Hei yli 45 -vuotias nainen! Ovatko miehet enää yhtään kiinnostuneita sinusta?

Saan huomiota enää vain silloin, kun kiharran pitkän tukkani, laitan meikkiä ja jotkin kivat vaatteet eli lähinnä vain baarikuosissa. Olen 48-vuotias mutta tehnyt joskus mallin töitäkin. Mutta on kaupungeissakin eroa: Helsingissä usein pientä flirttiä tämän ikäisenäkin, Tampereella ei oikeastaan koskaan. Mielestäni tamperelaiset eivät osaa flirtata vaan tulevat sitten vasta kaatokännissä jotain sanomaan.

Viimeksi kyllä baarissa tuli 22-vuotiast jutuille.

Ei sillä varmaan ole mitään merkitystä. Ainahan joku on kiinnostunut. Onhan noita monen lapsen äitejäkin, jotka ovat säilyneet hoikkina. Mutta ei sitä nelikymppisen jälkeen enää mitään väliä ole, katsovatko miehet vai eivätkö.

Odotan sitä päivää, etteivät olisi kiinnostuneita. Olen aina tuntenut oloni vaivautuneeksi, kun saan huomiota, en halua yhtään minkäänlaista huomiota keneltäkään. Nuorena ajattelin, että kun 40 tulee mittariin, niin saa olla rauhassa, mutta ikävä kyllä niin ei ole käynyt, ja olen jo 48 v. Miehet näkee varmaan kaikissa siedettävän näköisissä naisissa jotain mistä kiinnostuvat, minäkään en ole mitenkään erikoinen, paitsi on mulla punaiset, pitkät hiukset ja isot tissit (jotka mielellään vaihtaisin vähän pienempiin). En ole koskaan pahemmin meikannut, en laita hiuksia, ne ovat yleensä nutturalla. En todellakaan pukeudu mitenkään tyrkysti, käytän kyllä mekkoja ja hameita ja tykkään väreistä, mutta millään ilveellä mun vaatetusta ei voi sanoa seksikkääksi, ainakaan mun mielestä.

Ja missä miehet näyttävät kiinnostuksensa? Viimeksi lenkkipolulla, eli olin naama punaisena ja tukka hikisenä kunnon pieruverkkareissa hölkkäämässä. Mies on tuttu lapsuudesta ja olemme viime aikoina usein törmänneet lenkillä, talvella hiihtämässä jne. Mies on paluumuuttaja kotiseudulle ja emme ole tavanneet ainakaan 30 vuoteen. Hän on tavallinen, mua pari vuotta vanhempi poikamies.

Edellinen kiinnostunut mies oli alkukesällä, hänkin entinen tuttava 30 v:n takaa. Jokusen kerran silloin tapasimme ja mies oli minuun kovasti ihastunut, itse en vaan lämmennyt. En edes tuntenut häntä, kun tapasimme työn merkeissä, hän tunnisti minut ja siitä alkoi "pommitus", joka kyllä loppui kun sanoin olevani onnellisesti naimisissa. Hän sanoi, että elämä on epäreilua, kun hän ei saa omakseen maailman ihaninta naista. Huh, minusta tuo oli jo liioittelua ja olin todella nolona. Samanikäisiä ollaan ja hän on eronnut ja lapseton.

Keväällä puolestaan eräs todella nuori mies, varmaan n. 25-v ehdotteli treffejä. Oli suorastaan vaikea olla pokkana, kotona nauroin makeasti, hänhän oli vain muutaman vuoden omaa poikaani nuorempi. Ei ikinä! Ihan komea ja miehekäs mies, mutta silti poikanen. Hän oli mulle ihan tuntematon, erään kaupan myyjä ja teimme kauppoja ja siitä se lähti hänen puoleltaan. Luulin aluksi, että vitseilee vanhan naisen kustannuksella, mutta kyllä ihan tosissaan tuntui olevan.

Nämä siis ihan tämmöisiä selkeitä juttuja, tuijottelua nyt huomaa joka kauppareissullakin. Siskoni on kuusikymppinen ja sanoo, että ei siitä miesten huomiosta pääse varmaan koskaan eroon, ei hänkään ole vielä päässyt. Miten miehet jaksaa? Mä aniharvoin huomaan ketään miestä tai sen paremmin naistakaan, pitää olla jotenkin huomiotaherättävä ennenkuin huomaan.

Kyllä kiinnostuvat. On aina kiinnostuneet vaikka mitään sen eteen en tee.

Olen tavallinen, hoikka, 168 cm, mutta luultavasti se että olen erittäin avoin katson silmiin ihmisiä ja hymyilen herkästi tekee minusta helposti lähestyttävän.

Olen sinkku ja sellaisena haluan pysyäkin joten mitään flirttiä ja ystävyyttä enempää en voi tarjota. Joskus huomio häiritsee. Varsinkin ne sitkeimmät jotka tahtovat "roikkua" ympärillä. En halua loukata joten olen ystävällinen ja haluankin olla. 

Olen kiinnostunut ihmisistä ja asioista, avoin kaikelle uudelle. Paitsi seurustelulle. Siitä sain aikanani tarpeekseni. 

Miehet on helppoja; haluavat tyhjätä pussinsa ties millaisiin otuksiin, ei siinä kannata kovin imarrelluksi itseään tuntea.

Mä olen 46 ja saan huomiota enemmän nykyään kuin parikymppisenä. Se että viihdyn erinomaisesti omissa nahoissani näkyy ulospäin ja vetää ihmisiä puoleensa.  Lähestymisyrityksiä tulee niin tyopaikalla kuin lentokoneessa ja baareissa (silloin harvoin kun baarissa nykyään käyn). Mikäs siinä, kevyt flirtti piristää kunhan toinen osapuoli ei jää jankkaamaan kun sanon etten ole kiinnostunut. Useimmiten mua lähestyy itseäni noin 10 vuotta nuoremmat miehet. 

Olen tyyliltäni naisellinen ja huoliteltu, tiedän millaiset vaatteet minua pukee ja kuinka tuoda parhaat puolet esiin. En todellakaan ole mikään mallivartaloinen kaunotar vaan on rintaa, peppua ja reittä ihan riittämiin. Olen kuitenkin aika itsevarma, mulla on pilkettä silmässä, aidosti kiinnostunut ihmisistä ja olen kuulema hauskaa seuraa. Kaikki huomattavasti tärkeämpiä asioita viehätysvoimaa mitattaessa kuin täydellinen ulkomuoto. 

Olen naimisissa enkä etsi seikkailuja. 

Tietenkin.

Ei tilanne ole sama, kuin lihavilla, kaljuilla ja ryhdittömillä miehillä, jotka saavat seuraa vain rahalla. 

Vierailija kirjoitti:

Miehet on helppoja; haluavat tyhjätä pussinsa ties millaisiin otuksiin, ei siinä kannata kovin imarrelluksi itseään tuntea.

Tämä, monet ämmät on säälittävän vietävissä ja riippuvaisia miehien lässytykseen, jonka tavoite on vain pallien tyhjäys.

Vierailija kirjoitti:

On ollut kiinnostusta aina silloin, kun vielä lähden jonnekin. Ikähaitari 40-70. Itseni ikäiset ja nuoremmat ovat valmiita kevyeeseen flirttiin, mikä on oikein mukavaa ja kaikilla tuntuu siinä pelissä olevan hauskaa. Vanhemmat miehet taas ovat hyvinkin suorasukaisesti hakemassa uutta emäntää. Kyselevät erittäin epähienotunteisesti kaikki kelpoisuusspeksit, kuten iät ja ammattinimikkeet ja suurin piirtein, että mitenkäs, ennen kuin tässä kihlat ostetaan, vielä varmistaisin, että eihän ole kotona asuvia lapsia edellisestä liitosta : /.. Se on kauheaa. Kammoan kaikkien terveiden naisten tavoin  vanhoja elähtäneitä äijiä, jotka luulevat olevansa jotekin kerta kaikkien supercatch-tapauksia, vaikka olisivat sen kolkytä vuotta itseä vanhempia. hrrrh, yöks!

Vanhemmat miehet usein kyselevät kokkaustaidostani ja auliisti kertovat, etteivät itse osaa tehdä ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet on helppoja; haluavat tyhjätä pussinsa ties millaisiin otuksiin, ei siinä kannata kovin imarrelluksi itseään tuntea.

Tämä, monet ämmät on säälittävän vietävissä ja riippuvaisia miehien lässytykseen, jonka tavoite on vain pallien tyhjäys.

Voi miten kauniisti te puhutte naisista. Olette varmaan niitä kuuluisia kilttimiehiä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 46 ja saan huomiota enemmän nykyään kuin parikymppisenä. Se että viihdyn erinomaisesti omissa nahoissani näkyy ulospäin ja vetää ihmisiä puoleensa.  Lähestymisyrityksiä tulee niin tyopaikalla kuin lentokoneessa ja baareissa (silloin harvoin kun baarissa nykyään käyn). Mikäs siinä, kevyt flirtti piristää kunhan toinen osapuoli ei jää jankkaamaan kun sanon etten ole kiinnostunut. Useimmiten mua lähestyy itseäni noin 10 vuotta nuoremmat miehet. 

Olen tyyliltäni naisellinen ja huoliteltu, tiedän millaiset vaatteet minua pukee ja kuinka tuoda parhaat puolet esiin. En todellakaan ole mikään mallivartaloinen kaunotar vaan on rintaa, peppua ja reittä ihan riittämiin. Olen kuitenkin aika itsevarma, mulla on pilkettä silmässä, aidosti kiinnostunut ihmisistä ja olen kuulema hauskaa seuraa. Kaikki huomattavasti tärkeämpiä asioita viehätysvoimaa mitattaessa kuin täydellinen ulkomuoto. 

Olen naimisissa enkä etsi seikkailuja. 

Miksi alapeukku? 

Vientiä tuntuis olevan edelleen. Olen 45 v ja onnellisesti naimisissa.

En ole huomannut muutosta saamassani huomiossa, suunnilleen yhtä paljon kuin 25 ja 35-vuotiaanakin. Eli ihan tarpeeksi. 

Olen juuri alkanut serustella itseääni 5 vuotta nuoremman miehen kanssa jonka tapasin taidenäyttelyn avajaisissa. Edellinen suhteeni päättyi eroon pari vuotta sitten kun (nuorempi) mies halusi lapsia mutta minä en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ollut kiinnostusta aina silloin, kun vielä lähden jonnekin. Ikähaitari 40-70. Itseni ikäiset ja nuoremmat ovat valmiita kevyeeseen flirttiin, mikä on oikein mukavaa ja kaikilla tuntuu siinä pelissä olevan hauskaa. Vanhemmat miehet taas ovat hyvinkin suorasukaisesti hakemassa uutta emäntää. Kyselevät erittäin epähienotunteisesti kaikki kelpoisuusspeksit, kuten iät ja ammattinimikkeet ja suurin piirtein, että mitenkäs, ennen kuin tässä kihlat ostetaan, vielä varmistaisin, että eihän ole kotona asuvia lapsia edellisestä liitosta : /.. Se on kauheaa. Kammoan kaikkien terveiden naisten tavoin  vanhoja elähtäneitä äijiä, jotka luulevat olevansa jotekin kerta kaikkien supercatch-tapauksia, vaikka olisivat sen kolkytä vuotta itseä vanhempia. hrrrh, yöks!

Vanhemmat miehet usein kyselevät kokkaustaidostani ja auliisti kertovat, etteivät itse osaa tehdä ruokaa.

:D Tämä! Ja itselläni yksi oli suorastaan imarreltu, kun kuulin, että sijoitan osakkeisiin. Hän suki tukkaa taaksepäin oikein otettuna siitä, että hänen hyväksi katsomansa tuleva emäntä on valveutunut raha-asioissa. Se oli järkyttävää. Tosiaan se kakkapää oli imarreltu aivan kuin tämä hänen positiiviseksi kokemansa ilmiö olisi ollut jo hänen oma ominaisuutensa (samalla tavalla kuin puolisot pitävät välillä toistensa ominaisuuksia vähän niin kuin yhteisinä). Olin... en tiedä. Tyrmistynyt ja pöllämystynyt. AIna välillä vieläkin herkuttelen tällä äklöllä muistikuvalla, se oli jotain niin ylihirveää.

Olen 45 v ja viimeaikoina on alkanut tulla kiinnostusta muiltakin kuin omalta mieheltä.

Välillä olin monta vuotta näkymätön.

Uusi kiinnostuksen aalto johtuu todennäköisesti muuttuneesta elämäntilanteesta.

Jäin viime syksynä työttömäksi ja olen nyt alkanut puuhaamaan rakkaasta harrastuksesta itselleni ammattia ja valmistelen oman yrityksen perustamista.

Tämä kaikki on vaikuttanut vointiini positiivisesti. Voinnin kohentuminen näkyy jopa ihossa (näppylät kadonneet lähes täysin) ja hiuksissa (ovat vahvemmat ja tuuheammat kuin koskaan). En ole raskaana, se ei siis selitä ihon ja hiusten parempaa kuntoa.

Olen nykyään innostunut, iloinen ja hyvinvoiva. Ja se näyttää miellyttävän miehiä vaikka olen keski-ikäinen, ylipainoinen nainen.

Hassua.

Minua harmittaa se, että miehet kiinnostuvat nimenomaan ulkonäöstäni. On lähinnä kiusallista saada tämmöistä pinnallista huomioita tyypeiltä, joita en voisi kuvitellakaan seurustelukumppanikseni. Olen sinkku, enkä kelpuuta itseäni tyhmempää ja henkisesti kypsymätöntä äijää edes treffeille.

Hyvät, fiksut miehet ovat parisuhteessa, edelleen. Ja ylipäätään: minulle sopivia miehiä tuskin on/olisi montakaan.

n50+

Olen 52 v ja eronnut kolme vuotta sitten - tuttu tarina eli mies vaihtoi vanhenevat rupsahtavan puolisonsa tummiin parikymppiseen. Olen urheilullinen ja Tommi ja hoikka, ei ylipainoa, 174 cm, lyhyttukkainen ja tumma, tavallinen suomalainen nainen, akateemisesti koulutettu ja asiantuntijatyössä, lapset jo pois kotoa, tienaankin ihan hyvin naiseksi eli about 70 000€ vuodessa ja luonteeltani olen iloinen, jonninverran tiukkapipoinen mutta huumorintajuinen ja nokkela. Taipumusta synkkyyteen on tosin eron jälkeen ollut. Miehille (omalle eksälle ja muillekin) olen ollut täysin näkymätön jo 10 vuotta, olenhan ns. vaihdevuosikurppana kuten olen kuullut mainittava. Eipä silti, en ole huomiota kaivannutkaan parisuhdemielessä. Työnantajan osalta olin pitkään yhtä näkymätön, mutta viime vuodesta asti olen saanut kuulla olevani ikääntynyt työntekijä, jolle varhaiseläke alkaa olla ajankohtainen asia.

Vierailija kirjoitti:

Olen 52 v ja eronnut kolme vuotta sitten - tuttu tarina eli mies vaihtoi vanhenevat rupsahtavan puolisonsa tummiin parikymppiseen. Olen urheilullinen ja Tommi ja hoikka, ei ylipainoa, 174 cm, lyhyttukkainen ja tumma, tavallinen suomalainen nainen, akateemisesti koulutettu ja asiantuntijatyössä, lapset jo pois kotoa, tienaankin ihan hyvin naiseksi eli about 70 000€ vuodessa ja luonteeltani olen iloinen, jonninverran tiukkapipoinen mutta huumorintajuinen ja nokkela. Taipumusta synkkyyteen on tosin eron jälkeen ollut. Miehille (omalle eksälle ja muillekin) olen ollut täysin näkymätön jo 10 vuotta, olenhan ns. vaihdevuosikurppana kuten olen kuullut mainittava. Eipä silti, en ole huomiota kaivannutkaan parisuhdemielessä. Työnantajan osalta olin pitkään yhtä näkymätön, mutta viime vuodesta asti olen saanut kuulla olevani ikääntynyt työntekijä, jolle varhaiseläke alkaa olla ajankohtainen asia.

Kuulostat kuvauksesti perusteella todella viehättävältä naiselta.