen, joka rakastaa itseään ja viihtyy itsensä kanssa, on myös sellainen jota on helppo rakastaa. Sellainen jolle ei vaan kelpaa "joku" vaan joka tuntee oman arvonsa ja ei niin herkästi ajaudu ns. huonoon seuraan. Ja joka kyllä aikuisena viihtyy yksinkin eikä hänen olemisensa ole kiinni muista ihmisistä.

Juuri noin kuin on kerrottu, lasta pitää rakastaa, että hän rakastaa itseään, niin hän pystyy rakastamaan ja häntä on helppo rakastaa.

No lapseni ovat persoonaltaan ja luonteeltaan jo lähtökohtaisesti rakastettavia. Parasta mitä voin heille antaa, on tämä tietoisuus, rakastava katse. Toiseksi parasta ovat sitten ihmismäiset tavat.

En oikein ymmärrä, mitä tässä ajetaan takaa. Onko taas palstaulisija vaatimassa, että pojista pitää tehdä jännämiehiä?

Et sinä persoonaa voi kasvattaa, vaan se persoonaa tulee sieltä esiin sen parhaimmillaan, kun lasta on rakastettu ja hänellä on itsetuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Et sinä persoonaa voi kasvattaa, vaan se persoonaa tulee sieltä esiin sen parhaimmillaan, kun lasta on rakastettu ja hänellä on itsetuntoa.

Listen vielä, että personalisation taipumuksia voi toki tukea, mutta tämä on eri asia kuin persoonan "istuttaminen".

Minun äitini ei rakastanut minua ehdoitta, enkä minäkään omia lapsiani. Minun äitini mielestä minua ei voi kukaan rakastaa, koska en tehnyt niin kuin hän sanoi, tai ollut. Ja nyt ei ole kysymys siitä, että olisin tehnyt kellekään mitään pahaa. Mutta jos lapseni kaatavat vaikka maitolasin, moitin tai en siis moiti lasta välttämättä, mutta olen vihainen, että se kaatui. Vaikka sehän on aina vahinko jne. Lapseni eivät ole siis edes mitään erityisen häslääviä tms. joka "oikeuttaisi" harmistumaan.

ap

En tiedä millälailla kostaisin äidilleni sen kaiken pahn, miten hän on minu kohdellut oman vajavuutensa tähden. Yleensä vajavuus jää vajaaseen, mutta minun tapauksessani se on koitunut nimenomaan minun kauniin luontoni yms. tuhoksi. Tiedän sen, koska muistan lapsuudestani sen.

ap

Minulla ei ole mallia lapsen rakastamisesta ehdoitta ja siten, että häntä voitaisiin rakastaa sellaisenaan jo, vaan vaikka en ajattele, että ketään voidaan rakastaa vain koulutuksen kautta, niin ehkä sitten lähinnä ajattelen, että "ketään ei voida rakastaa".

ap

Pitäisi. Olen katkera vanhemmilleni, että eivät opettaneet mua saamaan tyttöystävää. Olivat kiinnostuneita vain koulunkäynnistä. Mitä hyvillä numeroilla tekee naisettomuudesta masentuneena ja työkyvyttömänä?

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi. Olen katkera vanhemmilleni, että eivät opettaneet mua saamaan tyttöystävää. Olivat kiinnostuneita vain koulunkäynnistä. Mitä hyvillä numeroilla tekee naisettomuudesta masentuneena ja työkyvyttömänä?

Siis et usko, että sinussa on ihmisenä mitään rakastettavaa? Etkö itse välitä muista? Yleensä silloin kelpaa jollekin. Mutta jos haluaa itsekin kokea rakastavansa, niin pitää uskoa kelpaavansa siihen toiselle, ettei tämä kohta hylkää, ja sen uskon juuri äitini minulta tuhosi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi. Olen katkera vanhemmilleni, että eivät opettaneet mua saamaan tyttöystävää. Olivat kiinnostuneita vain koulunkäynnistä. Mitä hyvillä numeroilla tekee naisettomuudesta masentuneena ja työkyvyttömänä?

Siis et usko, että sinussa on ihmisenä mitään rakastettavaa? Etkö itse välitä muista? Yleensä silloin kelpaa jollekin. Mutta jos haluaa itsekin kokea rakastavansa, niin pitää uskoa kelpaavansa siihen toiselle, ettei tämä kohta hylkää, ja sen uskon juuri äitini minulta tuhosi.

ap

Uskon kyllä, mutta muiden mielestä ilmeisesti ei ole. Välitän kyllä, mutta tunteet eivät ole koskaan molemminpuoliset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi. Olen katkera vanhemmilleni, että eivät opettaneet mua saamaan tyttöystävää. Olivat kiinnostuneita vain koulunkäynnistä. Mitä hyvillä numeroilla tekee naisettomuudesta masentuneena ja työkyvyttömänä?

Siis et usko, että sinussa on ihmisenä mitään rakastettavaa? Etkö itse välitä muista? Yleensä silloin kelpaa jollekin. Mutta jos haluaa itsekin kokea rakastavansa, niin pitää uskoa kelpaavansa siihen toiselle, ettei tämä kohta hylkää, ja sen uskon juuri äitini minulta tuhosi.

ap

Uskon kyllä, mutta muiden mielestä ilmeisesti ei ole. Välitän kyllä, mutta tunteet eivät ole koskaan molemminpuoliset

Niin no mullakin on niin, että tunteet eivät ole molemminpuolisia, mutta niin päin, etten itse rakastu ja seksikin tuntuu tulevan toiselle mieleen aina liian aikaisin. En usko niiden miestenkään rakastuneen minuun, vaan haluavat seksiä lähinnä. Voi siis olla, että rakastuvatkin, mutta en usko sitä. Jos itse rakastun, niin en kiinnosta sitä toista. Siitäkin on useampi kokemus.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi. Olen katkera vanhemmilleni, että eivät opettaneet mua saamaan tyttöystävää. Olivat kiinnostuneita vain koulunkäynnistä. Mitä hyvillä numeroilla tekee naisettomuudesta masentuneena ja työkyvyttömänä?

Siis et usko, että sinussa on ihmisenä mitään rakastettavaa? Etkö itse välitä muista? Yleensä silloin kelpaa jollekin. Mutta jos haluaa itsekin kokea rakastavansa, niin pitää uskoa kelpaavansa siihen toiselle, ettei tämä kohta hylkää, ja sen uskon juuri äitini minulta tuhosi.

ap

Uskon kyllä, mutta muiden mielestä ilmeisesti ei ole. Välitän kyllä, mutta tunteet eivät ole koskaan molemminpuoliset

Niin no mullakin on niin, että tunteet eivät ole molemminpuolisia, mutta niin päin, etten itse rakastu ja seksikin tuntuu tulevan toiselle mieleen aina liian aikaisin. En usko niiden miestenkään rakastuneen minuun, vaan haluavat seksiä lähinnä. Voi siis olla, että rakastuvatkin, mutta en usko sitä. Jos itse rakastun, niin en kiinnosta sitä toista. Siitäkin on useampi kokemus.

ap

Tämä kuulostaa siltä, että sinä et (tiedostamattomasti?) halua antaa edes mahdollisuutta.